Kosminen biljardi – Job 35:1-8

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 27.6.2021
5. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
Job 35: 1-8

Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
– Onko mielestäsi oikein,
että sanot: ”Minä olen oikeassa, Jumala väärässä!”
Tai että kysyt: ”Mitä minä siitä hyödyn,
että pysyttelen irti synnistä?”
Minä vastaan sinulle selvin sanoin
ja vastaan vielä ystävillesikin!
Kohota katseesi ylös taivaalle
ja katso pilviä.
Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.
Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa?
Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?
Tai jos elät oikein, mitä hän siitä hyötyy?
Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan!
Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat,
ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.

Johdanto

90-luvun lopulla leffateattereissa pyöri ainakin kaksi sellaista katastrofielokuvaa, joissa taivaankappale kiitää vinhaa vauhtia kohti kotiplaneettamme, ja uhkaa tuhota elämän Maan päältä. Toisesta niistä tiesi jo leffajulisteen perusteella, ettei siinä käy huonosti, koska sitä vaaraa on torjumassa Bruce Willis.

Kivenmurikoita sinkoilee eri suuntiin tässä universumissa, jonka mittasuhteet ovat jotain aivan käsittämätöntä. Meille tämä maapallo on arvokas paikka, mutta mitä se tässä valtavassa maailmankaikkeudessa hetkauttaa, jos kotimme tuhoutuisi kosmisessa biljardipelissä – yksi planeetta sinne tänne?

Ja jos kotigalaksiamme Linnunrataa katselee toisesta galaksista, mitä silloin merkitsee onko muoviroska jäteastiassa vai meressä?

Katsotaan tänään kolmea asiaa. Ensinnäkin koettelemuksia ja Jumalaa syytettynä. Pelaako Jumala meillä biljardia? Ja toiseksi kiusauksia ja sitä mitä merkitystä on minun synneilläni? Ja kolmanneksi kärsimyksen kaatopaikkaa.

1) Koettelemukset – Jumala syytettynä

Taivaankappaleet ovat vaeltaneet radoillaan jo vuosituhansien ajan Jobin jälkeen, ja Jobin kirja voi sen kielen ja sen sisältämien kuvausten perusteella hyvinkin olla jopa Raamatun vanhin kirja.

Tämän päivän tekstissä on äänessä busilainen Elihu. Hän on saanut palstatilaa jopa kuuden peräkkäisen luvun verran. (Job 32-37) Hän päätti avata suunsa, koska oli suuttunut Jobille (Job 32:2), mikä tuntuu absurdilta, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea Job oli joutunut kokemaan.

Rikas Job oli traagisesti menettänyt lapsensa, terveytensä ja omaisuutensa. (Job 1:13-19) Hän oli lopulta istuutunut jätekasaan, ja hänestä oli tullut ihmisten pilkan kohde. (Job 2:8, 12:4, 19:18) Vaimokin oli tomerasti käskenyt häntä kiroamaan Jumalan ja kuolemaan pois. (Job 2:9) Hänen tuskansa oli kauhea, ja hänen kehonsa oli täynnä märkiviä paiseita, hänen nahkansa halkeili ja märki. (Job 2:7-8,13, 7:5)

Kaiken sen jälkeen siis tämä busilainen Elihu näki tarpeelliseksi suuttua Jobille. Suuttumisen syy sinänsä oli ymmärrettävä: se että joku kehtasi väittää olevansa oikeassa ja Jumala väärässä (Job 32:1-2), että Jumala olisi se joka oli kohdellut Jobia väärin (Job 27:2). Mutta kovin tahdikasta ei se avautuminen tuossa tilanteessa ollut.

Minkälainen kuuntelija sinä olet? Oletko sinä kärsimätön kärsivän ihmisen lähellä? Etsitkö sinä mielelläsi toisesta ihmisestä syytä hänen tai toisten kärsimykseen, ja spekuloitko sillä muidenkin kanssa?

Jobin ystävät ajattelivat, että hänen kärsimystensä syyn täytyi olla hänen synneissään. (Job 4:7,17, 8:3-4, 11:5-6,14, 34:36-37) Job kuitenkin sanoi, että: “Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.” (Job 27:6)

Se kuulostaa hämmentävältä, mutta jopa Jumalankin silmissä hän oli vilpitön, nuhteeton ja jumalaapelkäävää. (Job 1:8) Job ei siis ollut tehnyt mitään sellaista, mistä Jumala olisi häntä rangaissut.

Kirous, kärsimys ja kuolema tulivat ihmisen osaksi paratiisin syntiinlankeemuksessa, mutta Jobin kirjasta opimme, että kärsimys omassa elämässä ei välttämättä johdu jostain tietystä synnistä elämässämme.

Niinpä Job oli alkanut pohtia sitä, että mikä sitten oli Jumalan rooli hänen kärsimyksissään. Hän sanoi Jumalasta, että: “Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä. Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän – kuka sitten?” (Job 9:23-24)

Pelaako siis Jumala meillä jotain kosmista biljardia?

Ehkä koiraasi ei mäjähdä pienehkö pyrstötähti niin kuin tapahtuu Eppu Normaalin laulussa, mutta onko se siis Jumala, joka on sallinut sinun törmätä vaikeuksiin tai vaikeuksien sinuun, ja antanut elämääsi tulla sietämättömiä vastoinkäymisiä?

Onko se hän, joka on vienyt sinulta puolison tai lapsen, tai jättänyt ilman niitä? Kuka on tämä Jumala, joka antaa lastenkin kuolla? Kuka on tämä Jumala, joka on sallinut sinun menettää terveytesi ja työsi?

Job sanoo tuskissaan Jumalalle: “[Mutta] tämä, mikä on minua kohdannut, oli jo valmiina sinun mielessäsi. Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.” (Job 10:13)

2) Kiusaukset – mitä merkitystä minun synneilläni on?

Jumala koetteli Jobia, ja hän pistää meidät kaikki koetukselle, mutta kiusaaja Jumala ei ole. Jaakob kirjoittaa kirjeessään Uuden testamentin loppupuolella, että: “Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.” (Jaak. 1:13-14)

Eli kiusaukset kumpuavat ennen kaikkea omasta syntisestä sisimmästämme. Ja kiusaaja on Saatana (Matt. 4:3), ei Jumala, koska Jumala ei ole alun alkaenkaan halunnut saada ihmistä lankeamaan pois yhteydestään.

Elihu etsi syytä Jobin kurjaan tilaan kiusausten saralta – siitä että Job olisi langennut tekemään syntiä – mutta siitä ei ollut kyse.

Vaikka Elihun puhe meni Jobin kohdalla ohi maalin, niin siinä on kuitenkin paljon kiinnostavia ajatuksia. Hän pyörittelee tässä esimerkiksi kahta sellaista kysymystä, joita mekin ainakin silloin tällöin mietimme.

Ensinnäkin, mitä ihminen hyötyy siitä, että pysyttelee irti synnistä? (Job 35:3)

Ja toiseksi, mitä se Jumalaa liikuttaa, jos teemme tai emme tee syntiä?

Mitä siis ihminen hyötyy siitä, että pysyttelee irti synnistä? Meidän aikanamme tätä kysellään ainakin kahdella eri tavalla. Ensinnäkin niin, että miksi omaa elämää pitäisi rajoittaa jonkin ikivanhan kirjan antamien sääntöjen mukaan. Toiseksi niin, että mitä väliä sillä on, vaikka tekisi syntiä, jos kaiken saa kuitenkin anteeksi.

Jumala ja hänen ikuinen sanansa on meidän aikanamme raahattu syytettyjen penkille, ja tämä maailma huutaa, että Raamatun vanhentuneet käskyt pitää unohtaa, koska elämme vain kerran, ja että se on vain se rakkaus, joka riittää. Hybris on kova, eikä se tunnu pelottavan, että tulevat sukupolvet hakkaisivat tämän päivän arvot pois jalustalta, ja paheksuisivat puolestaan sitä, mitä käsittämätöntä me tänään teimme.

Tavat muuttuvat sukupolvien saatossa, ja moni entisaikojen juhlittu sankari on nykypäivänä esimerkki moraalihirviöstä, ja niin käynee tulevaisuudessakin, koska me emme oikein pysty näkemään oman aikamme sokeita pisteitä.

Jos ei ihminen ollut oikeassa ja Jumala väärässä 3 – 4 000 vuotta sitten, niin miksi sitten ihminen olisi oikeassa ja muuttumaton Jumala väärässä tänään?

Jos Job mahdollisesti eli patriarkkojen aikana, niin paljon häntä myöhemmin, profeetta Samuelin aikana noin 3 000 vuotta sitten, pappi Eelin pojat saivat Jumalan tuomion, kun he vetivät pyhäkössä malttamattomina välistä Jumalalle kuuluvia lihauhreja, ja himoitsivat myös elävää lihaa niin, että rikkoivat kuudetta käskyä. (1. Sam. 2:12-17,22,25)

Se voi tuntua sinusta hassulta, että Jumala seuraa ylhäisyydestään elävän ja kuolleen lihan himoa noin paljon.

Mutta yhtä lailla me vedämme välistä sitä, mikä kuuluu Jumalalle, vaikkapa jättämällä pyhittämättä lepopäivän, ja yritämme vakuutella, että lihan himot koko spektrin eri väreissä olisivat hyväksyttäviä. Ehkä pyöristelet tekojesi vakavuutta, esimerkiksi niin, että kyllä Jumala ymmärtää, kun eihän se mitä teet ole keneltäkään pois.

Mutta Eelin pojat saivat aikoinaan tuomionsa tuollaisista teoista, eikä muuttumattoman Jumalan tarkkuus ole sumentunut. Elihukin sanoo Jumalasta, että: “[Sillä] hänen silmänsä tarkkaavat ihmisten teitä, hän näkee kaikki heidän askelensa. Ei ole niin mustaa pimeyttä, että pahantekijä voisi siihen kätkeytyä. Ei Jumala ilmoita hetkeä, jolloin ihminen kutsutaan tuomiolle.” (Job 34:21-23) Näin siis Elihu.

Jeesus totesi, että “kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee”. (Matt. 24:12)

Jumalan laki ja rakkaus eivät ole ristiriidassa, vaan pikemminkin päinvastoin, lujasti kiinni toisissaan. Jumalan laista irroitettuna rakkaus palvelee lopulta vain omia itsekkäitä haluja, eikä sellaiseen rakkauteen sisälly itsensä uhraamista toisen hyväksi, vaan se on toisen uhraamista minun onnellisuuteni hyväksi.

Jumala sanoi Jobille, että: “Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.” (Job 40:2) Se päivä koittaa kerran, ja silloin me vastaamme myös teoistamme.

Se, että noudatammeko me Jumalan käskyjä vai emme, ei vaikuta hänen olemassaoloonsa tai tulevaisuutensa, mutta meidän omaa ja lähimmäistemme elämää synti kyllä vahingoittaa. Elihu sanoo: “Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.” (Job 35:8)

Ja niin kuin oman lapsen kärsimyksen näkeminen sattuu myös hänen vanhempaansa, samoin meidän satuttavat tekomme sattuvat myös Isäämme, joka tarkasti vaalii luotujaan.

3) Kärsimyksen kaatopaikka

Job sanoi, että: “Vaikka olen syytön, hän [Jumala] tuomitsee minut väärintekijäksi.” (Job 9:20) Vaikka hänestä vaikutti siltä, siinä ei kuitenkaan ollut kyse tuomiosta.

Mutta tähän maailmaan syntyi kerran yksi, joka totta totisesti oli syytön, mutta jonka Jumala silti tuomitsi väärintekijäksi. Jumala tuomitsi synnittömän Jeesuksen, teki hänet synniksi sinun ja minun tähden, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. (2. Kor. 5:21)

Jumala siis tietää omakohtaisesti, mitä kärsimys tässä kuoleman alaisessa maailmassa on. “Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus” (Hepr. 5:8), sanotaan Heprealaiskirjeessä. Ja: “Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr. 2:18)

Kun kärsivä Job istui kaatopaikalla, pilkan kohteena, hänen ymmärtämättömät ystävänsä kippasivat hänen päälleen lisää taakkoja. Kaiken kokemansa päätteeksi hän sai Herralta tehtäväksi rukoilla näiden kärkkäiden ystäviensä puolesta. (Job 42:8-10)

Kristus puolestaan suostui koko ihmiskunnan kaatopaikaksi ristillä, olemaan se jonka päälle lastattiin meidän syntimme. Ja jo kärsimyksensä keskellä hän rukoili armoa ymmärtämättömille pahantekijöilleen ja pilkkaajilleen: “Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34)

Siksi, Kristuksen sovintoveren tähden, myös sinä saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Me joudumme kohtaamaan kärsimystä, jonka merkitystä emme pysty ymmärtämään, että miksi niin piti käydä, ja kohtaamme menetyksiä, joiden arvet jäävät muistoksi loppuelämän ajaksi.

Mutta Kristuksen kärsimyksessä Jumala näytti meille sen, että hän rakastaa äärettömästi meitä tämän pienen pölyhippusen pinnalla eläviä pieniä ihmisiä.

Ja kun kerran hän on luonut ja pistänyt koko universumin liikkeeseen pienintä yksityiskohtaa myöten, niin kuka meistä pystyisi mestaroimaan Jumalan suunnitelmia, ja palauttamaan ne uudelleen valmisteltavaksi? Jobkin sai lopulta tunnustaa, että: “Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa” (Job 42:2), ja hän eli vielä pitkän elämän, ja Herra antoi hänelle poikia ja tyttäriä ja runsaasti omaisuutta. (Job 42:12-13,16-17)

Jos kiusauksissa synti ja Saatana yrittävät kiskoa sinua irti Jumalasta, niin koettelemusten kautta Jumala haluaa puolestaan vetää sinua häntä lähemmäs, huutamaan avuksi vain häntä, jotta hän saisi tässä katoavassa maailmassa antaa sinulle sitä, mikä kestää ikuisesti.

Jumala ei siis pelaa sinulla jotain kieroa peliä tai tee sinulle rottakokeita, vaan hän tahtoo johtaa sinut siihen kirkkauteen, jossa kyyneleet pyyhitään. Saat luottaa siihen, että “kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa”. (Room. 8:28)

Kun siis Jumala on sinua kohtaan kärsivällinen, armollinen ja laupias (Neh. 9:17), miksi edes yrittäisit vetää välistä ja tekisit mitään sellaista, mistä ei koidu itselle tai muille hyvää? Syntimme satuttavat toista ihmistä, mutta me “olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut”. (Ef. 2:10)

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että sinuun saa aina luottaa. Auta meitä kestämään ne koettelemukset, joissa olemme tai joita on edessämme. Kiitos, että sinä annat meille voimaa, sinä kuljetat ja kannat perille asti. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s