Syvissä vesissä – Ps. 18

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 13.6.2021
3. sunnuntai helluntaista, kaikki vuosikerrat
Ps. 18:17–20, 26–29

Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun,
hän veti minut ylös syvistä vesistä.
  Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä,
  vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä,
mutta tuekseni tuli Herra.
  Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen,
  sillä hän oli mieltynyt minuun.
Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle,
vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.
  Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan,
  mutta kieron sinä johdat harhaan.
Nöyrät sinä pelastat,
mutta ylpeiden katseen painat alas.
  Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni,
  sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.

Johdanto

Kun sanon sanan “faarao”, kuka faarao sinulle tulee ensimmäisenä mieleen?

Veikkaan, että mieleesi tulee faarao Tutankhamon. Ja ehkä hän on ylipäätään ainoa faarao, jonka tiedät tai näin äkkiseltään muistat nimeltä.

Se, miksi hän on nyt faaraoista tunnetuin, on erikoisesti hänen hautansa takia. Kun hänen hautansa löydettiin Kuninkaiden laaksosta vuonna 1922 eli lähes sata vuotta sitten, siellä haudassa oli sensaatiomaisesti aarteita vielä tallella.

Faaraoiden haudat pakattiin täyteen rikkauksia ja esineistöä, joita heidän ajateltiin tarvitsevan tuonpuoleisessa elämässä. Mutta rosvot tapasivat koluta ne hautakammiot kattavasti läpi jo pian hautajaisten jälkeen, ja viedä sieltä arvotavarat tämänpuoleista elämää varten.

Se miksi Tutankhamonin hauta pysyi piilossa yli kolme tuhatta vuotta, johtuu erään teorian mukaan siitä, että muinoin aavikkomyrsky synnytti syöskytulvan, ja jyrkänteiltä Kuninkaiden laaksoon ryöpynnyt vesi kasasi kiveä ja maa-ainesta haudan päälle. Myöhemmin siihen päälle tuli lisää tavaraa, kun siihen dumpattiin muiden hautojen louhimisesta syntynyttä kivimurskaa, eli se Tutankhamonin hautatontti toimi kaatopaikkana.

Kolmisensataa vuotta faarao Tutankhamonin jälkeen Egyptin naapurissa hallitsi kuningas, josta tuli muinaisen Israelin kuninkaista kuuluisin. Tämän päivän psalmiteksti on psalmista 18, ja se on tuon kuninkaan, Daavidin, voittolaulu.

Se sama teksti löytyy myös Toisen Samuelin kirjan loppupuolelta, luvusta 22. Siellä sitä edeltävässä luvussa kerrotaan, kuinka kuninkaan voimat alkoivat jo hiipua, ja hänen omat sotilaansa pyysivät, että tämä suuri sotasankari pysyttelisi jatkossa kotisohvalla, kaukana taistelukentiltä. (2. Sam. 21:15-17)

Ja siellä Toisessa Samuelin kirjassa sitä Daavidin voittolaulua seuraavassa luvussa on puolestaan osio, jonka johdannoksi sanotaan: “Nämä ovat Daavidin viimeiset sanat.” (1. Sam. 23:1)

Eli tämä kuninkaan voittolaulu on ikääntyneen ja valtakautensa loppusuoralla olevan kuninkaan kaunis ja tunteikas runollinen katsaus siihen, kuinka Jumala on johdattanut häntä läpi hänen elämänsä.

Katsotaan tänään kahta asiaa: 1) alas syviin vesiin ja 2) ylös syvistä vesistä.

1) Alas syviin vesiin

Elokuvassa “Linnunradan käsikirja liftareille” päähenkilö tempautuu mukaan huimaan seikkailuun aamupalapöydästä, aamutakissa.

Daavidinkin elämä sai melkoisen käänteen ruokapöydässä. Merkittävä profeetta, Israelin viimeinen tuomari Samuel oli saapunut Betlehemiin vierailulle ja aterialle Daavidin isän Iisain kotiin. Jumala oli antanut Samuelille tehtäväksi voidella Daavidin uudeksi kuninkaaksi, vaikka se edellinen kuningas – Israelin ensimmäinen – Saul, oli vielä tukevasti hengissä.

Herra “valitsi Daavidin, palvelijansa, otti hänet lammaslaitumilta, toi lampaiden ja karitsojen keskeltä kaitsemaan omaa kansaansa”, sanotaan psalmissa 78. (Ps. 78:70-71) Daavid oli nimittäin paimentamassa isänsä Iisain lampaita, kun häntä tultiin hakemaan kiireesti kotiin. (1. Sam. 16:4:11-12)

Kun Tutankhamonista tuli faarao, hän oli vasta lapsi. Daavidista kerrotaan, että hän oli parraton nuorukainen (1. Sam. 16:11), eli ilmeisesti teini. Jos yrität näinä meidän päivinämme huhuilla teiniä ulos luolastaan, pois koneensa äärestä, niin saatat kuulla vastauksena, että: “Oota, tää peli on vielä kesken, mä tuun ihan just!”

Onko sinun elämässäsi jokin tärkeältä tuntuva aina kesken, niin että Jumalan kutsuun vastaaminen: “Jes, täältä tullaan!”, jää aina odottamaan jotain parempaa hetkeä?

Daavid tuli ja Samuel voiteli Daavidin, ja “Herran Henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen”. (1. Sam. 16:13) Mutta Daavidin kalenteri ei täyttynyt edustustehtävistä cocktail-tilaisuuksissa ja tehtaiden avajaisista tai patsastelusta Michelangelon mallina. Hänen elämäänsä alkoi sävyttää kylmän metallisen terän väistely, ja sellaisen survominen vihollisen lihaan. Kovin vaarallista ja brutaalia.

Boss fight hänellä ei ollut virtuaalisesti ruudulla, jonkin vaikean levelin viimeisenä haasteena, muutama varaelämä plakkarissa. Se taistelu hänellä oli tosielämässä, kun hän kohtasi Goljatin silmästä silmään, kovin nuorena.

Sittemmin Daavid joutui vuosien ajan pakenemaan hulluuteen vajonneen kuningas Saulin miehiä Juudan alueella, myös autiomaassa. Ne ovat kovin kuivia seutuja ne. Psalmissa 63, jonka Daavid “sepitti Juudan autiomaassa” (Ps. 63:1), hän vaikertaa Jumalan kaipuussaan, että: “Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä.” (Ps. 63:2)

Tässä tämän päivän psalmissa 18 Daavid kuitenkin kuvaa, kuinka Herra ojensi kätensä korkeudestaan, ja veti hänet ylös syvistä vesistä. (Ps. 18:17) Voi olla, että tuo kuva pelastuksesta pohjautuu mereen, mutta kyllä vesimassat voivat olla kohtalokkaita myös autiomaassa.

Niin kuin jotkut siis epäilevät Tutankhamonin haudan peittyneen maa-aineksella voimakkaassa syöksytulvassa, autiomaassa vadit (wadit) eli kuivuneet joenuomat voivat täyttyä rankkojen sateiden aikana kovaa ja yllättäen, vaikka ukkosilma olisi jossain kaukana. Kuivissa joenuomissa voi olla useiden metrien korkuiset jyrkät reunat, joten noiden joenuomien ylittäminen tai niitä pitkin kulkeminen on edelleenkin vaarallista tiettyinä aikoina.

Uutisia vadi-hukkumisista tulee googlaamalla vastaan ihan viime vuosilta. Esimerkiksi 2018 noilla Daavidin kulkemilla seuduilla Kuolleenmeren lähistöllä kymmenen israelilaisnuorta kuoli, kun syöksytulva vei heidät mennessään. Ne, jotka siinä tragediassa jäivät henkiin, kertoivat kuulleensa vesimassan vyöryn vain minuuttia aiemmin. He arvioivat, että se aalto, joka heihin iski, oli kolme-neljä metriä korkea.

Daavid toteaa aiemmin tuossa psalmissaan: “Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.” (Ps. 18:6)

Mitä kaikkea Daavid joutuikaan kokemaan autiomaassa, kun hän vuosien ajan pakeni kuningas Saulin vihaa? Vaarallisessa ympäristössä kuolemaa jatkuvasti väistellen, perässään joukko ihmisiä, tavoitteenaan tappaa.

2) Ylös syvistä vesistä

Psalmissa 41 Daavid lausuu sairasvuoteella: “Viholliseni toivovat minulle pahaa: “Kunpa hän pian kuolisi, kunpa hänen nimensäkin unohtuisi!”” (Ps. 41:6)

Faarao Tutankhamon kärsi monenlaisista sairauksista ja vaivoista, ja kuoli nuorena. Sen jälkeen hänen nimensä pyyhittiin pois eri teksteistä ja luetteloista ja hänen patsaitaan hävitettiin, uskonnollisista ja sukulaisuussuhteisiin liittyvistä syistä.

Niinpä onkin todella ihmeellistä, että tuosta vähäpätöiseksi arvioidusta, nuorena kuolleesta faaraosta, jonka muisto yritettiin määrätietoisesti unohtaa, tulikin yksi koko muinaisen Egyptin merkittävimmistä symboleista, ja faaraoista kuuluisin.

Kun Daavid puolestaan kuoli, hänet haudattiin Jerusalemiin. Tuhat vuotta sen jälkeen apostoli Pietari mainitsi siellä Jerusalemissa helluntaina pitämässään puheessa, että Daavidin hauta oli vielä heidän nähtävissään. (Ap.t. 2:29) Mutta Jerusalem on vuosituhansien aikana kokenut sen verran kovia, ihmisiä on tullut ja ihmisiä on mennyt, joten nyt ei ole varmuutta siitä, että onko Daavidin hauta se, minkä sen väitetään olevan.

Tutankhamonia ja Daavidia suurempaan kuuluisuuteen nousi kuitenkin hän, jonka nimi on nyt kaikkia muita nimiä korkeampi. (Fil. 2:9)

Jeesuksen vastustajat eivät pitäneet häntä minään ja halusivat raivata hänet unholaan, mutta hän nousikin kaikista kuninkaista kuuluisimmaksi – hautansa takia. Ei siksi, että se olisi ollut täynnä kultaa, vaan siksi, että se vaatimaton hauta oli tyhjä.

Siihen hautaan ei murtauduttu, vaan siitä haudasta murtauduttiin ulos. Vaikka haudan ulkopuolella vartioineet sotilaat yrittivät pitää hänen ruumiinsa sisällä haudassa ja kuolema yritti pitää hänet tuonelan syvyyksissä (Ap.t. 2:24, Ps. 86:13), mikään ei lopulta pystynyt pidättelemään häntä.

Niin voimakkaan Jumalan käsiin uskoi myös Daavid alusta loppuun koko elämänsä.

Kun nuori Daavid aikoinaan astui rohkeasti esiin kohdatakseen Goljatin, hän sanoi, että: “Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” (1. Sam. 17:37) Tuo sana “pelastaa” on sama heprean verbi, jonka Daavid lausuu nyt elämänsä ehtoolla Herrasta tässä psalmissa 18: “Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.” (Ps. 18:18)

Sinut on Kristus pelastanut sinulle ylivoimaisista vihollisista, synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta, ylös syvistä vesistä, hukkumasta kadotukseen.

Siksi sinun aarteitasi ei tarvitse työntää mukaan hauta-arkkuusi ja toivoa parasta, vaan Kristuksen veren ja hänen tyhjän hautansa tähden sinun aarteesi on jo taivaassa (Matt. 6:19-20), sinulla on ikuinen elämä ja sinun nimesi muistetaan ikuisesti. Jeesuksen Kristuksen tähden saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Vapahtajamme asettamassa kasteessa meidän syntimme on hukutettu veden syvyyteen (Miika 7:19, 1. Piet. 3:21), ja vesi on huuhtonut ne mennessään, ja Pyhä Henki on sen veden kautta synnyttänyt meidät uuteen elämään (Joh. 3:5).

Kun Daavid puhuu uskollisuudestaan, vilpittömyydestään ja puhtaudestaan, hänkin on sitä vain vanhurskaan Jumalan tähden.

Se ainoa suunta, johon Daavid syntiensä, vaikeuksiensa ja hänelle pahaa tahtovien ihmisten keskellä, syvyydessä, oppi kääntymään, oli ylöspäin. Hän sanoo tämän päivän psalminsa 18 alkupuolella, että: “Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan” (Ps. 18:3), ja jakeessa 28: “Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.” (Ps. 18:28)

Älä siis sinäkään yritä tässä elämässä valaa itseäsi jalustalle, vaan elä nöyrästi Jumalaa palvellen. Vaikka et näkisi mitään merkkejä siitä, että kukaan arvostaisi sinua ja sinun tekemisiäsi, Jumala näkee sinut. Hän valitsi Daavidin lammaslaitumelta, ja hän valitsee tai on jo valinnut sinut tehtäväänsä sieltä, missä sinä oletkin.

Voidellun ja vainotun Daavidin kuninkuus oli aluksi kätkettyä kuninkuutta, ja siinä hänestä tuli Kristuksen ennakkokuva. Jumala ei johda sinuakaan helppoon elämään, vaan pikemminkin yhä vaikeampiin haasteisiin, mutta Jumala itse on niissä sinun kilpesi.

Rukoillaan. Herra, kiitos siitä, että kaiken hätämme ja vaikeuksiemme keskellä me saamme Kristuksen tähden kääntyä sinun puoleesi. Kiitos, että mitkään syvyydet eivät estä sinua näkemästä tilaamme ja rientämästä avuksemme. Kiitos, että Kristuksessa sinä nostat meidät kerran luoksesi kirkkauteen. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s