Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä 18.4.2021
2. sunnuntai pääsiäisestä (Misericordia Domini), 3. vuosikerta
Hepr. 13:20–21
Rauhan Jumala,
joka ikuisen liiton uhriveren tähden
on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen,
meidän Herramme Jeesuksen,
varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan,
niin että voitte täyttää hänen tahtonsa.
Sen, mikä on hänelle mieleen,
hän itse tehköön meissä,
hän ja Jeesus Kristus.
Hänen on kunnia
aina ja ikuisesti. Aamen.
Johdanto
Lasten virressä (498) “Nyt kulkee halki korpimaan” lauletaan, että: “Kuin paimen kantaa olallaan pienintä karitsaa.” (Jes. 40:10-11) Se on mahtava laini, ja näyttää kuvituksissa hellyttävältä.
Sana “pastori” tulee latinasta, jossa se tarkoittaa paimenta. Hengellisiä susia vastaan taistelevia paimenia koulutetaan teologisessa tiedekunnassa, mutta sen pääsykokeissa ei ollut kuntotestejä ainakaan silloin, kun minä sinne hain. Tuota pienimmän karitsan kantamista voinee silti pitää paimenille minimivaatimuksena.
Maailman vahvin pastori Kevin Fast on hilannut rimaa vähän korkeammalle. Tuo kanadalainen luterilainen pastori on kannatellut Guinnessin virallisessa maailmanennätyksessä yhtätoista ihmistä kerralla. (linkki)
Hänellä oli selän päällä sellainen lavarakennelma, jossa ne ihmiset seisoivat. Siitä videosta ei tosin käy ilmi, että olivatko he hänen seurakuntalaisiaan, vai joitain juuri löydettyjä kadonneita lampaita. Mutta siitä ennätyksestä saisi kyllä pyhäkoululaisille jaettavaksi vähän erilaisemman “kuin paimen kantaa olallaan”-kiiltokuvan.
Se lasten virsi on tosin tarkoitettu suuntaamaan ajatuksemme Jeesukseen meidän Paimenenamme, ja tuossa äsken luetussa Heprealaiskirjeen kohdassakin kerrotaan hänestä lampaiden suurena paimenena. Kun siinä puhutaan myös Jumalan tahdon täyttämisestä, niin katsotaan tänään paimentamista kolmesta yhteisöllisestä näkökulmasta:
1) uhraamisen
2) yhdessä etenemisen ja
3) siihen tarvittavan voiman näkökulmasta.
1) Uhraaminen
Onko olemassa joku, jonka puolesta voisit ajatella uhraavasi omat unelmasi, oman asemasi tai itsesi jopa kokonaan?
Mille uhraat vapaa-aikasi? Mihin sinun vapaa-aikasi kuluu? Vai onko niin, ettei sinulla oikeastaan edes ole vapaa-aikaa, jos uhraat senkin työllesi?
Jeesus piti sinua niin tärkeänä, että hän uhrasi itsensä kokonaan pelastaakseen sinut. Sen tehdessään hän oli vähän yli kolmekymppinen, eli meidän näkökulmastamme hänen elämänsä oli vasta pääsemässä hyvään vauhtiin. Hän uhrasi siis myös potentiaalisen vapaa-aikansa sinun vuoksesi.
Kristuksen antama uhri syntiemme sovittamiseksi oli täydellinen, ja se riittää pelastumiseemme, mutta on sitä muunkinlaisia uhreja kuin sovitusuhreja, ja niitä Jumala sinulta ja minulta odottaa. Kiitosuhri on vastareaktio siihen, mitä Jumala on meille tehnyt.
Ensinnäkin Heprealaiskirjeen luku 10 auttaa ymmärtämään, että Jumalalle mieleinen uhri on ennen kaikkea se, että täyttää hänen tahtonsa. (Hepr. 10:7-12) Jeesus toteutti Jumalan tahdon täydellisesti meidän puolestamme ja sovitti syntimme, ja siitä kiitollisena me saamme nyt osoittaa rakkauttamme Herraa kohtaan kuuliaisuutena hänen sanalleen ja lailleen.
Heprealaiskirjeen mukaan meidän tulee olla Kristuksen välityksellä myös “alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään”. (Hepr. 13:15) Ja heti sen perään sanotaan vielä, että: “Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.” (Hepr. 13:16)
Eli oletko valmis antamaan Jumalalle omastasi myös siinä, että annat hänelle omasta vapaa-ajastasikin? Onko Jumala ja hänen valtakuntansa sen arvoista, että sinun kannattaa uhrata sille myös kallisarvoista aikaasi?
2) Eteneminen
Erään ison joukon korpivaellus venyi aikoinaan kovin pitkäkestoiseksi. He olivat israelilaisia, ja Raamatun antamista luvuista päätellen heitä saattoi olla jopa parisen miljoonaa – ja eläimet päälle.
Se oli siis melkoinen lauma johdettavaksi, ja sitä joukkoa paimensi Mooses. Hän oli saanut korkeakoulutuksen Egyptin hovissa ennen kuin oli päätynyt erikoisten käänteiden jälkeen autiomaahan kouluttautumaan lampaiden paimeneksi. Jumala valmisti häntä siis lampaiden paimentamisen, maastontuntemuksen ja autiomaaelämän oppimisen kautta johtamaan myöhemmin Herran kansaa siinä samassa autiomaassa.
Jos me nyt ottaisimme lemmikkikoirat, -kissat ja -puput matkaan, ja paukkaisimme äkkilähdöllä messuyhteisönä isolla joukolla pyörimään keskelle jotain korpea, niin siitä voisi tulla melkoinen härdelli. Ehkä monella meistä tekisi mieli palata takaisin Helsinkiin lihapatojen ääreen (2. Moos. 16:3) jo ennen kuin kun kännykästä loppuu akku.
Miten iso joukko voidaan organisoida toimivaksi yksiköksi, vaikka olosuhteet olisivat vaikeat?
Se maailman vahvin pastori Kevin Fast teki sellaisenkin Guinnessin maailmanennätyksen, että vuonna 2009 hän kiskoi liikkeelle painavamman lentokoneen kuin kukaan muu siihen mennessä. (linkki) Se lentokone painoi lähes 189 000 kiloa.
Mooseksen aikana ei maailmanennätyksiä noteerattu, mutta israelilaisten nurina autiomaassa oli sitä luokkaa, että ehkä Mooses pitää vieläkin hallussaan jonkinlaista ennätystulosta raskaimman kivireen vetämisestä – ja sitä kesti 40 vuotta!
Mutta onko seurakuntaelämä siis voimalaji, onko se kiskomista? Mistä se oikein koostuu, ja mitä siitä voisi tulla?
Vuosia sitten näin Evankeliumiyhdistyksen nuortenlehti Nuotan toimituksen huoneen seinällä sloganin, jonka mukaan: “Kun kyvytön neuvoo halutonta tekemään jotain tarpeetonta, on epäonnistumisen mahdollisuus ilmeinen.”
Tuossa syvällisessä ajatelmassa on niin monta merkittävää muuttujaa, että mietitäänpä niitä hetki.
Kyvyt. Onko tämä Helsingin Luther-kirkko dynaaminen, eteenpäin menevä ja paljon aikaansaava messuyhteisö, jossa johtaminen ja organisointi on täyttä timanttia, vai voisiko se olla jo pienillä muutoksilla paljon, paljon parempaa?
Halu. Onko meillä täällä Helsingin Luther-kirkossa messuyhteisönä tekemisen into niin piukassa, että sitä pitää melkeinpä hillitä? Olemmeko me yhdessä jo ahkeroineet siinä, että evankeliumi menisi eteenpäin tässä kaupungissa?
Ja entä se tarpeellisuus? Onko meillä täällä Helsingin Luther-kirkossa suunta selvä ja mielekäs, vai puuhastelemmeko me pikkusievästi tarpeettomien juttujen parissa?
Onko tämä Luther-kirkon messuyhteisö niin kuin Late Lammas -animaation farmi, jossa kokeillaan kaikenlaista, mutta siitä seuraa yleensä hillitöntä kohellusta? Onko seurakuntaelämä sellaista, että sinun tekee mieli pysyä siitä mahdollisimman etäällä, ja tehdä vapaa-ajallasi jotain muuta, ettei sinulta mene siinä ikä ja terveys?
Vai onko tämä messuyhteisö tai jokin muu seurakunta tai messuyhteisö sinulle kuitenkin niin tärkeä, että sitä olisi syytä kehittää eri tavoin toimivammaksi?
Jos vastaat kyllä, niin mitä aiot tehdä asialle – ja milloin?
Mitä meidän olisi ylipäätään tarkoitus tehdä? Eikö se riitä, että tullaan sunnuntaisin yhteen, rukoillaan ja annetaan rahaa kolehtiin?
On todella hienoa, jos hoidat hyvin kutsumustehtäväsi puolisona, vanhempana ja työssäsi, ja osallistut säännöllisesti jumalanpalveluksiin!
Ja meillä on toki erilaisia elämäntilanteita, ja joskus ei vain pysty kykenemään irrottamaan yhtään aikaa ja voimavaroja. Mutta ehkä joskus olisi senkin vuoro.
Sinun panoksesi merkitystä Jumalan valtakunnan leviämiseksi avaa ehkä seuraavanlainen mielikuvaharjoitus.
Jos tätä messuyhteisöä ei olisi, eikä Suomessa olisi yhtään seurakuntaa tai messuyhteisöä, mutta olisit kuitenkin palava kristitty, niin tekisitkö kaikkesi, että tänne muodostuisi seurakunta? Pistäisitkö likoon aikaasi, voimavarojasi ja rahojasi niin, että olisi yhteisö, jossa kasvaa uskossa ja jossa tavoittaa niitä, jotka eivät vielä Jeesusta tunne?
Uskon, että tekisit niin.
Tuossa tapauksessa sinun panoksesi merkitys näkyisi selkeästi, mutta kyllä sinun panostasi tarvitaan nytkin, olet sitten nuori tai vanha tai jotain siltä väliltä.
Ja jos tämä Helsingin Luther-kirkko tulee aikaa myöten niin täyteen, ettei sekaan meinaa enää mahtua, niin lähetetään sitten osa porukasta perustamaan jotain uutta messuyhteisöä, ja tuetaan heitä kaikin tavoin siinä, varsinkin sen alkuvaiheessa. Sellaistakin mahdollista hetkeä varten on hyvä harjoitella ja valmistautua yhteisön jäseninä jo nyt.
Efesolaiskirjeen neljännessä luvussa sanotaan, että Kristus “antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:11-12) Siis varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön.
Ongelma tässä palvelutyöhön ryhtymisessä on kuitenkin monesti jo siinä, ettei sitä ainakaan aluksi oikein tiedä, mitä kannattaisi alkaa tehdä. Ei minullakaan ole lähtökohtaisesti harmainta haisua sinua tuntematta, että mitä sinun kannattaisi alkaa tehdä.
Mutta näiden Luther-kirkon viiden vuoden aikana minulle on muodostunut sellainen näkemys, että on vaikea saada mitään yhdessä aikaiseksi ihan jo siksi, jos emme anna Jumalan käyttöön ylipäätään yhtään aikaamme. On tarpeen, että messuyhteisössä annamme aikaa myös toisiimme tutustumiseen, ja rukoilemme yhdessä yhteisen tehtävämme kirkastumista.
Vaikka me emme vielä tietäisi, Jumala tietää kyllä, mihin hän on sinut ja minut kutsunut, ja tämän päivän tekstissä sanotaan mainiosti, että Jumala “varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa”. (Hepr. 13:21)
Jos meistä itsestämme välillä tuntuukin, että olemme johonkin kykenemättömiä, se fantastinen hienous on juuri siinä, että Jumala antaa meille ne tarvittavat kyvyt – ei kaikille kaikkia, vaan eri ihmisille erilaisia, niin että täydennämme toisiamme. Eli Jumala on antanut myös sinulle jonkin tai joitain armolahjoja, joilla sinun on tarkoitus rakentaa Herran seurakuntaa.
Jos et itse tiedä tai tunnista, mikä sinun lahjasi on, sitä voi pohtia ja kysellä yhdessä muiden kristittyjen kanssa. Saamallasi lahjalla täydennät sitä, mitä kokonaisuudesta ilman sinua puuttuisi.
Ei se Mooseskaan osannut aluksi esimerkiksi delegointia, ja hommat alkoivat siksi puuroutua, mutta silloin eräs, joka katseli sitä meininkiä tuorein silmin, ymmärsi vinkata hänelle toimivasta organisaatiomallista. (2. Moos. 18:14,21)
Ajatus yhdessä tekemisestä voi ahdistaa, jos epäilee sen vievän kaiken ajan ja energian, mutta ei tuo Mooseksen tarkkanäköinen konsultoiminenkaan vienyt sinänsä paljoa aikaa. Se vaati jonkin verran perehtymistä asiaan ja uskallusta ottaa asia puheeksi.
Jumala järjesti lopulta koko sen autiomaassa vaeltaneen kansan osastoiksi, heimoittain, suvuittain, perhekunnittain, ja he kulkivat kaikki samaan suuntaan, mutta kukin yhdessä oman joukkonsa kanssa. Meidätkin on tarkoitettu menemään yhdessä eteenpäin, kasvamaan yhdessä toisiamme tukien erilaisissa tavoitteissa ja tehtävissä.
3) Tarvittava voima
Tehtävä ja haaste on siis iso, mutta tässä kaikessa meitä johtaa eteenpäin se kaikkein vahvin ja kyvykkäin johtaja. Jos on Kevin Fast vahva paimen, niin ei hänkään sentään vedä vertoja sille maailmanennätystulokselle, että Hyvä Paimen kantoi ristillä koko maailman synnin painon.
Joitain suorituksia pyritään parantamaan kielletyllä veritankkauksella, mutta ristillä Jeesus uhrasikin verensä meidän puolestamme. Hänen verensä parantaa meidät ja tekee meistä jokaisesta Jumalan edessä täydellisen, ja siksi saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi, ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Jumala ei kutsu meitä rakentamaan mitään tarpeetonta, vaan vain sellaista, mikä kantaa ikuisuuteen asti. Kun tuo suuri paimenemme neuvoo ja opastaa meitä toteuttamaan hänen suurta suunnitelmaansa, on onnistumisen mahdollisuus ilmeinen, vaikka me emme sen tuloksia välttämättä vielä tässä ajassa näkisikään.
Ja vaikka Jeesus on mielettömän vahva, hän ei raahaa meitä perässään kuin kivirekeä. Tämän päivän tekstissä sanotaan nimittäin, että: “Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus.” (Hepr. 13:21) Eli hän siis antaa meille oman voimansa Pyhän Hengen kautta, ja vaikuttaa itse meissä sen, mitä hän meiltä odottaa.
Hyvä Paimen rakentaa meidän kauttamme seurakuntaansa niin, että antaa meille jotain suurenmoista toistemme kautta. Juuri ne hienoimmat hetket elämässä liittyvät siihen, että on saanut kokea yhteyttä toisten kanssa, jakaa, vastaanottaa ja antaa. On siis ilo ja kunnia saada vastata hänen kutsuunsa, ja tehdä asioita yhdessä Herran kunniaksi.
Ja jos tässä ajassa vapaa-aika on joskus kortilla, niin hän on varannut meille laatuaikaa ikuisuuden verran. Ihmetellään siellä sitten yhdessä, että mitä kaikkea suurenmoista sitä tuli Herra on meidänkin kautta voimassaan tehnyt.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että olet Kristuksen veressä pessyt meidät puhtaaksi synneistämme, ja nostanut kuolleista tuon lampaiden suuren paimenen. Herra, varusta meidät hyvillä lahjoillasi, että voimme täyttää sinun tahtosi. Sen, mikä on sinulle mieleen, tee itse meissä. Sinun on kunnia aina ja ikuisesti! Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 