Kuinka monta vanhurskasta tarvitaan? – 1. Moos. 18:20-32

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 8.8.2021
11. sunnuntai helluntaista, 3. vuosikerta
1. Moos. 18:20-32

Herra sanoi Abrahamille:
”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.”
Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Herra jäi vielä puhumaan Abrahamin kanssa. Abraham astui lähemmäksi ja kysyi: ”Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” Herra sanoi: ”Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin.”
Abraham vastasi: ”Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?” Herra vastasi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” Abraham kysyi vielä: ”Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen.” Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Herra vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” Mutta Abraham sanoi: ”Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä.” Mutta Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.”

Johdanto

Siitä, kuinka monta jonkin tietyn ryhmän ihmistä tarvitaan vaihtamaan lamppu, on väännetty monenlaisia versioita. Esimerkiksi laihialaisia ei taideta tarvita yhtään, jos siellä ei palaneen lampun tilalle vaihdeta uutta.

Tämän päivän tekstissä on vakava paikka, ja Abraham kyselee Herralta, kuinka monta vanhurskasta pitäisi löytyä, että isoa joukkoa uhkaava tuomio vaihtuisikin vielä mahdollisuudeksi elää.

Sodoman synti

Iskisikö sinulla paniikki, jos ovikello tai ovisummeri soisi ja huomaisit, että siellähän on yllätysvieraita tulossa? Onko koti vierailukunnossa ja onko jotain tarjottavaa?

Abraham oli saanut teltalleen Mamren tammistoon päivän kuumimpaan aikaan kolme yllätysvierasta, joista yksi oli Herra ja kaksi oli enkeleitä. (1. Moos. 18:1-2) Hän otti heidät sydämellisesti vastaan ja pisti töpinäksi niin, että he saivat syödä kunnon aterian. Sillä kerralla myös Abrahamin vaimo Saara sai suoraan kuulla Herran lupauksen, että he saisivat poikalapsen, Iisakin. (1. Moos. 17:19, 18:10)

Se jännä päivä jatkui niin, että nuo kolme vierasta lähtivät tekemään toisenkin yllätysvierailun. He suuntasivat Sodomaan, ja Abraham lähti saattamaan.

Harvalla kaupungilla on maailmanhistoriassa yhtä paha klangi kuin Sodomalla ja Gomorralla niin, että se on synonyymi jollekin rappiolliselle. Sodomasta on johdettu sanakin, sodomia.

Ne kaksi enkeliä menivät sinne Sodomaan asti, ja olihan se meininki siellä aivan pöyristyttävää, kun siellä olisi haluttu raiskata nuo miehiksi luullut enkelitkin. “Sodoman asukkaat olivat turmeltuneita ja tekivät paljon syntiä Herraa vastaan.” (1. Moos. 13:13)

Siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen (Juud. 7) lisäksi Raamattu mainitsee Sodoman synniksi muun muassa julkean itsekkyyden, jossa ei ole sijaa köyhien auttamiselle. (Hes. 16:49) Herra puhuu tämän päivän tekstin alussa suuresta valitushuudosta Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia, joten lähimmäistä on siellä kohdeltu kaltoin ja riistetty monin eri tavoin.

Abraham kyllä tunsi Sodoman. Hänen veljenpoikansa Loot asui siellä, ja vaikka Abraham ja Loot olivat muualta tulleita muukalaisia (1. Moos. 12:4-5, 17:8, 19:9), eivätkä nuo Sodoman asukkaat olleet heidän kansaansa, niin silti Abraham oli aiemmin jopa taistellut Sodoman, Gomorran ja kolmen muun kaupungin puolesta. Hän oli miehineen käynyt vetämässä neljää kuningasta kuonoon, kun oli hankkinut Sodomalle takaisin sieltä ryöstetyn karjan, omaisuuden ja ihmiset – ja niiden joukossa Lootinkin. (1. Moos. 14:11,16,21) Eikä hän ollut ottanut itselleen siitä edes provisiota, vaikka Sodoman kuningas hänelle sellaista tarjosi. (1. Moos. 14:23-24)

Olisiko Abraham jättänyt sen kahakan väliin, jos olisi tiennyt, miten Sodoman ja Gomorran kerran vielä kävisi? Minkä puolesta tässä elämässä kannattaa taistella?

Kauan aiemmin Herran tarkastuskäynti oli suuntautunut Babylonin tornin työmaalle, eikä siinä ollut käynyt niiden tarkastettavien kannalta suotuisasti. (1. Moos. 11:5) Kun Herra nyt sanoi Abrahamille, että Sodoman ja Gomorran asukkaiden synti on hyvin raskas (1. Moos. 18:20), Abraham ymmärsi heti tilanteen vakavuuden. Sodoman asukkaana Lootin elämä oli jälleen vaakalaudalla.

Vanhurskaus, hurskaus

Abraham aloitti vastauksensa kysymällä: “Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?” (1. Moos. 18:23)

Vuoden -92 raamatunkäännöksessä tässä Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 18 puhutaan vaihdellen vanhurskaasta, hurskaasta, syyttömästä ja oikeamielisestä. Mutta heprean kielessä se on kuitenkin vain yksi ja sama sana [ṣaddîq], ja vuoden 33/38 raamatunkäännöksessä se on käännetty pelkästään sanalla vanhurskas.

Jumalasta puhuttaessa vanhurskaus viittaa varsinkin oikeamielisyyteen ja luotettavuuteen, koska hän toteuttaa prikuulleen sen, mitä on luvannut.

Vanhurskaalla ihmisellä on puolestaan asiat kunnossa Jumalan kanssa. Siihen liittyy sellainen oikeudellinen ulottuvuus, että vanhurskas on se, joka on todettu tai julistettu syyttömäksi. Eli se on niin kuin on/off – joko olet vanhurskas tai et ole, siinä ei ole välimuotoa.

Vanhassa testamentissa “vanhurskauteen” liittyy muitakin puolia siitä, että asiat ovat niin kuin pitää.

Varsinkin suomen kirjakielen alkuaikoina hurskasta ja vanhurskasta käytettiin myös toistensa vastineina, ja ne edelleenkin nivoutuvat vahvasti toisiinsa, mutta “hurskas”-sana painottaa ihmisen moraalista puolta, sitä että elää nuhteettomasti Herran käskyjen mukaan – eikä tee sitä vain ulkonaisesti näytellen, vaan myös sydämessään. (Matt. 23:28, Luuk. 1:6)

Vanhurskaita ihmisiä Abraham siis toivoo Sodomasta löytyvän. Ei kai koko maailman oikeamielinen tuomari tuhoaisi heitä yhdessä jumalattomien kanssa?

Abrahamin rukous

Tämä Abrahamin rukous pureutuu huikealla tavalla tutkimaan Jumalan pelastavaa toimintaa. Voisiko syyllinen välttyä tuholta toisen vanhurskauden tähden?

Mutta kuinka monta niitä vanhurskaita pitäisi vähintään olla?

Abraham sanoi 50, ja Jumala vastasi myönteisesti! Siis että jos sieltä Sodomasta löytyisi 50 vanhurskasta, niin Jumala säästäisi koko kaupungin. (1. Moos. 18:26)

Häkeltyikö Abraham tuollaisesta vastauksesta? Alkoiko hän mielessään käydä Sodoman puhelinluetteloa läpi, arvioida ihmisten elämäntyylejä ja sitten empiä, että olisiko siellä kuitenkaan ihan niin monta vanhurskasta? Uskaltaisiko sitä vielä ehdottaa vähän pienempää lukemaa?

Abraham tajusi varsin hyvin oman mitättömyytensä Jumalan edessä, ja hän puhui itsestään nöyrästi “tomuna ja tuhkana”. (1. Moos. 18:27) Ja kuitenkin hän rohkeni tiedustella asiaa alemmilla lukemilla vielä viisi kertaa, ottaen esille myös luvut 45, 40, 30, 20 ja 10. Ja kaikissa niissäkin tapauksissa Jumala vastasi, että hän jättäisi hävittämättä tuon kaupungin.

Abraham ei siis rukoillut, että: “Rakas Jumala, riittää, jos pelastat Lootin ja hänen perheensä pois sieltä, mutta ei niistä muista niin väliä.” Hän ei missään vaiheessa edes maininnut Lootia nimeltä. Hän rukoili, että koko kaupunki säästyisi. “Etkö armahtaisi tuota paikkaa?” (1. Moos. 18:24)

Jumalan rakkaus ja oikeudenmukaisuus

Millä mielin sinä katselet tätä meidän Helsinkiämme? Painaako mieltäsi jumalattomien riettaus, niin kuin hurskasta Lootia Sodomassa? (2. Piet. 2:7-8) Tai suretko omaa jumalatonta riettauttasi?

Tai jos katsot tätä lähetystä kotoasi jossain muualla päin Suomea, niin edustaako Helsinki monin tavoin sinulle sellaista, mitä sinä vihaat? Halveksutko sinä niitä ihmisiä, joita täällä asuu?

Tuhatkunta vuotta Abrahamin jälkeen Jumala lähetti profeetta Joonan julistamaan Niniveen. Joona tuntui inhoavan joka solullaan tuota Assyrian pääkaupunkia, mutta Jumala sanoi hänelle, että: “Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia!” (Joona 4:11)

Jumala sääli Niniveä, ja myöhemmin Jeesus itki sitä kohtaloa, joka koittaisi Jerusalemille. (Luuk. 19:41) Ninive kääntyi pahoilta teiltään ja pelastui, mutta Jerusalem valitettavasti hylkäsi sen, mitä Jumala heille tarjosi.

Jumala rakasti myös Sodoman ja Gomorran asukkaita paljon, paljon enemmän kuin Abraham, ja hän rakastaa myös meitä helsinkiläisiä. Mutta oikeamielisenä tuomarina hän ei jätä vääryyttä tuomitsematta.

Abraham palasi seuraavana aamuna sille samalle näköalapaikalle, jossa hän oli keskustellut Herran kanssa, ja hän näki kaukana nousevan savua kuin polttouunista. (1. Moos. 19:27-28) Kymmentä vanhurskasta ei ollut löytynyt. Herra oli antanut sataa taivaasta tulta ja tulikiveä, ja oli tuhonnut Sodoman, Gomorran, Adman ja Seboimin kaupungit. (1. Moos. 19:24-25, 5. Moos. 29:22, Juud. 7)

Juudaksen kirje Uudessa testamentissa sanoo suoraan, että “niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta”. (Juud. 7)

Meidän Herramme palaa tähän maailmaan kerran, ja senkin hän tekee yllättävästi – mutta ei vieraana, vaan kuninkaiden Kuninkaana. Ja silloin kaikki meistä kootaan hänen tuomioistuimensa eteen. (Room. 14:10, 2. Kor. 5:10) “Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8)

Yksi ainoa vanhurskas

Abraham sanoi siis Sodomaa kohti suuntaavalle Herralle, että: “On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten.” (1. Moos. 18:25) Jumala piti Abrahamin mielessään ja johdatti Lootin turvaan, ennen kuin hävitti Sodoman ja ne muut kaupungit. (1. Moos. 19:29)

Paljon myöhemmin yhdelle syyttömällä kyllä kävi niin kuin oli tarkoitettu käymään meille syyllisille. Meistä jokainen on lähtökohtaisesti synnin vallassa (Room. 3:10-12), mutta Jeesus oli se yksi ja ainoa vanhurskas, joka riitti pelastumiseemme. Ei siis vain yhden paheellisen kaupungin, vaan koko tämän syntiinlangenneen maailman syntien sovitukseksi.

Jos Sodomasta olisi löytynyt kymmenen vanhurskasta, jumalattomat asukkaat olisivat välttyneet sillä kertaa ajalliselta tuholta, tulelta ja tulikiveltä. Mutta vaikka niin olisi silloin käynyt, siitä huolimatta kerran heidätkin nostetaan Kaikkivaltiaan eteen tuomiolle.

Vain Jeesus Kristus, tuo yksi vanhurskas, pystyi pelastamaan meidät ikuisesta rangaistuksesta, tulisesta järvestä. (Ilm. 20:15) Jumalan viha kaikkea syntiämme kohtaan kohdistui ristillä Jeesukseen, ja siksi Kristuksen tähden saat tässä ja nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Kristukseen uskossa turvautuessasi olet siis Kristuksen tähden syytön Jumalan edessä. Kristuksen vanhurskaus luetaan myös sinun vanhurskaudeksesi, ja se on lahjoitettu sinulle kasteessa. Tai jos sinua ei vielä ole kastettu, ei kannata viivytellä asiassa, vaan tulla keskustelemaan vaikkapa minun kanssani, niin aloitetaan kastekoulu.

Ja niin kuin Herra sai nauttia Abrahamin teltalla tämän tarjoamasta ateriasta, kohta sinut kutsutaan Jeesuksen itsensä tarjoamalle aterialle ehtoollispöytään nauttimaan hänen ruumiinsa ja verensä syntiemme anteeksiantamiseksi.

Abraham rukoili syntisten puolesta, mutta vielä mahtavampaa on, että tämä meidän syntiemme sovittaja, Jeesus Kristus, “istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme”! (Room. 8:34)

Rukoilla sinnikkäästi

Minkä puolesta tässä elämässä kannattaa siis taistella?

Meille voi olla helpompaa sympatiseerata Abrahamia rukoilemassa Sodoman säästämiseksi kuin itse rukoilla tämän meidän kotikaupunkimme puolesta. Mutta kyllä Abraham antoi myös meille tärkeän esimerkin nöyrästä, rohkeasta ja sinnikkäästä rukoilemisesta niidenkin ihmisten puolesta, joista on meille itsellemme monenlaista harmia.

Martti Luther kehottaa: “Katsohan tätä esikuvaa aina milloin rukoilet, ja opi, että rukouksessa on kestävyys tarpeen. Jumala ei siitä pahastu, vaan se on hänelle mieleen.”

Rukoilemisen kotikaupungin puolesta voi aloittaa vaikka siitä omasta korttelista.

Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos siitä, että lähetit ainoan Poikasi tähän syntiseen maailmaan meille pelastukseksi. Kiitos siitä, että hän sovitti kaikki syntimme ja hänen vanhurskautensa luetaan meidän vanhurskaudeksemme. Auta meitä toimimaan kotikaupunkimme ihmisten parhaaksi, rukoilemaan sinnikkäästi. Herra me pyydämme, että antaisit meille ja tähän kaupunkiin halua kuulla sinun sanaasi ja elää sen varassa. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s