Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä 10.1.2020
1. sunnuntai loppiaisesta, 3. vuosikerta
Joos. 3: 5–11, 17
Joosua sanoi kansalle: ”Pyhittäytykää, sillä huomenna Herra tekee teidän keskellänne ihmetekoja.” Papeille hän sanoi: ”Ottakaa liitonarkku ja kantakaa sitä kansan edellä.” Papit tekivät Joosuan käskyn mukaan. Herra sanoi Joosualle: ”Tänä päivänä minä vahvistan sinun asemasi israelilaisten johtajana. He saavat nähdä, että minä olen sinun kanssasi, niin kuin olin Mooseksen kanssa. Sano liitonarkkua kantaville papeille, että heidän on Jordanille tultuaan astuttava rantaveteen ja jäätävä siihen seisomaan.”
Joosua sanoi israelilaisille: ”Tulkaa tänne kuulemaan Herran, Jumalanne, sanat.” Sitten hän sanoi: ”Elävä Jumala on teidän keskellänne. Tämän te tiedätte siitä, että hän hävittää teidän tieltänne kanaanilaiset, heettiläiset, hivviläiset, perissiläiset, girgasilaiset, amorilaiset ja jebusilaiset. Herran, koko maan valtiaan, liitonarkku kulkee Jordanin yli teidän edellänne.”
Papit, jotka kantoivat Herran liitonarkkua, seisoivat kuivalla maalla keskellä Jordanin uomaa Israelin kansan kulkiessa joen yli kuivaa maata myöten, eivätkä he liikkuneet paikoiltaan, ennen kuin viimeinenkin israelilainen oli päässyt Jordanin yli.
Johdanto
Onko sinulla edessäsi paljon isoja valintoja, joita pitäisi tehdä, että mihin suuntaan sinun pitäisi lähteä? Tai ovatko ihmissuhteesi solmussa? Onko päällesi vyörynyt isoja vastoinkäymisiä, joille et voi mitään? Onko elämäsi kaoottista ja pimeää?
Aloitin pari viikkoa sitten saarnasarjan luomisesta. Ensimmäisen osan ja tulevat osat löydät nopeiten sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja.
Tämän päivän raamatunteksti on Joosuan kirjan luvusta kolme, ja se kertoo israelilaisten saapumisesta autiomaavaellukselta Jordanvirran yli luvattuun maahan reilut 3 000 vuotta sitten.
Katsotaan sitä luomiskertomuksen kolmatta päivää vasten kolmesta näkökulmasta:
1) Jordanin ylitys
2) Kaste
3) Eikä merta ollut enää
1) Jordanin ylitys
Raamatun ensimmäisessä virkkeessä kerrotaan majesteettisesti, että: “Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” (1. Moos. 1:1) Siitä alkaa seitsenpäiväinen luomiskertomus.
Ja “maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan Henki liikkui vetten yllä”. (1. Moos. 1:2) Viiden ensimmäisen päivän luomisellaan Jumala käsitteli noita syviä vesiä ja pimeyttä eri tavoin, ennen kuin kuudentena päivänä oli aika luoda ihminen.
Ensimmäisenä päivänä Jumala loi valon, ja nimitti valon päiväksi ja pimeyden yöksi. (1. Moos. 1:3-5) Toisena luomispäivänä hän erotti vedet toisistaan ylä- ja alapuolisiksi vesiksi kannella – tai vanhan käännöksen mukaisesti taivaanvahvuudella (KR33/38) – ja nimitti tuon vahvuuden taivaaksi. (1. Moos. 1:6-7)
Kolmantena luomispäivänä hän kokosi taivaan alla olevat vedet niin, että maan kamara tuli näkyviin. (1. Moos. 1:9) “Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.” (1. Moos. 1:10)
Tuona kolmantena päivänä Jumala loi myös kasvit ja puut, niin että maa alkoi versota vihreyttä ja hedelmiä. Koska Jumala totesi jo toistamiseen sen päivän aikana, että “niin oli hyvä” (1. Moos. 1:10,12), juutalaiset pitävät tuota sunnuntaista alkaen viikon kolmatta päivää eli tiistaita hyvänä päivänä mennä naimisiin.
Jumalan luomistyö eteni vaiheittain autiudesta ja tyhjyydestä, syvistä vesistä ja pimeydestä kohti sellaisia olosuhteita, joihin ihminen olisi hyvä luoda – joissa meidän olisi hyvä elää. Jalkojemme alle me tarvitsemme kovaa maata.
Jotta israelilaisten iso kansa pääsisi autiomaavaellukselta perille luvattuun maahan, siinä oli sellainen iso haaste, että heidän piti vielä tehdä vesistön ylitys, päästä Jordanvirran toiselle puolelle. “Oli elonkorjuuaika, ja Jordan tulvi kaikkialla yli äyräittensä.” (Joos. 3:15)
Jos olet seissyt vaikkapa vuolaan Tornionjoen rannalla, tuskin lähtisit ylittämään sitä Ruotsin puolelle jollain erikoisella viritelmällä tai uimalla, lapsesi ja omaisuutesi selässäsi. Israelilaisten uimataito ei varmaankaan ylipäätään ollut huima 40 vuoden autiomaavaelluksen jälkeen.
Eikä isoa kansaa kannattanut siirtää vastarannalle pienissä erissä, kun siellä odottivat viholliset.
Jordan tulee heprean sanasta, joka tarkoittaa “laskeutua”. Se laskee yhteen meidän maapallomme erikoisimmista paikoista, Kuolleeseenmereen, jonka pinta on matalimmalla maailmassa, yli 400 metriä merenpinnan alapuolella.
Jordanin vettä on vuosien varrella käytetty niin paljon, että nykyään siinä joessa on vettä enää murto-osa entisestä, ja siksi myös Kuolleenmeren vedenpinta laskee huolestuttavaa vauhtia. Ja tätä menoa Kuollutmeri katoaa kohta kokonaan.
Nykyään Jordanin ylittämiseen kansana ei siis enää tarvittaisi kovin suurta ihmettä, kun siitä voi melkeinpä kuvitella hyppäävänsä isolla seipäällä yli. Kun katselee esimerkiksi Israelin puolelta siitä turistikohteesta, jota pidetään yhtenä mahdollisena Jeesuksen kastepaikkana (Qasr el-Yahud), joen vastarannalle Jordanian valtion puolelle, jossa on se heidän versionsa Jeesuksen kastepaikasta (Al Maghtas), niin se Jordanvirta on niin kapea, että sieltä toiseltakin puolelta erottaa mainiosti vartioivien sotilaiden aseistuksen.
Jordan on ja on ollut maantieteellinen raja, mutta se on raja myös hengellisessä mielessä. Pitää kulkea veden kautta päästäkseen perille, ja kun sen yli menee, jotain jää taakse.
Kun israelilaiset alkoivat ylittää Jordania Jerikon kohdalta, leeviläispapit kantoivat kansan edellä liitonarkkua, Herran käskyn mukaisesti. (Joos. 3:7-8)
Kun noiden pappien jalat “painuivat rantaveteen, yläjuoksulta virtaava vesi pysähtyi” ja alajuoksun vedet jatkoivat laskuaan Kuolleeseenmereen. (Joos. 3:15-16) Ja israelilaiset kulkivat kuivaa maata pitkin luvattuun maahan.
Luvatussa maassa asuneiden kansojen kuninkailla petti Jumalan sellaisen voimateon edessä rohkeus. (Joos. 5:1) Jo vuosisatoja aiemmin hän oli ilmoittanut tuomitsevansa ne kansat synneistään. (1. Moos. 15:16)
Ymmärrätkö sinä, kuinka suuri ja voimakas Jumala on, “hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat”. (Ps. 104:32)
Me ihmiset yritämme piilotella pinnan alle kaikenlaista, niin kuin tuomiota ei koskaan tulisi. Mutta kolmannen luomispäivän tavoin myös tämän maailmanajan viimeisenä päivänä paljastuu se, mitä pinnan alla on. Silloin “taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat”, ja “paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan”. (2. Piet. 3:10)
Siksi apostoli Pietari toteaa, että: “Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää.” (2. Piet. 3:11-12)
Merelle Jumala sanoi: “Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.” (Job 38:11) Samoin hän on pistänyt rajan myös meille ylpeille, syntisille ja epäpyhille ihmisille.
Edes israelilaisia johtanut Mooses ei päässyt kansansa mukana luvattuun maahan, koska oli osoittanut epäkunnioitusta Jumalaa kohtaan. (4. Moos. 20:10,12) Siksi sinut ja minut, meistä jokaisen, pelastaa vain se ihme, että Jumala on poistanut tieltämme sen kaikkein suurimman esteen, että miten päästä rajan yli hänen valtakuntaansa.
2) Kaste
Evankeliumikirjoista mahdollisesti vanhin, Markuksen evankeliumi, alkaa Jordanilta, missä Johannes Kastaja oli kastamassa ihmisiä, joita virtasi hänen luokseen. Siellä hän eräänä päivänä kastoi myös Jeesuksen. Tuo paikka, jossa Jeesus kastettiin, oli mahdollisesti sama kohta tai alue, josta israelilaiset ylittivät Jordanin kuivaa maata myöten maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa (2. Moos. 3:8, Joos. 5:6).
Luomisessa elämä maalla pystyi alkamaan, kun Jumala Sanallaan käski vesien väistyä ja kuivan maan tulla esiin. Joosuan aikana israelilaisille elämä luvatussa maassa saattoi alkaa, kun liitonarkku tuli veteen ja Jordaniin avautui väylä kuivaa maata pitkin. Jeesuksen kastehetkellä Jordanissa Jumala avasi puolestaan taivaan. (Matt. 3:16, Mark. 1:10, Luuk. 3:21)
Liitonarkku ja sen kansi, jota kutsutaan armoistuimeksi, koska siinä synnit sovitettiin uhriverellä, kuvaa Kristusta. Liitonarkku piti sisällään muun muassa lain taulut. Kristus täytti kaikki lain vaatimukset täydellisesti puolestamme.
Jordanin ylitystä kuvaavassa kertomuksessa, joka tässä kirkkovuoden jaevalinnoissa skipataan, on sellainen erikoinen yksityiskohta, että yläjuoksun vesi patoutui sen nimisen kaupungin kohdalle kuin Adam. (Joos. 3:16) Eli sillä kaupungilla, jonka kohdalle hukuttavat vedet pysähtyivät, oli sama nimi kuin ensimmäisellä ihmisellä Aadamilla, jonka syntiinlankeemuksen takia maasta tuli kirottu. (1. Moos. 3:17)
Ristillä kirouksen hukuttava virta pysähtyi uuteen Aadamiin, Kristukseen. Hän kantoi ristillä meidän sijastamme meidän syntiemme kirouksen, kuoleman ja kadotuksen, ja niin hänet syöstiin pois elävien maasta (Jes. 53:8). Siksi saat tänäänkin, tässä ja nyt, uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Mutta Kristus voitti kuoleman, ja nyt hän elää! Jesajan kirjan luvussa 43 Herra sanoo: “Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa.” (Jes. 43:1-2) Niinpä Kristus johtaa meidät uuteen maahan ikuiseen elämään, jossa “mikään ei enää ole kirouksen kahleissa” (Ilm. 22:3), vaan siunausta tulvillaan.
Jeesus ei tiettävästi julkisen toimintansa aikana halkaissut vesiä ja kulkenut merenpohjaa tai joenpohjaa pitkin. Mutta niin kuin silloin, kun Jumala loi tämän maailman ja hänen Henkensä liikkui vetten yllä (1. Moos. 1:2), samoin Kristus kulki veden päällä – opetuslasten luo. Myös meidän luoksemme hän tulee vettä pitkin, kasteessa.
Jeesuksen kastehetkellä Pyhä Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin Jeesuksen päälle (Joh. 1:32), ja yhä edelleen Pyhä Henki vaikuttaa kasteveden kautta. Jeesus sanoi, että “jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan”. (Joh. 3:5) Kasteessa sinut on siirretty rajan yli maailmasta Jumalan valtakuntaan, ja sinulla on alkanut uusi elämä Jumalan kansan jäsenenä.
3) Eikä merta ollut enää
“Alussa Jumala loi taivaan ja maan”, ja lopussa Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. (1. Moos. 1:1, Ilm. 21:1)
Luomisviikon kolmantena päivänä hän kokosi vedet mereksi (1. Moos. 1:9-10), mutta Raamatun toiseksi viimeinen luku, Ilmestyskirjan luku 21 kertoo, että uudessa luomakunnassa ei merta enää ole. (Ilm. 21:1) Se tuntuu hämmentävältä ja haikealta meistä, jotka tykkäämme katsella merta ja liikkua merellä.
Mutta meri on erottamisen symboli. Eppu Normaali laulaa rakkaan ihmisen kaipuusta, että “taas kyynelten seitsemän meren taakse minua laivataan”. Ilmestyskirjan kirjoittanut Johanneskin oli karkotettu Egeanmeren saarelle lähellä nykyisen Turkin länsirannikkoa. Siellä hän varmasti kaipasi kristittyjä ystäviään.
Meri erottaa myös, kun sen ylpeät aallot lyövät väkevästi meidän ylitsemme. Ahvenanmaan Simskälassa asunut saaristotilan emäntä Anni Blomqvist menetti hyiseen mereen ensin miehensä ja esikoispoikansa, ja vuosia myöhemmin toisenkin poikansa. Tuskaansa hän purki kirjoittamalla. Syntyi tarina sitkeän Myrskyluodon Maijan selviytymisestä karuissa saaristolaisolosuhteissa, ja se kirjasarja avasi suomalaisten kyynelhanat. Anni Blomqvistin viimeisen teoksen nimeksi jäi “Eikä merta enää ole” (Havet finns inte mer, 1989).
Viimeisenä päivänä myös meri joutuu luovuttamaan kuolleensa Herran valtaistuimen eteen (Ilm. 20:13), eikä uudessa luomakunnassa mikään enää erota Jumalan omia toisistaan.
Mutta on sielläkin vettä ja vihreyttä! Uudessa Jerusalemissa, kristillinkirkkaan virran haarojen keskellä on elämän puu, joka “antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden”. (Ilm. 22:1-2)
Syvät vedet ja pimeys eivät siis ole Jumalalle liian suuria ja vaikeita. Vaikka tässä elämässä päällesi vyöryisi minkälaisia vastoinkäymisiä tahansa, tai kärsisit himoista ja riippuvuuksista, kokisit kipua menetyksistä tai saavuttamattomalta tuntuvasta hyvästä, Jumalalla on valta niidenkin ylitse. Ei ole sellaisia vesiä, joihin Jumalalla ei olisi valtaa.
Jeesus voi halkaista ne vedet, saada ne väistymään, tai tulla sinun luoksesi niiden yli, niistä huolimatta. Millään niillä päälle vyöryvillä asioilla, joita kohtaat, ei ole sinuun lopullista valtaa, vaan Kristus on se, jolla on lopullinen valta.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että loit kaiken hyväksi. Kiitos siitä, että Kristuksen tähden me saamme kutsua sinua Isäksi. Kiitos elämän lahjasta ja kaikesta siitä hyvästä, jota meille joka päivä annat. Vahvista sanallasi meitä ja kanna meidät perille luoksesi ikuiseen elämään. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 