Rakkautta toden teolla – 1. Joh. 3:18-24

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä 2.5.2021
4. sunnuntai pääsiäisestä (Cantate), 3. vuosikerta
1. Joh. 3: 18-24

Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.
Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Johdanto

Kun sinun tekee seuraavan kerran mieli kuvata maisemia tai ottaa selfie, niin miltä tuntuisi kaivaa taskusta esiin kamera, joka on leivänpaahtimen kokoinen, ja painaa 3,6 kiloa?

Maailman ensimmäinen digikameran prototyyppi oli tuollainen mötikkä. Se kehiteltiin 46 vuotta sitten, vuonna -75. Sillä sai otettua mustavalkoisia kuvia, joissa oli 100 x 100 pikseliä, ja ne kuvat tallennettiin c-kasetille, ja tallentaminen kesti 23 sekuntia.

Jos sinä olisit saanut päättää jatkotoimista, olisitko uskonut digikameran mahdollisuuksiin niin, että se tulisi vielä valloittamaan maailman? Olisitko alkanut panostaa sen tuotekehitykseen?

Tuon ensimmäisen digikameran kehittänyt tutkimusinsinööri Steven Sasson työskenteli Kodakilla, eli siinä firmassa, joka tunnettiin filmirullista. Kodakin johtoporras ei halunnut satsata laitteeseen, joka voisi vähentää filmirullien myyntiä.

Mutta ei siinä mennyt kovin pitkä tovi siihen, kun digikamerat syrjäyttivät filmikamerat. Kodakilla oli siis pikselimössöisen epätarkka kokonaiskuva tulevista toimintaympäristön ja tarpeiden muutoksista.

Elämä on täynnä valintoja ja se suunta, jota kohti päättää lähteä kulkemaan, voi toisinaan olla väärä. Joskus tavoite voi puolestaan olla hyvä, mutta sen saavuttaminen ei sitten jostain syystä onnistukaan käytännössä.

Mutta vanha Johannes kirjoittaa tämän päivän tekstissä, että: “Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.” (1. Joh. 3:18) Rakkauden pitäisi siis näkyä jotenkin konkreettisesti kaikessa siinä, mitä teemme.

Katsotaan siihen liittyen tänään kolmea asiaa:
1) aitoa ja sen halpakopiota
2) matkaa sanoista tekoihin ja
3) suunnitelman jalkauttamista.

1) Aito ja sen halpakopio

Rakkaus on ylivertaisen ihmeellistä. Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8,16), joten koko tämä maailmankaikkeus perustuu jumalalliseen rakkauteen. Ja “Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen”. (Room. 5:5)

Yrityselämässä tehdään strategisia valintoja, karsitaan epäolennaisia resurssisyöppöjä ja yritetään keskittyä johonkin tiettyyn asiaan kilpailuedun saamiseksi. Jos hanke menestyy, kilpailijat saattavat pyrkiä kopioimaan niitä onnistuneita valintoja.

Kun apostoli Paavali puhuu Roomalaiskirjeessä rakkaudesta, siinä yhteydessä hän kehottaa meitä kilpailemaan. Hän sanoo, että meidän tulee seurakunnassa osoittaa toisillemme “lämmintä veljesrakkautta” ja kilpailla keskenämme toinen toisemme kunnioittamisessa. (Room. 12:10, KR-33/38)

Eli siinä on sellainen toimintamalli, jota saa kopioida ihan rauhassa niin paljon kuin sielu sietää. Raja ei tule kovin nopeasti vastaan.

Mutta voiko rakkautta kopioida?

Vanha Johannes oli pitkän elämänsä aikana ehtinyt nähdä, että seurakunnasta oli lähtenyt väkeä omille teilleen. He olivat ehkä pakanneet mukaansa ajatuksen Jumalasta rakkautena, mutta uskoa Jeesukseen ei heillä ollut. (1. Joh. 2:18-19,23)

Jumala on rakkaus, mutta jos rakkaus määritellään jotenkin muuten kuin miten Jumala itse oman olemisensa määrittelee, homma uhkaa kääntyä aivan päälaelleen niin, että rakkaudesta tuleekin jumala, jolla perustellaan mitä vain itselle mieleistä. Rakkaudesta muodostuu siis epäjumala, jota jahdatessa tulee esimerkiksi uhrattua entisiä, nykyisiä ja tulevia ihmissuhteita.

Niinpä Johannes kirjoittaa rakkauden yhteydessä totuudesta. Ilman Jumalan totuutta rakkaudesta tulee vain halpakopio.

Rauli Badding Somerjoen “Paratiisi” on melodisesti kaunis kappale, mutta tuntuu päätyvän melkoiseen rakkauden antikliimaksiin. Kertoja kohtaa siinä ihmisen, ja painelee ilmeisesti vielä samana iltana hänen kanssaan landelle, jossa he riisuvat liiat kuteet ja kietovat vartensa rannalla huumaavasti yhteen. Kertoja toivoo, että voisi antaa sille toiselle kaikkein kauneimman, tämän maailmansa pallon valtavan. Mutta sitten hän tyytyy vain toteamaan: “Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee, kun sun vierelläsi näin olla saan.”

Kiihkeän huuman keskellä saatetaan puhua suuria sanoja, mutta lopulta itsestä annetaankin toiselle vain pieni hetki, ja sen pituiseksi se koko juttu saattaa jäädä. Halpa kopio rakkaudesta on se nautinnon huuma, jonka takia uhrataan toisia. Aitoa rakkautta on sen sijaan uhrata itsensä toisen hyväksi. Sellaista rakkautta on vaikea kopioida.

Rakkaus on likelle tulemista ja siihen jäämistä, kietoutumista toisen vaikeaan elämäntilanteeseen tai vaikeaan ihmiseen, kiinnittymistä ilman kiirettä kulkea ohitse, vaikka ei siitä mitään itse saisi.

2) Matka sanoista tekoihin

Vaikka tavoitteet ja arvot olisivat niin erinomaiset, että ne on ihan seinälle kehystetty, arkitodellisuus voi olla jotain muuta. Todelliset arvot pulpahtavat nimittäin näkyviin jokapäiväisessä elämässä siinä, miten asiat tulee oikeasti tehtyä tai jäävätkö ne tyystin tekemättä. Matka sanoista tekoihin on joskus aika pitkä.

Kristus käskee rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Miten hyvin se on toteutunut sinun elämässäsi?

Arjen valinnoissa tulevat näkyviin ne asiat, mitä me todella arvostamme, mille uhraamme aikamme ja voimavaramme. Jumala voi olla korkealla prioriteeteissasi, mutta sinne kärkipaikoille on käytännössä aika kova tunku. Ehkä mietit, että riittääkö käytännössä se, jos Jumalan rakastaminen on jossain kohtaa Top 10:ssä. Että: “Kyllä se Jumala on, joo, tärkeä, mutta että pitäisikö hänelle antaa aikaakin?”

Vaikka digikamerat eivät enää paljoa paina, ja kännykälläkin voi ottaa erinomaisia kuvia, meistä monelle pikseleistä on voinut tullut raskas taakka. Pikselit eivät enää yleensä mössöönny, mutta korkearesoluutioisten näyttölaitteiden jatkuva näpertely ja ne sisällöt, joiden parissa aikaasi kulutat, ovat voineet tehdä elämästäsi yhtä mössöä niin, että ne ovat imeneet sinulta ajan ja voimavarat tehdä joitain pitkäjänteisyyttä vaativia asioita.

Jumala näkee meidän valintamme tarkemmin kuin alkeellinen 100 x 100 pikselin kamera. Hän pystyy erottamaan sydämestämme pienimmätkin yksityiskohdat, joita me emme tunnista edes itse. Ja hän vaatii meidät kerran valinnoistamme tilille, joten ei ihme, että Johannes puhuu tekojemme yhteydessä syyttävästä sydämestä. Kaikkitietävän Jumalan eteen tuleminen voi olla tuskallista.

3) Suunnitelman jalkauttaminen

Ehkä mietit, että kuka sen ylipäätään on määritellyt, että Jumalaa ja lähimmäistä pitäisi rakastaa, ja toimia heidän parhaaksi?

Työyhteisössäsi tai jossain muussa sinun yhteisössäsi on saatettu joskus lanseerata strategia ilman, että olet saanut vaikuttaa sen sisältöön. Strategian jalkauttaminen eli sen vieminen käytäntöön on hankalaa, jos pieni porukka suunittelee sen keskenään, ja alkaa sitten vaatia tai koettaa saada innostettua muita toteuttamaan sen.

Jumalan suhteen moni asia tulee meille annettuna. Niin kuin et ole itse voinut valita vanhempiasi ja syntymistäsi, samoin Luoja on määritellyt tähän maailmaan ne lainalaisuudet, joiden mukaan meidän olisi onnellisinta elää ja olla, ja tehtävän, mikä meidän tulee täyttää. Rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä.

Mutta Jumala ei johda meitä kaukaa norsuunluutornista käsin, vaan hän johtaa esimerkillään. Jumala jalkautui tähän maailmaan Jeesuksessa, ja oli itse täysin yksi yhteen niiden suurten tavoitteiden suhteen, joita hän meiltä vaatii. Hän rakasti Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Hän eli ne täydellisesti todeksi 24/7, eikä vain 23 sekuntia silloin tällöin, jos kasetille sattui mahtumaan.

Johannes kirjoittaa, että oman elämän suunnan näkee siitä, rakastammeko “sanoin ja puheessa”, vai “teoin ja totuudessa”. (1. Joh. 3:18) Siitä kun näkee, onko totuus meissä. (1. Joh. 3:19)

Meidän sanamme ja tekomme eivät aina kohtaa, mutta Jeesuksen sanoissa ja teoissa ei ollut minkäänlaista ristiriitaa. Eikä niissä edes voi sitä olla, koska Jumala on luonut sanallaan tämän maailmankaikkeuden, joten hänen sanansa ja tekonsa ovat täysin yhtä. Hän osoitti rakkautensa todeksi siinä, että jopa kuoli puolestamme, jotta me saisimme elää ikuisesti.

Yleinen nyrkkisääntö ainakin yrityselämässä on, että pitäisi määritellä selkeästi ongelma, johon haetaan ratkaisua, ja sitten keskittyä vahvuuksiin ja pitäytyä niissä.

Jumalan edessä meidän ongelmamme on sydämessä asuva synti, joka ohjaa satsaamaan enemmän itseemme kuin Jumalaan ja lähimmäiseen, joten täydelliseen päämäärään päästäksemme meidän vahvuutemme ei ole omassa itsessämme. Meidän vahvuutemme ei ole omassa itsessämme, vaan meille lahjoitetussa Jeesuksessa Kristuksessa. Meillä on Isän luona vanhurskas puolustaja, Jeesus Kristus! “Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.” (1. Joh. 2:2)

Eli ei meidän tule keskittyä elämässä ja uskossamme itseemme, vaan Kristukseen. Rakkauden vaatimus on niin ääretön, että ilman Kristusta se hukuttaa meidät, sinut joka teet lähimmäisesi hyväksi vähän ja sinut, joka yrität kaikin voimin palvella muita, mutta silti tuntuu että mikään ei riitä. Vain Kristus pystyi täyttämään rakkauden vaatimuksen, ja hän teki sen meidän hyväksemme.

Johannes kirjoittaa vähän aikaisemmin tuossa kirjeessään, että “Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9) Siksi, Jeesuksen Kristuksen tähden, saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Jeesus rakastaa sinua, eikä hän ajattele, että pieni hetki riittänee. Hän on vierelläsi ikuisesti. Ja meidän taivaallinen Isämme omistaa tämän maailmamme pallon valtavan, ja kerran saamme periä häneltä hänen valtakuntansa.

Niinpä ei meidän tarvitse eikä kannata satsata tämän elämän pikavoittoihin, lyhyen tähtäimen hyötyyn, siihen mikä aivan kohta katoaa, niin kuin se yksi valokuvaustarvikkeiden yritys panosti siihen teknologiaan, joka jäi sivuraiteelle. Kannattaa panostaa koko elämä sellaiseen kehitykseen, joka kantaa ikuisesti pysyvää hedelmää.

Jumalan sana ja teot ovat yhtä, joten siihen kannattaa panostaa. Kun Jumalan sana saa vaikuttaa sydämessäsi, se saa aikaan rakkauden tekoja myös vaikeaa lähimmäistäsi kohtaan ja monissa nopeasti eteen tulevissa tilanteissa.

“Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19) Älä siis laskelmoi, mitä itse mahdollisesti voisit saada, vaan mieti sitä loppumatonta rakkautta ja rikkautta, mitä olet saanut ja saat Kristuksessa.

Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että sinä olet se, joka on ensin rakastanut ja toiminut meidän suhteemme niin, että me olemme puhtaaksi pestyt synneistämme. Kiitos siitä, että me saamme rakastaa toisia sinun rakkaudellasi, ja käyttää tämän elämämme toisten palvelemiseen. Anna meille voimaa ja rohkeutta tehdä joka päivä viisaita valintoja. Auta, Herra, meitä kaikessa tässä! Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s