Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä 16.5.2021
Luomakunnan sunnuntai, 3. vuosikerta
1. Moos. 1: 24-31
Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” (Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” Niin tapahtui.) Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.
Johdanto
Erään yhdysvaltalaisen muusikon levyn nimi on vapaasti suomennettuna “Aloitin tyhjästä, ja minulla on yhä enin osa siitä jäljellä”.
Me ihmiset emme pysty nyhjäämään tyhjästä. Mutta Jumala sen sijaan loi kaiken tyhjästä, Sanallaan. Jumala sanoi, ja niin tapahtui. Hän loi meille maailmankaikkeuden, jonka eri puolista hän totesi, että niin oli hyvä.
Chris Rean kappaleessa The Road To Hell – Tie helvettiin – kertoja seisoo tässä maailmassa kuitenkin sellaisen joen rannalla, joka kuplii kaikenlaisia myrkkyjä. Se vaikuttaa överiin vedetyltä karikatyyriltä.
Mutta eräässä juuri Yleltä tulleessa dokumentissa (Stacey Dooley: Totuus halpamuodista) melotaan Indonesiassa Citarum-joella, johon vaateteollisuus on tuupannut kaikenlaisia myrkkyjä. Se vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään, siinä lapset pulikoivat, ja siitä perheet ottavat vettä käyttöönsä. Et haluaisi sellaista vettä omaan mökkirantaasi, tai olla kosketuksissa sellaisen veden kanssa.
Mitä kaikkea vaiettua sisältyykään tekstiin “Made in Indonesia”, tai johonkin muuhun Made in -tekstiin? Miten me päädyimme tällaiseen maailmaan?
Jatketaan tänään saarnasarjaa luomisesta, ja ne aiemmat osat löydät helpoiten sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja. Katsotaan nyt toista kertaa tuota kuudetta päivää, jolloin ihminen luotiin, ja silloin ihmiselle annettua tehtävää kolmesta näkökulmasta:
1) Hyödyn tavoittelun aikakautta, 2) olemassaolon merkitystä ja 3) Jumalan hyvyyden varassa olemista.
1) Hyödyn tavoittelun aikakausi
Luomiskertomuksessa Jumala antoi ihmiselle erityisen hallintavallan, vallan hallita hänen edustajanaan tässä maailmassa “meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu”. (1. Moos. 1:26) Moni pitää tuollaista näkemystä ihmisen asemasta keskeiseinä ympäristöongelmien taustasyynä.
Mutta Raamattu kertoo sen syyn olevan toisaalla, ihmisen halussa nousta omaa asemaansa korkeammalle, Jumalan rinnalle ja ohikin. Syntiinlankeemuksessa myös ihmisen suhde luontoon meni vinksalleen, maasta tuli kirottu, ja siitä oli otsa hiessä hankittava leipä. (1. Moos. 3:17-19)
Euroopassa alkoi antiikin ja keskiajan jälkeen 1400–1500-luvuilla aikakausi, jota kutsutaan historiantutkimuksessa nimellä uusi aika. Siitä alkoi kehittyä ennen näkemätön vaihe ihmisen luontosuhteessa.
Filosofian saralla humanismi kiinnitti ihmisen maailman keskipisteeksi ja luonnon yläpuolelle uudenlaisella tavalla.
Porvaristo alkoi vahvistua, ja vanhasta läänitysperusteisesta feodaalisesta järjestelmästä siirryttiin kohti vapaampaa, yksilökeskeistä yhteiskuntaa. Maaorja oli saattanut unelmoida pellosta löytyvästä aarrekätköstä, mutta ei varmaankaan villeimmissä kuvitelmissaankaan mahdollisuudesta sijoittaa raketin lailla nousevaan arvopaperiin. Ajatukset itsenäisestä oikeudesta omistaa voimistuivat, ja omistamisen mahdollisuudet ja mittasuhteet muuttuivat.
Yhteiskunta- ja talousteoriat alkoivat rakentua sellaisen pohjavireen päälle, että ihminen on luonnontilassa itsekäs ja sodassa kaikkia muita vastaan, ja etsii vain omaa parastaan. Näiden omaa etuaan tavoittelevien yksilöiden toiminnan katsottiin kuitenkin koituvan yhteiseksi hyväksi yhteiskuntasopimusten avulla ja vapaiden markkinoiden näkymättömän käden ohjauksessa. Asioita alettiin tarkastella yhä vahvemmin hyödyn näkökulmasta, ja hyödyntavoittelu nousi avoimesti ihanteeksi.
Kun antiikin aikana maailma oli nähty elävänä organismina, niin 1600–1700-luvuilla luontoa kuvattiin enemmänkin mekaanisena koneena. Luonto alettiin nähdä lähinnä hyödykkeenä, jolla on vain käyttöarvoa.
Suurten löytöretkien myötä oli avautunut uusia alueita ja maanosia, joiden maaperästä ja asukkaiden selkänahasta saattoi repiä irti kaikenlaista arvokasta. Rikkauksia virtasi Eurooppaan eri puolilta maailmaa.
Tiede kehittyi isoin harppauksin, ja monet keksinnöt vauhdittivat tuotannon tehostumista ja ihmisten vaurastumista. Syntyi teollinen vallankumous, ja tehtaat tarvitsivat työvoimaa. Kaupungistumisessa alkoi uudenlainen vaihe.
Alkoi vaikuttaa siltä, että ihminen saisi välineillään vihdoinkin tukevan niskalenkin luonnosta, joka on toisinaan vaikuttanut kovin kärttyisältä siitä elantoa etsivää ihmistä kohtaan.
Tuli evoluutioteoria, josta jalostui sosiaalidarwinismi – ajatus kokonaisten kulttuurien ja yhteiskuntien välisestä kamppailusta. Valitettavasti eräs diktaattori kiihotti miljoonat ihmiset toteuttamaan nuo ajatukset käytännön tasolla. Hän otti silmätikukseen erityisesti sen kansan, jonka välityksellä Eurooppa oli saanut aiemman arvoperustansa.
Niissä väännöissä tieteentekijät saivat kehitettyä tulisia leimahduksia, joilla pystyi pyyhkäisemään kartalta kokonaisia kaupunkeja.
Vasta toisen maailmanpalon jälkeen yhä useampi pysähtyi katsomaan ympärilleen. Alkoi vahvistua tietoisuus siitä, että luonto ei olekaan pysynyt vauhdissa mukana, ja että olisiko siitä kohta enää mitään jäljellä.
Uudella ajalla siinä missä usko ihmisen järkeen oli voimistunut, kristinusko oli menettänyt jalansijaansa. Eli kun Kaikkivaltias passitettiin pois häiritsemästä, jäljelle jäi itsenäinen ihmisen, joka hallitsee luontoa ylivertaisella järjellään, tiedollaan ja teknologiallaan.
Mutta omalle luonnolleen, aistillisuudelle ja mielihaluille uuden ajan ihminen antoi vallan mielellään. Tulppa lähti irti, ja hedonismissa siirryttiin turbovaihteelle. “Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan.” (1. Kor. 15:32)
Saatat ehkä ajatella tai jopa toivoa, että tämän elämän jälkeen vain katoat tyhjyyteen. Että kaikki mitä on, on tässä ja nyt, ja siksi siitä on otettava kaikki irti.
Mutta jos tyhjyys on päämääräsi, mikä merkitys sinun elämälläsi olisi silloin ollut? Mikä merkitys sinun teoillasi olisi silloin ollut, tekisit sitten hyvää tai pahaa, mitä hyötyä mistä olisi millekin?
2) Olemassaolon merkitys
Mikä saa sinut nyt kokemaan, että olemassaolollasi on merkitys? Mikä saa sinut kokemaan, että olet elossa?
Ranskalainen filosofi René Descartes pohti 1600-luvulla kovasti sitä, että koska aistihavainnot voivat olla vääriä, niin mistä hän voisi tietää varmuudella, että hän todella on olemassa. Hän päätyi lopputulokseen, että: “Ajattelen, siis olen olemassa.”
Viime vuosisadat meidän länsimaista kulttuuriamme on rakennettu siihen suuntaan, että: “Kulutan, siis olen olemassa.” Me kulutamme tavaroita ja ihmissuhteita, kokemuksia ja tunne-elämyksiä. Me janoamme elämäämme sisältöä ahneemmin kuin jatkuvalla syötöllä rouskuttava oksasilppuri. Kyllästymme, suussa maistuu tuhkalta, mutta jatkamme kuluttamista.
Se mitä me tässä maailmassa ahmimme itsellemme, aisteillamme ja sisällemme, on oikeastaan vain tomua. Me ihmiset itsekin rakennumme maan aineksista. Olemme siis tomua, joka ahnehtii tomua.
Mutta onko se kaikki vain irtonaista tomua, joka ei kuulu kenellekään, ja jolle voi tehdä mitä vain, jos kellään ei ole siihen sen kummempaa omistusoikeutta?
Kapitalismi opettaa maan kuulumista yksityiselle omistajalle. Kommunismi opettaa maan kuulumista yhteisomistukseen.
Raamattu sen sijaan opettaa, että maa – ja aivan kaikki muukin – kuuluu Jumalalle. “Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat.” (Ps. 24:1)
Jumala on piirtänyt sinun muotosi tomuun, siitä sinut on muovattu. (1. Moos. 2:7) Sinä et omista edes sitä tomua, josta sinut on tehty. Hänen todellisuutensa ulkopuolella ei ole mitään, etkä löydä hänestä riippumatonta aluetta tai ulottuvuutta.
Jos etsit onnea ilman Jumalaa, yrität rakentaa katoavan tyhjyyden varaan. Ilman omistajaasi olet pahasti hukassa tässä suunnattomassa maailmankaikkeudessa, ja matkalla kohti ikuista kadotusta, etkä vain maanpäällistä helvettiä.
Tämän päivän tekstissä kerrotaan, että Jumala loi ihmisen kuvakseen. Mutta koska Jumala on ääretön, ja me ihmiset olemme rajallisia, meistä ei tullut yksi yhteen Jumalan kanssa. Meidän rajallisuutemme näkyy esimerkiksi siinä, että me tarvitsemme jatkuvasti materiaalia ja polttoainetta kehomme toimintojen rakentamiseen ja ylläpitämiseen.
Mutta Jumala sen sijaan on kaikesta täysin riippumaton. Vanhassa testamentissa kerrotaan, että kun Mooses kohtasi Jumalan palavassa pensaassa, Mooseksen huomio kiinnittyi ensin sellaiseen omituiseen yksityiskohtaan, ettei “tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä”. (2. Moos. 3:2)
Tämän maailmankaikkeuden luonut Jumalamme on sellainen. Hän voi roihuta loputtomasti, ilman että tarvitsee materiaalia rakkauteensa, lämpöönsä ja kirkkauteensa.
Moosekselle hän tuossa yhteydessä ilmoitti olevansa “Minä olen se joka olen”. (2. Moos. 3:14) Hän on, eikä ole olemisessaan riippuvainen mistään. Hän on kaiken hyvyyden lähde.
Ilman Jumalaa sinä sen sijaan olet tyhjä, eikä tuo tyhjyytesi voi täyttyä ilman ääretöntä Jumalaa. Ilman häntä sinä kulutat ja koverrat loputtomassa urakassasi tyhjäksi toisia ihmisiä ja luontoa, että saisit kokea olevasi olemassa, merkityksellinen ja haluttu, ja että sinulla olisi resursseja, jolla saada tätä kaikkea.
Se, että yrität sivuuttaa Jumalan ja korvata hänet itselläsi tai jollain muulla, on kadottava synti.
Mutta kun sinun sydämessäsi asuu Kristus, sinun sydämessäsi on silloin se Sana, jonka kautta on koko maailmankaikkeus luotu. Siinä Sanassa sinulla on siis kaikki, eikä sinulta puutu mitään. Löydät elämällesi kestävän merkityksen vain sen Sanan kautta.
Kristuksen saat omistaa siksi, että hän oli sellainen, joka “luopui omastaan”. (Fil. 2:7) Hän “otti orjan muodon” (Fil. 2:7), koska hän unelmoi sinusta aarteenaan. Hän sijoitti koko elämänsä siihen, että sinä, joka aloitit tyhjästä, et jäisi tyhjyyden vangiksi.
Sinua ei ole lunastettu “tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä”. (1. Piet. 1:18-19) Siksi Kristuksen tähden saat uskoa kaikki syntisi anteeksi ja omistaa Kristuksessa ikuisen pelastuksen kaikkine aarteineen.
3) Jumalan hyvyyden varassa
Kaikki tässä maailmassa on Jumalan kädessä, ja hän luo kerran kaiken uudeksi, eli me olemme matkalla kohti uutta taivasta ja uutta maata ikuisuudessa. (Ilm. 21:1) Onko kristitylle sillä sitten väliä, miten luonnon ja ympäristön käy?
Raamatun luomiskertomuksessa Jumala asetti ihmisen palvelijakseen, hänen arvokkaan ja hyvän luomakuntansa taloudenhoitajaksi, ja se tehtävä on edelleen olemassa. Meidän elämämme voisi ajatella määrittyvän niin, että “palvelen, siis olen olemassa”, mutta oikeastaan se on niin päin, että: “Olen Kaikkivaltiaan Jumalan oma, siispä palvelen.”
Me olemme hänen luomiaan ja lunastamiaan, ja siitä kiitollisena me teemme sitä, mitä hän on antanut meille tehtäväksi. Kaikki lähtee siis siitä, että olet rakastettu, Jumalan luoma ja lunastama, ja siksi sinun elämälläsi on ääretön merkitys.
Saat iloita ja nauttia kohtuudella Jumalan hyvistä lahjoista. Luontoon ei pidä suhtautua vain omien tarpeiden välineenä, mutta ei sille ole tarpeen antaa sen suurempaa merkitystä, kuin mitä Jumala on sille antanut. Luotua ei tule palvoa jumaloimalla sitä tai ahnehtimalla sitä seurauksista välittämättä.
Jeesus opetti, ettei meidän tule murehtia syömistä, juomista tai vaatteista, koska taivaallinen Isämme tietää kyllä, että me tarvitsemme sitä kaikkea. (Matt. 6:31-32) Jeesus sanoi, että: “Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6:33)
Kun luotat koko elämäsi, myös jokapäiväisen toimeentulosi, Jumalan hyvyyden runsauden varaan, kuluttava minä-keskeinen maailmankuvasi saa väistyä. Sen kautta avautuu samalla uusi näköala lähimmäiseen ja ympäristöön, ei hyödykkeinä, vaan Jumalan sinulle antamana vastuullisena tehtävänä.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, loputtomasta hyvyydestäsi. Kiitos Kristuksesta, että hän on sovittanut syntimme. Kiitos, että saamme nyt palvella sinua vapaina lapsinasi, tehdä hyvää ihmisille ja toimia luontoa varjellen. Anna, Herra, meille viisautta tehdä arjessa kestäviä valintoja. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 