Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 20.6.2021
4. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
Ef. 2: 1-10
Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.
Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Johdanto
Ukrainan Kiovassa käytiin vuonna 1942 jalkapallo-ottelu, jota kutsutaan historiankirjoituksessa nimellä “kuolemanottelu”. Siinä ukrainalaisista koottu joukkue kohtasi maata miehittäneen natsi-Saksan joukkueen.
Voisi ajatella, että niissä olosuhteissa ukrainalaisten ei olisi kannattanut voittaa yleisön edessä pelattua ottelua, mutta sen he kuitenkin tekivät, maalein 5-3. Osa niistä pelaajista kuoli myöhemmin saksalaisten käsittelyssä, mutta osa heistä eli vielä pitkään sodan jälkeen, aina 90-luvulle asti.
Meidän päivinämme kuolemanottelulla tarkoitetaan ottelua, joka on pakko voittaa, jos meinaa päästä kilpailussa jatkoon.
Viime viikonloppuna Suomen miesten jalkapallomaajoukkue pelasi kautta aikain ensimmäisen EM-kisaottelunsa. Se oli alkulohkon peli, eikä siis kuolemanottelu, mutta siitä tulikin todellinen kamppailu elämästä ja kuolemasta. Kiitos Herralle, että Christian Eriksen sai avun ja jäi henkiin!
Paavali kirjoittaa nyt tässä Efesolaiskirjeen toisessa luvussa, että: “Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden.” (Ef. 2:1) “Olitte kuolleita.” Aika tylyä sanoa eläville, että he olivat kuolleita.
Katsotaan tänään kahta asiaa: 1) Synnin tähden kuolleet ja 2) herättävä Sana.
1) Kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden
Muutama vuosi sitten uutisoitiin miekkavalasemosta, joka kuljetti kuollutta poikastaan päänsä päällä. Se teki sitä ainakin 17 päivän ajan, noin 1 600 kilometriä, ennen kuin päästi irti ja antoi poikasen vajota meren pohjaan.
Se tuntuu surulliselta. Elämä on niin upeaa ja ihmeellistä, haurasta ja hentoa, ja kuolema niin julmaa. Tuntuu kauhealta joutua päästämään irti. Kuolleen kohtalona on vajota syvyyteen ja pimeyteen.
Kuollut on kuollut, eikä kuollut voi päättää herätä henkiin. Kukaan meistä ei alun alkaenkaan ole päättänyt tulla olemattomuudesta olevaiseksi, syntyä tähän maailmaan ja antaa itsellensä elämän.
Se, että sinä olet olemassa, eikä siinä sinun sijastasi ole tyhjää, on siis ihme. Et valinnut tulla olevaiseksi, joten joku muu on sen valinnan tehnyt sinun puolestasi ja antanut sinulle sinun elämäsi, lahjaksi.
Kukaan meistä ei voi antaa itsellensä elämää myöskään sen jälkeen kun kuolee, kun liekki sammuu. Kun kuolen, en voi päättää herätä henkiin. Olemassa olematon tai kuollut ei siis voi tehdä mitään tullakseen eläväksi, tai ylipäätään tehdä yhtään mitään.
Saatat ajatella, että jos kerran tietoisuus sammuu, niin sittenhän ei ole enää huolia ja murheita, eikä sillä ole lopulta niin merkitystä, miten on elämänsä elänyt. Mutta koska Jumala on luonut meidät ikuisuusolennoksi, surullista on ennen kaikkea se, että ihminen on lähtökohtaisesti kuollut syntiensä tähden, koska sen seuraukset ovat ikuiset.
Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa ennen kaikkea hengellistä kuolemaa, eroa Jumalasta, joka johtaa lopulta myös ikuiseen eroon hänestä, kadotukseen.
Huomenna (21.6.2021) Suomi kohtaa ratkaisevassa alkulohkon ottelussaan maailmanrankingin tämänhetkisen ykkösmaan, Belgian. Vuonna 2007, kun Suomi pelasi Belgiaa vastaan Olympiastadionilla, kentälle lensi jostain korkeuksista huuhkaja, ja maajoukkue sai lempinimen Huuhkajat.
Belgialle on puolestaan haettu innoitusta vastakkaisesta suunnasta. Sen lempinimi on Punaiset Paholaiset. Belgiaa kannustavissa katsomonosissa villisee paholaisvermeitä ja -rekvisiittaa, samalla kun siellä hurrataan joukkueen tähdille, joista yksi on nimeltään Eden Hazard.
Eedenissä käytiin aikoinaan ihmiskunnan ensimmäinen kuolemanottelu, ja siinä kävi hasardi. Ihminen lähti siihen kamppailuun takki auki – kuvaannollisesti, koska oli alasti – ja tuli sympaattiselta vaikuttaneen käärmeen höynäyttämäksi, käärmeen joka oli kavalin kaikista eläimistä.
Ihminen valitsi puolensa, vaihtoi Saatanan puolelle Jumalaa vastaan, ja luuli päihittävänsä Jumalan ja hänen sanansa. Mutta siitä seurasi hengellinen kuolema, ero pyhästä Jumalasta, ja ajallinen kuolema.
Paavali kirjoittaa tämän päivän tekstissä, että avaruuden henkivaltojen hallitsija on se henki, “joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä”. (Ef. 2:2) Kreikan sana aér (aeer) viittaa ilmaan, ilmaan jota hengitämme, joten kun Paavali puhuu suomennoksessa avaruuden henkivalloista, hän tarkoittanee sitä, että henkivallat liikkuvat sujuvasti kaikkialla.
Mutta se, että avaruuden henkivaltojen hallitsija vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä, voi kuulostaa sinusta rajulta. Jos et ole kristitty, ehkä mietit, että sinussa ei nyt ainakaan vaikuta jokin tuollainen omituinen henki, etkä tottele ketään muuta kuin itseäsi.
Mutta Jeesuskin oli tässä asiassa ehdottoman jyrkkä. Saatanasta puhuessaan hän sanoi: “Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.” (Matt. 12:30)
Jokainen ihminen tottelee siis joko Kristusta tai Saatanaa. Tässä maailmassa on vain kaksi vastakkaista leiriä, kaksi toisiaan vastaan taistelevaa puolta, ja syntiinlankeemuksen takia meistä jokainen lähtökohtaisesti kuuluu niistä kahdesta siihen sielunvihollisen leiriin.
Edelleenkin tämä voi kuulostaa sinusta erikoiselta, jos pidät itseäsi hyvänä ihmisenä. Saatat ajatetella, että: “Kylläpä tässä nyt maalaillaan piruja seinille”, jos katsot omaa elämääsi ja arvioit, että et sinä mikään paha ihminen ole. Verot on tullut maksettua, etkä ole tietääksesi vahingoittanut ketään, tai ole se hirmuhallisija, joka lähetti miljoonat ihmiset kuolemantehtaisiin.
Katse kääntyy siis itseen, asettuisiko vaaka miinukselle vai plussalle. Me ihmiset ajattelemme luontaisesti tavalla tai toisella niin, että jos on olemassa jonkin sortin tuonpuoleinen pelastus, paikka sinne täytyy ansaita itse tekemällä jotain oikein ja hyvää. Ajatuskulku menee siinä niin, että hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen ja huonot jonnekin muualle. Sitä on uskonnollisuus, uskoa omiin hyviin tekoihin, joiden avulla toivotaan, että joltain jumaluudelta saisi suopeuden.
Mutta Paavali puhuu ennen kaikkea tottelemattomuudesta. Yksittäiset tekomme voivat näyttää hyviltä ja olla hyviä toisille ihmisille, mutta meistä jokaisen sydän on lähtökohtaisesti tottelematon Jumalaa kohtaan. Meidän sydämemme ei ole Jumalan puolella, vaan kokee enemmän vetoa oman luontomme haluihin, tekemään sitä mitä ruumiimme ja mielemme tahtovat (Ef. 2:3), sitä mikä on Jumalan tahdon vastaista ja Jumalan vihan alaista. Jopa epäitsekkäiltä vaikuttavat tekomme ovat omiaan lisäämään omaa glooriaa, eikä antamaan kaikkea kunniaa Jumalalle.
“Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa” (Room. 3:10-11), toteaa Paavali Roomalaiskirjeessä.
Niin kuin kuollut on kuollut, eikä pysty tekemään yhtikäs mitään, niin hengellisesti kuollut on hengellisesti kuollut, eikä pysty tekemään mitään sen suhteen, että tulisi hengellisesti eläväksi, ellei Jumala häntä herätä.
2) Herättävä Sana
Kuolemanottelut ovat yleensä niin tiukkoja, että niissä on pakko kamppailla epäitsekkään uhrautuvasti ja laittaa kroppaa likoon.
Joissain kamppailuissa panokset ovat olleet urheilusta saatavaa mainetta suuremmat. Kun Daavid kohtasi yksin pelottavan Goljatin, siinä kamppailussa oli panoksena elämä ja kuolema, ja hävinneen osapuolen, israelilaisten tai filistealaisten joutuminen toisen orjiksi. (1. Sam. 17:9)
Jeesus oli ainoa, jolla oli taito, voima ja toimiva suunnitelma kohdata maailmanrankingin ykkönen, tämän maailman ruhtinas, ja ne muut pelottavat vastustajat, synti ja kuolema. Jeesuksen nujertamiseksi käytettiin lahjontaa, tuomaripeliä ja rumia otteita, ja hän kuoli ristillä, ilman että kukaan häntä auttoi. Hän ei filmannut ja teeskennellyt kärsivää, vaan todellakin kuoli tuskallisesti.
Moni oli unelmoinut, että hän nostaisi Israelin uuteen kunniaan, mutta sillä synkällä hetkellä kaikki ne toiveet haihtuivat. Mutta moni niistä ihmisistä, jotka näkivät silmiensä edessä hänen kuolemansa, saivatkin omin silmin nähdä myös sen ihmeen, että Isä oli herättänyt hänet kuolleista. Hän olikin etsinyt jotain paljon suurempaa kuin maallista menestystä.
Hän rakasti meitä niin paljon, että laittoi likoon kroppansa ja jopa elämänsä, koska halusi vapauttaa koko ihmiskunnan synnin, kuoleman ja Paholaisen orjuudesta, ja lunastaa puolelleen meidät.
Miekkavalasemo ei halunnut päästää kuolleesta poikasestaan irti, mutta ei pystynyt myöskään herättämään sitä henkiin. Jeesus kuitenkin rakasti meitä niin paljon, että jopa kuoli puolestamme, jotta meillä, jotka olimme hengellisesti kuolleet, olisi ikuinen elämä Isän luona.
Niin kuin huomaat, sinulla ja minulla ei ole mitään tekemistä sen suhteen, että olemme saaneet pelastuksen. Me emme saaneet ansiomme mukaan, vaan sen, mitä me emme ansainneet.
On silkkaa armoa, että hänen voittonsa luetaan meidän voitoksemme. Emmehän me olleet vielä edes olemassa silloin, kun kaikki tämä tapahtui, ja kuitenkin Jumala on jo ennen maailman luomista “valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina”. (Ef. 1:4)
Kun kaikki on jo täytetty, emme edelleenkään voi teoillamme tuoda mitään lisää siihen voittoon, jonka hän sai kukistamalla suurimmat vihollisemme. Kaikki on lahjaa, se pelastus, joka meille lahjoitetaan, ja jopa sen uskon syntyminen, jolla se pelastus otetaan vastaan.
Niin kuin Jumala loi tämän maailman sanallaan, Jumalan sana edelleenkin on se, joka kutsuu meidät hengellisesti kuolleet elämään. Defibrillaattorissa sähkö käy sydämen läpi, ja herättää elottoman sydämen. Jumalan sanan voima on paljon suurempi, ja herättää jopa hengellisesti kuolleen sydämen.
“Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!” (Ef. 5:14) kirjoittaa Paavali paria lukua myöhemmin.
Vaikka syntisi olisivat miten suuria tahansa, saat Kristuksen tähden tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Kansainvälisten jalkapallo-otteluiden jälkeen pelaajat saattavat vaihtaa paitoja. Kun Kristus lunasti meidät Saatanan joukoista itselleen, hän otti meidän likaiset rytkymme, ja antoi sen sijaan oman puhtaan asunsa, kasteessa.
Se, että sinä olet olemassa, on Jumalan tekemä ihme, ja se, että saat uskoa Jeesukseen ja olla hengellisesti elävä, on sekin Jumalan tekemä ihme. Siksi me saamme täydestä sydämestä laulaa tuota laulua, jota lauloimme ennen tätä saarnaa tähän Efesolaiskirjeen kohtaan pohjautuen: “Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja.”
Tämä Efesolaiskirjeen kohta on avain koko Raamatun ymmärtämiseen, joten kannattaa opetella se jopa ihan ulkoa, ja mietiskellä sitä usein.
Kerran me olemme käsittämättömän lukuisalla joukolla huutamassa ylösnousseen Mestarimme nimeä, ja hän pyyhkii kaikki kyyneleemme, eikä kuolemaa enää ole.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä että lähetit Poikasi tähän maailmaan pelastajaksemme. Kiitos, että et katso sitä, minkälaisia me olemme, vaan minkälainen Kristus on. Auta meitä aina turvautumaan yksin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen vereen. Jeesuksen nimessä aamen.