Jumalan kiertotalous – 1. Tim. 6:6-12

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 6.6.2021
2. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
1. Tim. 6: 6-12

Usko on suuri rikkauden lähde, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.
Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.

Johdanto

Jokunen vuosi sitten ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkijat kohtasivat Kaakkois-Aasian Malesiassa aiemmin tuntemattoman kielen, jedekin. Sitä puhuu kolmisensataa ihmistä, ja he ovat metsästäjä-keräilijöitä.

Meidän kulttuuristamme käsin tuntuu erikoiselta, että heidän kielessään ei ole alkuperäisiä sanoja ammateille, eikä sellaisia omistamiseen liittyviä verbejä kuin “lainata”, “varastaa”, “ostaa” tai “myydä”. Mutta sitä vastoin siinä jedekin kielessä on monia sanoja vaihtamiselle ja jakamiselle.

Me puolestamme elämme rahataloudessa, jossa raha kiertää vaihdon välineenä yksittäisten ihmisten, yritysten ja yhteisöjen välillä. Kun myy tavaroita ja palveluita, tietoja ja oikeuksia, niistä saa vastineeksi leimalla varustettuja matemaattisia lukuja, joita sitten sullotaan lompakkoon tai kassaan. Nykyään ne sujahtelevat yhä enemmän suoraan tililtä toiselle bitteinä, ykkösinä ja nollina.

Raha edesauttaa erikoistumista erilaisiin työtehtäviin ja yhteiskunnan kehittymistä yhä monimutkaisemmaksi. On kätevää, ettei jokaisen meistä täydy tuottaa kaikkea omavaraisesti itse, tai käyttää paljon aikaa vaivalloiseen tavaroiden ja palvelujen vaihtokauppaan saadakseen lopulta tarvitsemansa tuotteen, vaan voi itse erikoistua tekemään tiettyä työtä, saada siitä rahaa, ja maksaa elinkustannukset sillä rahalla.

Tämän päivän tekstiin sisältyy kuuluisa raamatunkohta, jota siteerataan ympäri maailmaa eri muodoissaan: “Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri.” Monet siteeraavat muistinvaraisesti tai pyöristetysti, että raha olisi se kaiken pahan alkujuuri. Mutta Paavali kirjoittaa, että se kaiken pahan alkujuuri on rahanhimo. Joten katsotaan tänään kolmea asiaa: rahanhimoa, autuasta vaihtokauppaa ja hyvän kiertämistä.

1) Rahanhimo

Rahaa me ihmiset olemme käyttäneet jo vuosituhansia, mutta rahanhimosta meitä varoitetaan. Rahaa tulee ja rahaa menee, mutta jos et ole tarkkana, se tuppaa tulemaan ison hintalapun kera. Se saattaa nimittäin tarrata kiinni sydämeesi, ja muokata sinua suuntaan, jonka lopputulos on synkkä. “Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä”, sanoo Paavali. (1. Tim. 6:10)

No, minkälaista kärsimystä?

Ehkä sinulla on mennyt sukulaisuussuhteita jumiin raha- tai perintöriitojen takia, tai ehkä olet saanut vihamiehiä, kun olet ahneuksissasi vetänyt välistä. Ehkä parisuhteesi on ajautunut vaikeuksiin, kun olet uhrannut lukemattomia työtunteja menestymisesi eteen, tai sitten ihan vain riitelette usein rahasta.

Tai ehkä olet alkanut varoa ihmisiä, etteivät he ala mankua tai pääse käsiksi varoihisi. Tai kenties kun olet saanut rahaa ja käyttänyt sitä runsaasti itseesi, tunnemaailmasi on alkanut turtua.

No, entä tuo Paavalin kuvaama uskosta pois eksyminen?

Johanneksen evankeliumi kuvaa, kuinka Juudas Iskariot oli perso rahalle. (Joh. 12:4-6) Lopulta Jeesuskin oli hänelle hyödyke, jonka hän kauppasi ylipapeille kolmellakymmenellä hopearahalla, orjan hinnalla. (2. Moos. 21:32, Matt. 26:14-15)

Halvalla lähti.

Mutta on niitä muitakin himoja, joissa “halvalla lähtee”. Pyri sinä nuhteettomaan elämään, äläkä vaihda ikuisuutta Jeesuksen seurassa esimerkiksi sellaisiin kuviin ja videoihin, joissa esiintyy alastomia ihmisiä erilaisissa asennoissa.

Rahasta, vaihdon välineestä, on himon kohteena tullut vahingollinen päämäärä. Rahanhimossa tulee järjettömästi vaihtaneeksi Jeesuksen rahaan tai rahan kautta johonkin muuhun, mitä sillä tavoittelee.

Sen lisäksi, että raha on vaihdon väline, sillä on muitakin ominaisuuksia ja tehtäviä. Se on myös esimerkiksi arvon mitta ja arvon säilyttäjä. Rahan todellinen arvo säilyy hyvin, jos ei sen ostovoima sula pois.

Raha on puolestaan arvon mitta niin, että hyödykkeen hinnassa näkyy sen rahallinen arvo. Mutta niin kuin epäjumalat tekevät palvojastaan kaltaisensa (Ps. 115:8), usein käy niin, että rahasta tuleekin ihmisen arvon mitta.

Jos sinä vertaat itseäsi muihin ja mietit, miten hyvin olet elämässäsi menestynyt, yleensä yksi mittari siinä on raha. Kuka tienaa tai on tienannut eniten, ja kuka on saanut hankittua upeimman kodin tai pelit ja vehkeet?

Kun rahan ja siitä kertovien erilaisten statussymbolien kautta toivomme saavamme kunnioitusta ja hyväksyntää niin, että pääsisimme esimerkiksi joihinkin piireihin, oma identiteetti alkaa määrittyä varallisuuden kautta.

Syvällä omassa sydämessä kuplii siis sellainen ajatus, että vaikka elämän välttämättömät perusedellytykset olisivat täyttyneet, minulla ei ole tarpeeksi.

Traagista on nähdä, että materialistiset arvot imeytyvät myös lapsiimme, vastustamattomasti kuin pienet kaasumolekyylit huoneilmasta keuhkoihin. Se, että pitää olla samoja leluja kuin päiväkotikavereilla, jatkuu koulussa niin, että pitää olla merkkivaatteita. Köyhyys on leima, jota kukaan ei halua otsaansa vapaaehtoisesti, joten sitä peitellään eri tavoin.

Rahanahneus ei ole vain rikkaiden ongelma. Yhtä lailla se piinaa köyhää ja keskituloista, sitä joka säästää paljon, ja sitä joka kuluttaa paljon.

Sinulta, jolta puuttuu, ahneus voi ilmetä myrkyllisenä kateutena, josta rakkaus on kaukana. Ja sinulta, jolla on, se voi näkyä myrkyllisenä ylimielisyytenä, josta nöyryys ja kiitollisuus ovat kaukana. Ja aina löytyy niitä, joilla on vielä enemmän kuin itsellä.

Se, että me vertailemme varallisuutta ja kilpailemme siinä niin kuin se olisi jokin paremmuuden mitta, on surkuhupaisaa siksi, että me syntiset ihmiset olemme kaikki lähtökohtaisesti rutiköyhiä Jumalan edessä, ja täysin riippuvaisia vain hänestä.

Jo paratiisissa alkanut oman sisimmän peittely sen kuin jatkuu, paitsi että nyt niissä viikunanlehdissä täytyy näkyä tiettyjen brändien logoja. Vaurauden avulla haluamme uskotella, että emme olisi Luojastamme riippuvaisia.

2) Autuas vaihtokauppa

Mutta Paavali kirjoittaa uskosta rikkauden lähteenä. (1. Tim. 6:6) Vanhassa käännöksessä siinä puhutaan jumalisuudesta voittona.

Todellista rikkautta on lopulta vain se, mikä on arvokasta nyt ja ikuisesti, eli se minkä arvo säilyy senkin jälkeen kun tämä maailmanaika päättyy. Ja se rikkaus määrittyy vain sen mukaan, mitä ikuinen ja kaiken luonut Jumala pitää rikkautena. Viimeisenä päivänä kaikki se turhuus, mitä olemme erehtyneet pitämään arvokkaana, menettää merkityksensä. Silloin setelillä on yhtä vähän ostovoimaa kuin vessapaperilla.

Koska me emme pääse timanteillamme sinne, missä rikkaus on ikuista, Isä lähetti tähän maailmaan oman Poikansa, Kristuksen, aarteeksemme. Se mikä on harvinaista, tuppaa olemaan kallisarvoista, ja tästä meidän maailmastamme, joka syntiinlankeemuksessa tuli kuoleman alaiseksi, puuttui luonnonvaraisesti sellainen asia kuin syntien sovitus. Tehdäkseen meistä ikuisesti rikkaita Jeesus suostui kuolemaan meidän puolestamme.

Paavali kirjoittaa nyt tätä elämää koskien, että: “Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.” (1. Tim. 6:8)

Ennen ristiinnaulitsemista Kristus puolestaan riisuttiin vaatteistaan, ja sotilaat jakoivat ne keskenään arpapelissä. Jos joku heistä olisi osannut aavistaa, että vuosisatoja tai 2000 vuotta myöhemmin Jeesuksen vaatteista saatettaisiin haluta maksaa suuria summia, hän olisi varmaankin jättänyt voittamansa vaatekappaleen perinnöksi sukunsa jälkipolville.

Synti meissä haluaa pumpata Jeesuksesta rahaa tai rahastaa Jeesuksella. Mutta koska rahalla ei loppupeleissä ole merkitystä, tärkeämpää on pitää kiinni itse Kristuksesta, ja saada perintö häneltä – ikuinen elämä hänen seurassaan. Sitä varten myös sinä olet saanut tai saat Jeesukselta täydellisen vaatteen, mutta et sattumanvaraisesti noppaa heittämällä, vaan kasteessa, ja se vaate on pysyvä ja kulumaton.

“Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.” (1. Tim. 6:8)

Ajallisen elämän tarpeiden lisäksi saamme iloita myös siitä vaatteesta ja ruuasta, jotka saamme Jumalalta ikuisuutta varten. Oman ruumiinsa ja verensä Kristus antaa meille ravinnoksi ehtoollisessa, tänäänkin.

Koska Jumala ei siis tarvitse meiltä mitään, hän käy kanssamme vain yhdenlaista kauppaa. Ja se mitä hän meille siinä antaa, on kaikkein arvokkainta, vaikka se on tarjolla meistä kaikille, ja meille vieläpä ilmaiseksi. Armossaan hän ottaa meiltä vastaan sitä, mitä hän ei tarvitse ja mikä on täysin arvotonta – saastaiset syntimme – ja niiden sijaan hän antaa meille Kristuksen puhtauden. Niin erikoinen operaatio on tuo autuas vaihtokauppa.

Siksi Kristuksen tähden, saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

3) Hyvän kiertäminen

Kannattaa siis joka päivä kiittää ja ihmetellä sitä, mitä sinulla Kristuksessa on, eikä murehtia sitä, mitä sinulta tässä ajassa vaikuttaa mielestäsi puuttuvan. Sinä olet taivaallisen Isäsi lapsena hänen perijänsä, ja upporikas, ja hän on luvannut pitää sinusta huolen jo nyt joka päivä.

Himo kyllä yrittää ohjata hyvää virtaamaan vain itselle, ja rahaa voi olla vaikea päästää kulkemaan eteenpäin, hyviin tarkoituksiin, mutta lopulta se aiheuttaakin vain tukoksia niin kuin hyytymät verenkierrossa ja kärsimystä.

Jumalan suunnitelmissa sen sijaan painottuu jakaminen samaan tapaan kuin siinä erikoisessa jedekin kielessä. Me saamme Jumalalta kaikkinaista rikkautta, jotta voimme osoittaa runsaasti anteliaisuutta. (2. Kor. 9:11) Jumala tahtoo hyvän kiertävän meiltä toisillemme, erityisesti niille, jotka tarvitsevat apuamme.

Paavali varta vasten myöhemmin käskee Timoteusta kehottamaan rikkaita “tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille.” (1. Tim. 6:18-19) Me suomalaiset taidamme tässä maailmassa monella tapaa olla juuri noita rikkaita.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala siitä, että olet niin rikas lahjoittaja! Kiitos, että annoit Kristuksen syntiemme sovittajaksi, kalleimmaksi aarteeksemme. Kiitos siitä, että saamme jättää myös ahneutemme ja himomme sinun käsiisi, ja sinä autat meitä. Jeesuksen nimessä aamen.