Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä 4.4.2021
Pääsiäispäivä, pääsiäisyön teksti, kaikki vuosikerrat
1. Moos. 1: 1-5, 26 – 2: 1
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.
Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” (Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” Niin tapahtui.) Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.
Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on.
Johdanto
Jos lähtisit viikoksi reissuun, voisitko kuvitella jättäväsi kännykkäsi kotiin? Pystyisitkö olemaan viikon ilman tuota mahtavaa vekotinta, josta voi katsoa vaikka sen, että kannattaako laittaa pipo päähän, kun lähtee ulos.
Hirvittää ajatella, että reilun viikon mittaiselle reissulle kuuhun uskallettiin lähteä aivan käsittämättömän heikkotehoisella tietokoneella, joka ei olisi kyennyt pyörittämään edes Instagramia. Erään nettisivuston laskelmien mukaan nykyisten kännyköiden eri ominaisuudet voivat olla esimerkiksi jopa yli 100 000 tai useita miljoonia kertaa tehokkaampia kuin se tietokone, jolla avaruusalus Apollo oli varustettu.
Mutta kuussa sitä kuitenkin käytiin, ja siitä on nyt runsaat viisikymmentä vuotta, kun ihminen astui ensimmäisen kerran kuun pinnalle. Ylen suorassa televisiolähetyksessä toimittaja erehtyi sanomaan, että: “Neil Armstrong ei sanonut mitään historiallisia sanoja” ja hän puhui juuri sen päälle, kun Armstrong lausui virkkeen, joka on yksi maailmanhistorian kuuluisimmista: “Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle.”
Raamattu alkaa eeppisillä sanoilla: “Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” (1. Moos. 1:1) Ovatko ne historiallisesti merkitseviä sanoja, vai voiko niiden päälle ladella omia näkemyksiään ja arvioitaan ihan huoletta?
Jatketaan tänään saarnasarjaa luomisesta, ja löydät ne aiemmat osat helpoiten sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja. Katsotaan tänään kolmesta näkökulmasta luomisen kuudetta päivää eli sitä päivää, kun ihminen luotiin:
1) ihmisen erityistä tehtävää
2) rakkauden suuntaa ja
3) tehtävän täyttämistä
1) Ihmisen erityinen tehtävä
Siitä, että kuka pääsisi ensimmäisenä kuuhun asti, ihmiset kilpailivat keskenään. Ei ollut pelkoa, että puput tai valkoposkihanhet painelisivat raketillaan sinne ennen ihmistä.
Saatat kuitenkin ehkä ajatella, että jos kuluisi riittävän pitkä aika, niin kyllä jokin muukin laji voisi päästä kuuhun asti – tai että jostain kaukaa saatetaan tulla tänne maapallolle asti. Että ehkä me ihmiset nousimme tähän nykyiseen asemaamme vain suotuisten sattumien takia, eikä meidän asemamme ole mitenkään kiveen hakattu. Moni on nähnyt paljon vaivaa sen perustelemiseksi, että ihminen on samalla viivalla eläinten kanssa, että me olemme vain yksi eläinlaji muiden joukossa.
Raamatun seitsenpäiväinen luomiskertomus antaa oman vastauksensa siihen, keitä me olemme, mistä me tulemme ja mitä tarkoitusta varten me olemme olemassa. Mitään, mitä on, ei ole syntynyt sattumalta, vaan on olemassa Jumala, joka on niin suvereeni, että hän pystyi luomaan jopa koko maailmankaikkeuden. Hänellä ei ole sellaisia tuotantorajoituksia kuin meillä, vaan kuten Juice Leskinen lauloi: “Kun henki on vahva, niin vähäkin työ riittää maailman luomiseen.”
Jumalan luomistyön huipennus oli ihminen. Eläimet luotiin samana päivänä kuin ihminen, mutta ihmiselle Jumala antoi aivan poikkeuksellisen aseman eläimiin verrattuna. “Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:27)
Ja hän asetti ihmisen hallitsemaan “meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu”. (1. Moos. 1:26) Jumala halusi siis varta vasten luoda ihmisen, miehen ja naisen, toimimaan hänen mandaatillaan, edustamaan häntä itseään tässä maailmassa.
Vai onko ajatus ihmisestä luomakunnan kruununa vain ihmisen omaa ylimielisyyttä luontoa kohtaan, mikä on johtanut ympäristön tuhoamiseen? Tarkoittaako ihmisen erityinen asema avointa valtakirjaa luonnon riistämiseen? Sellaisenko edustajan Jumala suunnitteli ihmisestä tähän maailmaan?
No, riistääkö Jumala itse luontoa?
Se, mitä Jumala loi, oli hänen silmissään hyvää. Eli myös se ihmiselle annettu erityinen asema oli Jumalan näkökulmasta hyvä. Vika ei siis ole siinä erityisessä asemassa, vaan vääristyneessä halussamme, himossa saada jotain liikaa tai jotain sellaista, mikä ei lopulta tee hyvää edes meille itsellemme.
Jos olet kiinnostunut ympäristön tilasta – niin kuin sinun Raamatun perusteella tuleekin olla – on ymmärrettävää, jos perustelet sitä sillä, että ihminen on itsekin osa luomakuntaa ja siitä riippuvainen.
Mutta että ihminen olisi samalla viivalla eläinten kanssa?
Onko koira vastuussa koko luomakunnasta ja sen hyvinvoinnista? Joutuvatko eläimet vastaamaan toisilleen moraalisista valinnoistaan?
Jos ihminen on vain osa luontoa, se mitä ihminen tekee, on vain osa luontoa, luonnonmukaista, eikä ole olemassa oikeaa ja väärää. Mutta Jumala on se absoluutti, josta käsin määrittyy pysyvä perusta oikealle ja väärälle. Hänen luomistyössään kaikella on myös oma paikkansa ja rajansa, tarkoituksensa ja tehtävänsä. Ja juuri siksi meillä on iso vastuu, koska meidät on asetettu vastaamaan.
Juuri päinvastoin kuin luomiskertomuksessa moni haluaa nähdä itsensä samalla viivalla kuin eläimet, mutta kuitenkin suurempana kuin Jumalan; alentaa itsensä eläimen tasolle, mutta korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle. Yritätkö sinäkin sulloa Jumalaa erilaisten rajoitusten vankilaan, määrittelemällä mitä hän saa olla ja mitä ei? Tai yritätkö päästä hänestä kokonaan eroon?
Kapinassa Jumalaa vastaan ei mikään ole oikealla paikallaan, ja ilman Luojaasi et tunne lopulta edes itseäsi.
2) Rakkauden suunta
Jumala loi siis ihmisen kuvakseen, mutta mitä jos ihminen voisi luoda jotain omaksi kuvakseen, minkälainen siitä tulisi?
Onko tekoälystä tulossa ihmisen kuva? Luoko ihminen tekoälyn, joka lisääntyy ja täyttää maan ja ottaa sen valtaansa, ja vallitsee “kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu”? (1. Moos. 1:28)
Jos tekoälystä tulee syntiinlangenneen ihmisen kuva, haluaako se nujertaa luojansa? Vai voiko tekoälyn pakottaa palvelemaan tai jopa rakastamaan luojaansa?
Kun Jumala loi ihmisen, hänen ei tarvinnut täyttää sillä tarpeitaan, koska hän on täydellinen, eikä häneltä puutu mitään. Hänen ei siis tarvinnut myöskään päästä pätemään siinä, että hän pääsisi hallitsemaan luomaansa ihmistä.
Me ihmiset sen sijaan käytämme luovuuttamme erilaisia tarpeitamme varten. Ihminen voi koettaa luoda tekoälyn palvelijakseen, mutta edes Jumala ei katsonut tarpeelliseksi tai mahdolliseksi pakottaa ihmistä rakastamaan häntä. Pakotettu rakkaus ei ole rakkautta, koska siitä puuttuu vapaus olla rakastamatta.
Jumala kuitenkin osoitti rakkautensa meitä kohtaan luodessaan meidät hyvyytensä kohteeksi. Martti Luther tuumasi, että: “Jumalan rakkaus ei löydä, vaan luo rakastettavansa; inhimillinen rakkaus syntyy siitä, mikä on rakastettavaa.” (Tuomo Mannermaa: Kaksi rakkautta; Mannermaa siteeraa tässä Lutheria)
Kuuluisa Luther-tutkija, edesmennyt ekumeniikan professori Tuomo Mannermaa kuvasi tätä Lutherin luonnehtimaa eroa “Jumalan rakkauden” ja “ihmisen rakkauden” välillä niin, että: “Jumalan rakkaus kohdistuu siihen, mikä on ei-mitään ja tyhjää, luodakseen siitä jotakin ja saattaakseen sen olemaan. Jumalan rakkaus ei siis löydä kohteensa hyvää ja arvokasta, vaan luo ja lahjoittaa tämän hyvän ja arvokkaan. Ihmisen rakkaus sitä vastoin kohdistuu olevaan, hyvään ja kauniiseen, ts. arvokkaaseen.” (Mannermaa)
Mannermaa kiteytti tuon niin, että ihmisen rakkaus suuntautuu “ylös” eli sellaiseen, millä on näyttävä muoto tai mikä on jotakin, mutta Jumalan rakkaus suuntautuu “alas” eli ei-olevaan, alhaiseen, häpeälliseen, heikkoon ja kuolleeseen.
Niin alas Jumala kumartui meidän takiamme, että hän päätti Kristuksessa tulla lunastamaan luomansa ihmisen kuolemasta elämään. Kristus ei siis syntynyt kastemadoksi, vaan hän varta vasten halusi tulla ihmiseksi, antaakseen meille itsensä.
3) Tehtävän täyttäminen
Luomiskertomuksessa viikon kuudes päivä oli perjantai, kun se seuraava päivä, seitsemäs päivä, oli siis sapatti eli lauantai. Tuona perjantaina luomistyö sai huipennuksensa, kun Jumala loi ihmisen, ja antoi ihmiseen elämän henkäyksen.
Pitkäperjantaina pelastustyö sai huipennuksensa, kun Jumala lunasti ihmisen, ja antoi henkensä ihmisen puolesta.
Kuuden luomispäivän jälkeen Jumala sai “työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään”. (1. Moos. 2:2) Jeesus sai piinaviikon kuudentena päivänä, pitkäperjantaina, lunastustyönsä päätökseen ja sanoi kuollessaan ristillä, että: “Se on täytetty.” (Joh. 19:30)
Seitsemännen päivän hän lepäsi, ennen viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, josta tuli ylösnousemuksen kirkkauden päivä. Luomiskertomuksen ensimmäisenä päivänä Jumala oli sanonut: “Tulkoon valo!” Jumalan kirkkaus säteilee Kristuksesta, ja valaisee myös sinun sydämesi (2. Kor. 4:6), koska kaikki se pimeys, mikä tuntuu ahdistavan ja kaatuvan päällesi tänä vaikeana aikana, menetti valtansa sinuun, kun Kristus nousi kuolleista!
Jeesuksen astuminen ulos haudasta saattoi olla pieni askel hänelle itselleen, mutta se oli valtava harppaus koko ihmiskunnalle.
Kuun kamaralle astui ensimmäisenä vain yksi ihminen. Hän oli siinä koko ihmiskunnan edustaja, ja teki ihmisistä ensimmäisenä jotain sellaista, mistä jokainen voi iloita ja olla ylpeä, vaikka ei ole itse sitä – vielä – tehnyt.
Samoin Jumala oli valinnut Kristuksen koko ihmiskunnan edustajaksi erityiseen tehtävään, olemaan ensimmäinen, nousemaan esikoisena kuolleista (Kol. 1:18). Sankariteollaan Kristus voitti synnin, kuoleman ja Paholaisen vallan, ja me syntiset ihmiset pääsemme Kristuksessa sinne korkeuksiin, minne on ollut mahdotonta päästä: takaisin Jumalan yhteyteen.
Kristus täytti täydellisesti Jumalan lain myös siinä, että hän eli sopusoinnussa luonnon suhteen, eikä hän sortunut vihaamaan ihmisiä, vaikka jotkut luonnon suojelemisen puolesta kiivailevat voivat niin tehdä.
Hän sovitti ristillä meidän pahat tekomme, ja siksi saat Kristuksen tähden tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi, ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Meillä ihmisillä on vielä vain halu päästä pitkälle, tai ainakin kuulla jännittäviä uutisia siitä, että joku on löytänyt Amerikan tai aikoo lähteä Marsiin. Minne asti meidän ihmisten tulisi siis tähdätä? Tietenkin taivaaseen, jonne Kristus on avannut meille tien jo valmiiksi!
Mutta Kristus antoi meille omalla elämällään myös esimerkin katsoa pidemmälle kuin vain omia välittömiä tarpeita. Jo siinä, kun ihminen sai paratiisissa tehtäväksi viljellä ja varjella, niin hepreaksi ne ovat samoja verbejä kuin mitä käytettiin pappien ja leeviläisten palvelutehtävistä pyhäkköteltan yhteydessä. (Antti Laato) Eli ihminen asetettiin luomakunnan papiksi, edustamaan Jumalaa luomakunnalle, ja luomakuntaa Jumalalle.
Kun Jumala saa hallita sinun elämääsi, hän tahtoo auttaa kaikkea muutakin asettumaan sinun elämässäsi omalle sopivalle paikalleen. Hänen sinulle antamansa asema ei ole koskaan ole tarkoitettu patsastelua ja öykkäröintiä varten, vaan sen mukana tulee aina tehtävä, palvella heikompaa, kunnioittaa teoillasi ja valinnoillasi Jumalan luomaa elämää.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että olet luonut meistä jokaisen, ja lunastanut meidät syntiset omiksesi Kristuksessa. Kiitos, että Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden me saamme elää sinun luonasi ikuisesti. Anna meille viisautta, voimaa ja rakkautta toteuttaa sitä tehtävää, jonka olet meille luomakunnassa ja seurakunnassa antanut. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 