Syntiinlankeemus, osa 2/2: Kirouksen kantaja – 1. Moos. 3:8-19

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon sanajumalanpalveluslähetyksessä 21.3.2021
Marian ilmestyspäivä, 2. vuosikerta
1. Moos. 3: 8-19

Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”
Herra Jumala sanoi käärmeelle:
– Koska tämän teit, olet kirottu.
Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot,
sinun on madeltava vatsallasi
ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät.
Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille
ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:
ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi,
ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.
Naiselle hän sanoi:
– Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,
ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.
Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.
Ja miehelle hän sanoi:
– Koska teit niin kuin vaimosi sanoi
ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä,
niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.
Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät.
Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta,
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi,
kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu.
Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

Johdanto

Miamissa järjestettiin toissa vuonna (2019) eräs merkittävä taiteen myyntitapahtuma. Siellä oli esillä ilmastointiteipillä seinään teipattu banaani. Siitä maksettiin 120 000 dollaria.

Vähän myöhemmin eräs performanssitaiteilija kuitenkin repäisi banaanin irti seinästä ja söi sen. Sen videoidun performanssin nimi oli ‘nälkäinen taiteilija’.

Hän ei ilmeisesti joutunut korvaamaan yli sataatuhatta dollaria, vaan seinään vain teipattiin uusi banaani. Tuon taideteoksen myyntisopimus oli nimittäin koskenut varsinaisesti teoksen aitoustodistusta, koska banaanithan pilaantuvat, eli banaania oli ollut tarkoituskin vaihtaa siihen taideteokseen aina tarvittaessa.

Mutta jos teippaat banaanin kiinni seinääsi ilmastointiteipillä, varo vain, ettei sinua aleta syyttää taideväärennöksestä. Se voisi kyllä tuplata pienen asunnon arvon.

Miten ihmeessä yksi hedelmä voi maksaa noin paljon?

No, on sitä maksettu kovaa hintaa toisestakin hedelmästä. Lasku paratiisin hyvän- ja pahantiedon puun hedelmästä oli vielä suurempi, ja siitä kärsitään yhä. Ihminen taisi paratiisissa luulla, että ei kai nyt yhden hedelmän syömisestä voi oikeasti niin suurta laskua tulla.

Mutta kun ihminen otti kielletyn hedelmän, hän irtautui Jumalan sanasta, ja siinä meni kaikki. Synti rikkoi sisimmän, yhteyden Jumalaan, yhteyden toisiin ihmisiin ja luontoon. Sellaista tuhoa ei saa paikattua banaanilla tai ilmastointiteipillä.

Saarnasin neljä viikkoa sitten syntiinlankeemuskertomuksen alkuosasta, ja sen löytää helpoiten sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja [tästä pääset suoraan siihen saarnaan].

Tämä äsken luettu syntiinlankeemuskertomuksen jälkipuolisko on tämän Marian ilmestyspäivän toisen vuosikerran teksti, ja luin siihen päälle pari ylimääräistäkin jaetta. Katsotaan tänään kolmea näkökulmaa:
1) aviokriisi
2) Jumalan vaikeat käskyt
3) synnyttämisen kipu ja kirottu maa

1) Aviokriisi

Sitä ei kerrota, oliko siinä kestänyt tunteja, päiviä vai vuosia, mutta Aadamin ja Eevan kuherruskuukaudelle tuli joka tapauksessa kertakaikkisen karmea päätös. Kaiken ihanuuden ja hurman lopuksi siitä toisesta tuli esiin sellaisia järkyttäviä piirteitä, mitä ei ollut aiemmin ollut näköpiirissä.

Unelmien prinssi osoittautuikin selkärangattomaksi vastuunpakoilijaksi, ja unelmien prinsessan itsekeskeinen päsmäröinti oli johtanut perikatoon. Ihan kuin olisi tekemisissä itsensäkin suhteen eri ihmisen kanssa niin, että piti alkaa peitellä alastomuutta.

Jos jopa he, jotka olivat luodut toisilleen, ajautuivat näin pahaan aviokriisiin, niin minkälaiset eväät sitten meillä muilla on onnistua?

Raamattuun ei ole tallennettu paljoa Aadamin ja Eevan puhetta, mutta se vähä mitä siellä on, on kyllä mielenkiintoista.

Niissä ainoissa kohdissa, missä on Aadamin sanoja, niissä molemmissa yhteyksissä mies puhuu naisesta. Ensin, kun Jumala loi miehen kylkiluusta naisen ja esitteli hänet miehelle, mies sanoi: “Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.” (1. Moos. 2:23) Noista sanoista puskee läpi vieläkin niin kiihkeä hurmioituminen, että siinä lienee syke ollut lähellä maksimia.

Mutta sitten, kun Jumala syntiinlankeemuksen jälkeen puhutteli miestä, hän sanoi piiloutuneensa Jumalalta, koska oli alasti ja häntä pelotti, ja alkoi sitten syyttää: “Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” (1. Moos. 3:12)

Kun mies siis puhui, hän puhui naisesta, ja puhui naisesta joko täynnä intoa tai katkeruutta. Ääripäästä toiseen.

Eevan sanoista on Raamattuun puolestaan tallennettu sanat käärmeelle, ja sitten se, kuinka hän halusi vyöryttää tekonsa käärmeen syyksi. Niiden lisäksi, syntiinlankeemuskertomuksen jälkeen, häneltä on Raamatussa kaksi sitaattia, ja ne molemmat liittyvät hänen lapsiinsa.

Ensin, kun Eeva synnytti Kainin, hän sanoi, että: “Minä olen Herran avulla saanut poikalapsen.” (1. Moos. 4:1) Ja sitten myöhemmin järkyttävän veljessurman jälkeen, kun hän synnytti Setin, hän sanoi, että: “Jumala on suonut minulle uuden jälkeläisen Abelin sijaan, jonka Kain tappoi.” (1. Moos. 4:25) Nuo molemmat sitaatit liittyvät heprean alkukielessä noihin lasten nimiin.

Mutta Eeva ei siis sano, että “me olemme Aadamin kanssa saaneet” tai “Jumala on suonut meille”, vaan että “minä olen […] saanut” ja “Jumala on suonut minulle”. Hän ei mainitse kertaakaan Aadamia, vaikka toki se lupaus jälkeläisestä, lupaus käärmeen pään murskaajasta, jonka Jumala oli antanut paratiisissa lankeemuksen jälkeen, koski nimenomaan juuri naisen siementä. (1. Moos. 3:15)

Mutta halusiko Eeva sydämessään sivuuttaa Aadamin pakollisena pahana, kun ei niitä parempiakaan ollut tarjolla? Oliko naisen vaikea kunnioittaa miestään, jolla ei tosipaikassa ollut ollut selkärankaa? Tuliko hänestä sellainen vanhempi, joka yritti elää lastensa kautta, ja yrittää heidän kauttaan hyvittää virheensä omissa elämänvalinnoissa?

Niin tai näin, synnin hedelmät alkoivat kypsyä ja paljastua näkyviksi. Aadamista ja Eevasta tuli sekä surmaajan että surmatun vanhemmat. Ja me olemme kaikki lähtöisin tuosta samasta rikkinäisestä suvusta, jossa on kateutta ja katkeruutta, dissausta ja kunnioittamattomuutta, rakkaudettomuutta ja väkivaltaa.

Olisivatkohan Aadam ja Eeva pysyneet järjissään, jos olisivat tienneet sen, mitä kaikkea kärsimystä heidän valinnastaan vielä seuraisikaan heidän jälkeläistensä verisessä historiassa?

2) Jumalan vaikeat käskyt

Jos saa potkut töistä, joutuu lähtemään ja luovuttamaan avaimet saman tien, jotta vältetään mahdollisen lisävahingon syntyminen. Samoin Aadam ja Eeva joutuivat ulos paratiisista ilman mahdollisuutta palata, jotta he eivät olisi päässeet elämän puulle. (1. Moos. 3:22-23)

On liikuttavaa, että kaikesta huolimatta mies ja nainen lähtivät paratiisista samaan suuntaan, eivätkä omille teilleen. He eivät pistäneet astioita jakoon edes niin jättimäisen kriisin keskellä, vaan tahtoivat pysyä yhdessä – tai ainakin he tarvitsivat toisiaan.

“Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.” (1. Moos. 3:16)

Uuden testamentin Efesolaiskirjeen luvussa viisi ladotaan tiukkaa tekstiä: “Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon. Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen.” (Ef. 5:21-26) Näin siis Efesolaiskirjeessä.

Ehkä kyselet nyt: “Onko Raamatussa tämäkin Jumalan sanaa? Onko Jumala todella sanonut, että vaimon tulee suostua miehensä tahtoon niin kuin Herran tahtoon? Voiko tämä pitää paikkansa vielä 2020-luvulla, jolloin naiset ovat koulutettuja ja nousseet johtopaikoille siinä missä miehetkin? Eikö tuo kuulosta enemmän tieltä kiroukseen kuin siunaukseen, niin että sen tien päässä odottaa vain se Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maan “lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe”? Voiko tällainen avioliittokäsitys mitenkään toimia? Voiko Jumala oikeasti vaatia tällaista minulta?”

Tai ehkä kyselet, että: “Onko Jumala todella sanonut, että miehen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen? Mitä jos olen kyllä rakastanut vaimoani, mutta sitten työkaveriksi tuli sellainen täydellinen sielunkumppani, ja rakastuinkin häneen?”

Jeesus ei vaihda rakkautensa kohdetta, vaikka sattuisi löytämään vielä täydellisemmän. Jeesus ei etsi rakkautensa kohteeksi täydellisiä ihmisiä, vaan hän rakastaa meitä epätäydellisiä, ja silti – tai oikeastaan juuri siksi – hän antoi jopa henkensä pelastaakseen meidät.

“[M]inkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:6, Mark. 10:9) Meitä aviomiehiä ei kutsuta jatkuvasti pakenemaan töiden tai harrastusten pariin, pornon, salarakkaiden tai toinen toistaan tärkeämpien ihmisten pariin, alistamaan tai lyömään, vaan rakastamaan vaimoa niin kuin omaa ruumista (Ef. 5:28-30), niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa, omaa ruumistaan.

Ei Kristus hakannut omaa ruumistaan, tai käyttänyt omaa ruumistaan kohtaan henkistä väkivaltaa. Selkärankaa saa ja pitää olla, koska sitä tarvitaan, mutta rakkaudessa ja kunnioittamisessa on todella paljon tilaa toisen epätäydellisyyden sietämiselle.

Siihen mitä Jumala käskee, sisältyy aina myös hänen salattu viisautensa ja sen mukaisesti lopulta siunaus. Hän käskee meitä rakastamaan ja kunnioittamaan, vaikka oma sisimpämme ehkä huutaa, että: “Ei ikinä!” Hänen käskynsä rikkominen ei johda koskaan parempaan lopputulokseen – ei paratiisissa eikä nyt.

Mies osoittakoon siis rakkautta vaimoaan kohtaan esimerkiksi siinä, että ei ole passiivinen ja syytä sitten naista, vaan ottaa ja kantaa vastuun. Ja vaimo osoittakoon kunnioitusta miestään kohtaan esimerkiksi siinä, että ei tee häntä näkymättömäksi tai naurettavaksi, vaan myös puhuu tästä kunnioittavasti.

Jos sinulla ei ole puolisoa, sinun tulee yhtä lailla rakastaa ja kunnioittaa toista sukupuolta edustavaa lähimmäistä, vaikka kokisit vihaa tai vastenmielisyyttä kokemustesi kautta sitä sukupuolta kohtaan.

Lopeta syyttäminen ja väheksyminen, ja osoita arvostuksesi toista sukupuolta kohtaan sanoin ja teoin.

3) Synnyttämisen kipu ja kirottu maa

Mies ei ollut kantanut perheen päälle (1. Kor. 11:3, Ef. 5:23) kuuluvaa vastuuta, vaan oli tehnyt niin kuin hänen vaimonsa oli sanonut, vaikka se oli vastoin Jumalan käskyä (1. Moos. 3:17). Miehen synnin takia Jumala kirosi maan, ja siitä kirotusta maasta piti kovalla työllä alkaa hankkia elanto.

Maan tomusta tehty Aadam on nimenä äänteellisesti ja sanarakenteellisesti lähellä adamaa, joka tarkoittaa maata. Maan lisäksi nimi Aadam on lähellä myös sanaa veri, dam.

Maa ja veri. Kirottu maa, ja veri joka kirouksen poistaa.

Vähän ennen kuolemaansa Jeesus rukoili Getsemanessa suuressa tuskassaan, “niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin”. (Luuk. 22:44) Sen kaiken keskellä hän suostui olemaan kuuliainen Isälle, vaikka tuskaa se teki.

Aadamin tähden kirottu maa, josta se ravinto täytyi ottaa, kasvoi orjantappuraa ja ohdaketta. (1. Moos. 3:18) Jeesus, tuo Jumalan lähettämä uusi Aadam, suostui ottamaan orjantappuran päälleen, ja tuli kirotuksi ristillä, jotta me vapautuisimme kirouksesta. Noiden orjantappuroiden keskeltä tuo uusi Aadam antoi ruumiinsa ja verensä ravinnoksi, elämän leiväksi, koko maailmalle. (Joh. 6:35,48) Leivän talossa, Betlehemissä, hän oli syntynytkin.

Naisen osaksi oli syntiinlankeemuksessa tullut suuret raskauden vaivat ja synnyttämisen kipu. (1. Moos. 3:16) Naisesta hän syntyi (Gal. 4:4), mieheksi. Jeesuksen maanpäällinen vaellus alkoi naisen raskauden vaivoista ja synnytyskivuista ja päättyi leipätyöhön, kun raskaan työnsä lopuksi hän totesi, että: “Se on täytetty.” (Joh. 19:30)

Jumalan ihmeellisessä pelastussuunnitelmassa oli siis sekä naissukupuolella että miessukupuolella sivuuttamaton merkityksensä. Sukupuolet ei ole tarkoitettu toisiaan vastaan vaan toisiaan varten.

Jeesus ei syntynyt vain Marialle, vaan enkeli julisti, että: “Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.” (Luuk. 2:11) Hän kuoli sovittaen koko maailman synnin, myös sinun syntisi, ja maksoi sen äärettömän velan, jonka ihminen sai aikaan syömällä joka siitä kielletystä hedelmäpuusta. Sen minkä ihminen oli erottanut, Jumala yhdisti Kristuksessa.

Siksi saat uskoa kaikki syntisi – myös pettämiset, katkeruudet, kunnioittamattomuuden, ylpeyden, sen mitä väärää olet toista kohtaan tehnyt – sen kaiken saat tässä ja nyt uskoa anteeksi. Anna kaikki haavasikin Jeesuksen hoidettavaksi, sillä hänellä on valta ja voima auttaa meistä jokaista.

Kasteessa sinä olet uudestisyntynyt hänen lapsekseen ja siinä hän on ottanut myös sinut työhönsä. Jos sinua ei ole kastettu, niin ota yhteyttä johonkin pastoriin, esimerkiksi minuun.

Banaaniteoksen arvo ei ollut materiaaleissa, vaan siinä, että sen oli tehnyt originelli taiteilija. Maasta olet sinäkin tullut, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman, mutta koska sinut on luonut ja lunastanut kaikkivaltias Jumala, olet arvokas taideteos, yhtä mittaamaton arvo sukupuolesta tai asemasta riippumatta.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että sinä olet hyvä, sinun luomisesi on hyvää ja sinun käskysi ovat hyvät. Kiitos, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme, kaiken sen, missä olemme sinua vastaan rikkoneet. Auta, Herra, meitä aina rakastamaan ja kunnioittamaan sinua, ja palvelemaan toisia ihmisiä sinun antamasi esikuvan mukaisesti. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s