Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 5.9.2021
15. sunnuntai helluntaista, kaikki vuosikerrat
Ps. 136:1–9, 25–26
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä.
Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää jumalien Jumalaa!
Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää valtiaitten valtiasta!
Iäti kestää hänen armonsa.
Hän yksin tekee suuria ihmetekoja.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on taitavalla kädellään tehnyt taivaan.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on levittänyt maan vetten päälle.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on tehnyt suuret valot.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän teki auringon hallitsemaan päivää.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän teki kuun ja tähdet hallitsemaan yötä.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän antaa ravinnon kaikille luoduille.
Iäti kestää hänen armonsa!
Kiittäkää taivaan Jumalaa!
Iäti kestää hänen armonsa!
Johdanto
Tuntemattomassa sotilaassa alikersantti Urho Hietanen katselee hämärtyvässä illassa korkeuksiin, ja alkaa vaahdota, että tähdet ovat ihan turhia. “Kuka tarvitte niit? Ei kukaan.”
Hän sanoo kyllä ymmärtävänsä auringon ja kuunvalon, mutta hänen mielestään tähtien valolla ei tee yhtikäs mitään. Hietanen uhoaa, että: “Mää olen sitä mielt, et jos mää olisin ollu Jumala niin mää en olisis tehny koko tähti.”
Äsken luetussa psalmikohdassa puolestaan ylistetään Luojaa, joka on luonut tähdetkin. Jatketaan tänään saarnasarjaa luomiskertomuksesta, ja katsotaan nyt luomisen neljättä päivää, kun Jumala loi auringon, kuun ja tähdet. Katsotaan sitä kolmesta näkökulmasta:
1) Kuusi päivää
2) Luodun palvominen Luojan sijasta
3) Jumalan antama merkki
Saarnasarjan aiemmat osat löydät helpoiten osoitteesta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja.
1) Kuusi päivää
Neljännestä luomispäivästä kerrotaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa näin: “14 Jumala sanoi: “Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. 15 Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle.” Ja niin tapahtui. 16 Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. 17 Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, 18 hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. 19 Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.” (1. Moos. 1:14-19)
Meitä nykypäivän ihmisiä voi mietityttää tuo erikoiselta tuntuva järjestys, että Jumala loi valon ihan ensimmäisenä päivänä, mutta nämä meille tutut taivaankappaleet valonlähteiksi vasta neljäntenä päivänä, kun siihen liittyy myös se, että hän loi siis esimerkiksi kasvit ennen aurinkoa.
Luomiskertomuksessa on sellainen erityinen rakenne, että neljäs, viides ja kuudes päivä ovat vastinpareja kolmelle ensimmäiselle päivälle:
- “Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” (1. Moos. 1:1)
- 1. Valo (päivä ja yö)
- 2. Vesien erottaminen ja taivaankansi
- 3. Maan kamara ja kasvit
- 4. Valoja taivaankannessa (päivä ja yö)
- 5. Vesiolennot ja taivaan linnut
- 6. Maalla elävät eläimet ja ihminen, kasvit ravintona
- “Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on.” (1. Moos. 2:1)
- 7. Lepopäivä
Ensimmäinen päivä ja neljäs päivä ovat siis keskenään pari, ja ne käsittelevät valoa, pimeyttä ja ajan jaksottumista, päivää ja yötä. Toinen päivä koskee vesiä ja taivasta, ja sen parina on viides päivä, joka käsittelee elollisia olentoja niissä, vedessä ja taivaalla, kaloja ja lintuja. Kolmas luomispäivä koskee maan kamaraa ja sen kasvillisuutta, ja kuudes päivä sitten maalla eläviä eläimiä ja ihmistä, ja niitä niiden kasvien ja hedelmien syöjinä.
Kolmena ensimmäisenä päivänä Jumala loi siis puitteet, olosuhteet ja asiaintilan, ja sitten kolmena seuraavana päivänä niille hallitsijansa ja käyttäjänsä.
Näin ollen neljäntenä luomispäivänä suurempi valo tuli hallitsemaan päivää, ja pienempi hallitsemaan yötä. (1. Moos. 1:16) Viidentenä päivänä Jumala loi elävät olennot vilisemään vesissä ja linnut lentelemään taivaalla. (1. Moos. 1:20) Lopulta kuudentena päivänä ihminen luotiin hallitsemaan kaloja, lintuja, eläimiä ja maata. (1. Moos. 1:26)
2) Luodun palvominen Luojan sijasta
Aluksi lukemassamme tämän päivän psalmissa 136 iloitaan auringosta ja kuusta, mutta luomiskertomuksessa niistä puhutaan kahtena suurena valona. Aurinkoa ja kuuta ei mainita nimillä ilmeisesti siksi, että ihmiskunnalla on ollut taipumus palvoa niitä jumalina. Auringonpalvonnalla ei nyt siis tarkoiteta biitsillä makaamista kesäpäivänä, vaan sen palvomista elämän lähteenä.
Historian saatossa se on saanut pahasti kieroutuneita muotoja. Esimerkiksi nykyisen Meksikon alueella olleessa asteekkivaltakunnassa, joka romahti 500 vuotta sitten espanjalaisten valloittajien saavuttua, auringon uskottiin pysyvän liikkeellä, kun uhrataan ihmisten verta, siis tapetaan ihmisiä.
Kuunpalvonta on ollut monimuotoista, ja siihen on liitetty esimerkiksi ovulaation rytmi ja toiveita hedelmöittymisestä.
Luomiskertomus rohkenee siis julistaa vastoin monia kulttuureja ja uskomuksia, että auringolla ja kuulla ei ole jumalallista asemaa, eikä elämä ole peräisin niistä. Ne vain toteuttavat niitä tehtäviä, joita Jumala on niille antanut, antavat valoa ja osoittavat “määräaikoja, hetkiä ja vuosia”.
Mutta surullista on, että jopa Jumalan oma kansa eksyi aikaa myöten kumartamaan “kaikkia taivaan tähtijoukkoja” (2. Kun. 17:16) ja kysymään neuvoa tähdiltä ja palvelemaan niitä (Jer. 8:1-3), ja he rakensivat taivaan tähdille alttareita jopa Jerusalemin temppelin molempiin esipihoihin (2. Kun. 21:5).
Ihmiset ovat jo muinoin yhdistelleet pistemäisiä tähtiä viivoilla kuvioiksi niin kuin piirrostehtävissä, ja toivoneet, että niistä saisi selkeitä suuntaviivoja myös omaan elämään, kun sen monimutkaisia käänteitä on muuten niin vaikea hallita. Ja ilmeisesti moni toivoo sitä yhä edelleen, koska esimerkiksi Suomen suosituimmat verkkosisällöt, Ilta-Sanomien ja Iltalehden nettisivustot, julkaisevat päivittyviä horoskooppi-sisältöjä, is.fi eilen ihan etusivua myöten.
Haluatko sinä saada tietää, miltä tulevaisuutesi näyttää? Haluatko saada kokea vahvuutta ja turvallisuutta?
Kun luomiskertomuksessa mainitaan, että taivaankappaleet ovat “merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia”, niin se ei tarkoita tulevan ennustamista tähtikartan avulla, vaan ajan mittaamista ja esimerkiksi juhla-aikojen ajankohtia vuodenkierrossa. Jumala asetti israelilaisille monet vuosittaiset juhlat, mutta kielsi kaikenlaisen ennustamisen. (2. Moos. 23:14-19, 3. Moos. 19:26, 23, 5. Moos. 18:14)
Jumala kyllä käyttää luomiaan tähtiä taitavasti, ja muun muassa johdatti tähtiä seuraavat idän tietäjät Jerusalemiin. (Matt. 2:1-12) Mutta päästäkseen perille Jeesus-lapsen luo, Jerusalemin takapihalle Betlehemiin, siihen tarvittiin Jumalan sanaa.
Tähtikartat eivät johdata sinuakaan Jeesuksen luo. Vastaus sinun elämäsi kipeimpiin kysymyksiin ja tarpeisiin ei löydy tähdistä, vaan kaikkivaltiaan Jumalan sanasta.
Luomiskertomus on tarkoitettu antamaan kaikille meille historian eri vaiheissa eläville ihmisille upean syvällisesti vastauksia tärkeisiin kysymyksiin – sellaisia vastauksia, jotka eivät ole itsestäänselviä tietoja.
Jumala on halunnut kertoa meille esimerkiksi sen, että:
- Maailma ei ole ollut aina olemassa.
- Jumala on ollut olemassa ennen maailman luomista.
- Jumala on luonut kaiken mitä on.
- Jumala on luonut kaiken sanallaan, tyhjästä.
- Kaikki Jumalan luoma oli alun perin hyvää.
- Ihmisellä on erityinen asema Jumalan luomakunnassa.
Tyhjä on tyhjää, ei-mitään, eikä ei-mitään voi tulla olemassa olevaksi, ellei jokin riippumaton alullepanija sitä saata olemaan. Raamatussa Jumala on ilmoittanut meille, että se oli hän, ja siksi sinäkään et ole olemassa sattumalta, vaan sinut on tarkoitettu elämään. Saat elää rohkeasti päivän kerrallaan hänen varassaan, koska hän tietää tarkasti pienimmänkin yksityiskohdan luomastaan maailmasta, ja on laskenut jokaisen hiuskarvasikin. (Matt. 10:30)
Niinpä meistä voi tuntua ihmeelliseltä tai jopa säälittävältä, että monet muinaiset ihmiset ovat olleet auringonpalvojia. Mutta kyllä me tämän päivän ihmiset taidamme palvoa luotua Luojan sijasta ihan yhtä antaumuksellisesti kuin menneetkin sukupolvet.
Mikä on sinun elämässäsi se aarre, jonka toivot säteilevän jatkuvasti hyvyyttä sinun päiviisi? Oletko uhrannut ihmissuhteita saavuttaaksesi jotain?
Jos Jumala ei saa olla ykköspaikalla, meistä jokainen on pimeydessä, ja matkalla kohti ikuista pimeyttä. (Job 38:15, 2. Tess. 1:8-9)
3) Jumalan antama merkki
Taivaankappaleet tulivat Jumalalta siis merkeiksi osoittamaan määräaikoja.
Jeesus puhui aikojen merkeistä. Eräässä keskustelussaan hän viittasi sään ennustamiseen ja sanoi niille, jotka eivät uskoneet häneen, että: “Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.” (Matt. 16:3) Tuolle sukupolvelle annettiin sellainen hätkähdyttävä merkki, että Jeesus nousi kolmantena päivänä kuolleista.
Nykyään sääennustukset kertovat aika tarkasti sen mitä tuleman pitää, ja avaruudestakin me ymmärrämme paljon aiempia sukupolvia enemmän, mutta osaammeko me lukea aikojen merkkejä?
Jeesus, maailman valo, on meidän aikamerkkimme. Meidän ajanlaskumme on määrittynyt hänen syntymänsä mukaan, ja hänen paluustaan määrittyy uusi aika. Olemmeko me hereillä sitä päivää varten, jolloin Jeesus tulee takaisin ja “taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat”? (2. Piet. 3:10)
Niin kuin luomiskertomuksessa Jumalan luoma valo oli ensin auringosta ja tähdistä riippumatonta, myöskään tämän maailmanajan jälkeen taivaallinen Jerusalem ei “tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa” – eli Kristus. (Ilm. 21:23) Silloin siis voi suunnata Hietasen sanat auringon ja kuun valoon ja kysyä: “Kuka tarvitte niit?”
Neljän ensimmäisen luomispäivän asioista pimeyttä ja yötä siellä ei ole, eikä merta. (Ilm. 21:1,25) Isän luona “ei valo vaihdu varjoksi” (Jaak. 1:17), eikä edes kuolemankaan varjo enää koskaan seuraa kantapäissä kiinni.
Siellä missä Jumala on, on siis kirkkaus. Mutta Kristuksen ristiinnaulitsemisen päivänä, keskipäivällä, tuli erikoisesti pimeys koko maan ylle. (Matt. 27:45, Mark. 15:33, Luuk. 23:44) Kristus kärsi ristillä sinun syntiesi rangaistuksen, jotta pääsisit perille taivaalliseen kirkkauteen, etkä joutuisi ikuiseen pimeyteen. Siksi, Kristuksen veren tähden, saat uskoa tässä ja nyt kaikki syntisi anteeksi.
Apostoli Paavali kirjoitti filippiläisille, jotka elivät kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä, että: “Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa.” (Fil. 2:15-16) Tutki siis ahkerasti Jumalan sanaa, loista Herran valoa ja elä valon lapsena, sillä valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. (Ef. 5:8-9)
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että sinä loit kaiken hyväksi. Kiitos, että olet antanut myös meistä jokaiselle elämän lahjaksi. Ja, Isä, kiitos siitä, että annoit ainoan Poikasi lahjaksi meille, jotta me saamme elää sinun luonasi ikuisesti. Anna meille voimaa ja rohkeutta pitää kiinni sinun sanastasi tässä ajassa, ja olla kutsumassa ihmisiä sinun valtakuntaasi. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 