Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä 1.4.2021
Kiirastorstai, 3. vuosikerta
2. Moos. 12: 1-8, 11-14
Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille Egyptissä:
”Tämä kuukausi olkoon teille kuukausista ensimmäinen, aloittakaa siitä vuoden kuukaudet. Sanokaa Israelille: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenpää karitsan, yhden karitsan perhekuntaa ja taloa kohti. Jos jonkun perhe on liian pieni syömään karitsaa kokonaan, hän ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan sen mukaan, montako tarvitaan karitsan syömiseen ja paljonko he jaksavat syödä. Eläimen tulee olla virheetön, vuoden vanha uros, ja se voi olla lammas tai vuohi. Kukin pitäköön sitä kuukauden neljänteentoista päivään saakka, ja jokainen Israelin yhteisöön kuuluva teurastakoon karitsansa iltahämärissä. Ottakaa sen verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään. Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa.
Syödessänne teillä tulee olla viitta vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä, ja teidän on syötävä nopeasti. Näin vietetään pääsiäistä Herran kunniaksi. Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin. Tästä päivästä tulkoon teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana. Pitäkää tämä ikuisena säädöksenä sukupolvesta toiseen.”
Tilinteon päivä
Olet varmaankin syntynyt ja elänyt vapaudessa koko elämäsi, mitä nyt ehkä naimisissa pankin kanssa. Mutta mitä, jos ihoasi paahtaisi päivästä toiseen polttava aurinko ja selkääsi repisivät viiltävät ruoskaniskut raataessasi pakkotyössä? (2. Moos. 1:8-14) Päivästä toiseen, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen väkivaltaa, kipua, pelkoa, väsymistä ja ahdistusta.
Ja ikään kuin tuossa näännyttämisessä ei olisi vielä riittävästi, vaan lisäksi sinun kansasi yritettäisiin pyyhkiä pois, tappamalla järjestelmällisesti kaikki poikalapset. (2. Moos. 1:22)
Mitä jos sinulta olisi riuhtaistu yksi tai useampi, ehkä ainoa lapsesi sylistäsi, ja heitetty suureen virtaan? Ja mitä jos sen tekijät olisivat ottaneet niissä tilanteissa irti vielä jotain sairasta iloa, eikä kukaan puuttuisi heidän sadismiinsa?
Mitä on raataa henkensä uhalla rakennuksilla, joiden loisto on tarkoitettu tuomaan mainetta jollekin toiselle kansalle – tai sen ylhäiselle eliitille?
Jalkapallon MM-kilpailut on maailman seuratuin urheilutapahtuma kesäolympialaisten ohella. Vuonna 2010 Kansainvälinen jalkapalloliitto päätti myöntää vuoden 2022 kisat Qatarille, ja näiden kymmenen vuoden aikana siellä on sitten rakennettu stadioneita ja muita merkittäviä kohteita, joita maailma voisi ihastella.
The Guardian -lehden tuoreen arvion mukaan (23.2.2021) aasialaisia ja afrikkalaisia siirtotyöntekijöitä on tuona aikana huonoissa olosuhteissa kuollut siellä ainakin 6 500. Se on siis vähintään reilusti yli kymmenen työntekijää viikossa.
Onko jalkapallo sen arvoista? Onko mikään rakennus sen arvoista?
Mikä on ihmisen hinta tässä maailmassa? Mikä on virtaan heitetyn lapsen hinta, mikä on kohdusta kesken kaiken ulos riuhtaistun lapsen hinta?
Jos Jumalaa ei ole, ei ole tilinteon päivää. Ei ole sitä päivää, jolloin jokainen ruoskanisku tulee tuomarin arvioitavaksi.
Mutta Jumala on. On olemassa totuus, jota vasten vääryyttä voi arvioida, ja on olemassa oikeus. On olemassa se päivä, jolloin hän julistaa tuomionsa siitä, miten olet toista ihmistä kohdellut ja tullut kohdelluksi.
Vitsaukset
Yli 3 000 vuotta sitten eräänlainen tuomion päivä koitti jo tässä ajassa. Jumala oli nähnyt kansansa hädän ja ahdingon Egyptissä (2. Moos. 3:7-8), ja oli päättänyt lähettää lapsena virrasta nostetun Mooseksen (2. Moos. 2:10) viemään faraolle sanan, että tämä päästäisi israelilaiset lähtemään. “Farao kysyi: “Kuka on Herra, että minun olisi toteltava häntä ja päästettävä Israelin kansa menemään? Minä en tunne Herraa enkä aio päästää Israelia.”” (2. Moos. 5:2)
Kysytkö sinä faraon tavoin, että: “Kuka on Herra, että minun olisi toteltava häntä?” Onko sinulla jokin sellainen aarre, josta et aio päästää irti, vaikka Jumala sinua vakavasti käskee? “Kuka tämä Jumala luulee olevansa, että minun olisi toteltava häntä?”
Edes yhdeksän ilkeää vitsausta eivät saaneet faraon päätä kääntymään. Niinpä tuli sen viimeisen, kymmenennen vitsauksen vuoro. Herra lausui tuomionsa tulevaksi eräänä sinänsä tavallisena yönä: “Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin.” (2. Moos. 12:12)
Noin raju tuomio järkyttää. Mutta ei se tullut varoittamatta. Jumala oli odottanut faraon ja egyptiläisten kääntymistä kärsivällisesti ja pitkään.
Onko tämä maailmanlaajuinen koronapandemia Jumalan antama vitsaus vai ei? Jos se on Jumalan lähettämä vitsaus, niin onko se sitten ensimmäinen tai viimeinen tai jotain siltä väliltä?
Vuosisatoja Egyptistä lähtöä myöhemmin Jumala rankaisi vuorostaan Juudan väestöä karkottamalla heidät pois luvatusta maastaan seitsemäksikymmeneksi vuodeksi. Se tapahtui, jotta maa sai autiona levätä, hyvitykseksi pitämättä jääneistä sapateista. (2. Aik. 36:21)
Olemmeko me pyhittäneet lepopäivän? Olemmeko me antaneet luonnon ja maaperän uusiutua, vai riistäneet sitä ahneesti kulutuspäätöksillämme?
Vuosi sitten meidän elämänmenollemme, normaaliin arkiseen hullunmyllyyn tuli äkkipysäys, ja yhtäkkiä moni asia ei ollutkaan enää välttämätöntä. Elämän tärkeysjärjestykset saattoivat mennä siis uusiksi, tai sitten ei.
Jos sairastut tai olet sairastanut koronan, se ei tarkoita, että olisit toista syntisempi. Mutta kyllä tämäkin ihmiskunnan yhteinen vastoinkäyminen on tarkoitettu meille kaikille muistuttamaan siitä, että me elämme syntiinlangenneessa maailmassa, jonka aika kerran päättyy, kun Jumala ottaa sen eteensä tuomiolle. Nyt on se hetki, kun kannattaa katsoa, miten olet elämääsi elänyt ja missä vietät ikuisuutesi.
Vitsausten tarkoitus on muistuttaa, että meidän kotimme ei ole täällä, vaan että meidän tulee olla viitta vyötettynä, valmiina lähtömme hetkeen, Jumalan omana.
Karitsan uhrattu veri
Egyptissä tuona tuomion ja tuhon yönä rauhan etsiminen omasta sisimmästä esimerkiksi joogaamalla ei olisi ketään pelastanut. Ainoa tapa, jonka Jumala tarjosi pelastumiseen, oli vain suojatua karitsan uhratulla verellä, sivelemällä sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa sinä yönä syötäisiin. Eivätkä nuo ihmiset karitsan veren suojissa olleet synnittömiä, jotenkin muita parempia, vaan syntisiä.
Jumalan tapa pelastaa meidät verellä pätee yhä edelleen. Et löydä kuolemattomuuden lääkettä omasta sisimmästäsi, vaan ainoastaan Jumalan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen verestä.
Jeesus suostui ihmeellisesti tulemaan jopa orjan asemaan. Hän pesi opetuslastensa likaiset jalat, hänestä maksettiin hänen kavaltajalleen orjan hinta, ja hänet ruoskittiin järkyttävään kuntoon. Hän salasi taivaallisen kirkkautensa vielä siinäkin vaiheessa, kun hänet naulittiin sadistisesti käsistä ja jaloista kuolemaan ristillä.
Heprean sana ’pääsiäinen’ muistuttaa sanaa ’mennä ohi’, ’jättää väliin’ (2. Moos. 12:13 alaviite), koska tuho meni niiden ohi, jotka olivat veren suojissa. Getsemanessa Jeesus rukoili Isä ottaisi häneltä pois kärsimyksen maljan, mutta se malja ei ollut tarkoitettu menemään hänen ohitseen. (Matt. 26:39) Isälle kuuliaisena Kristus, Jumalan Karitsa, antoi itsensä uhriksi, jotta me pääsisimme lähtemään synnin, kuoleman ja Paholaisen orjuudesta vapauteen.
Kun Jeesus oli viimeisenä iltanaan opetuslastensa kanssa pääsiäisaterialla, hän asetti ehtoollisen, ja siitä maljasta tuli meille uusi liitto hänen veressään. (Luuk. 22:20) Sinäkin saat siis olla kasteesi kautta Karitsan veren suojassa jo nyt, ja kerran sinä päivänä, jolloin Herra näyttää voimansa, ja kadotus kohtaa kaikkea sitä, mikä on Jumalan vastaista. Saat Kristuksen nimessä ja veressä uskoa myös tänään kaikki syntisi anteeksi ja jäädä Herran rauhaan.
Pastori Martti Haverinen 