Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 27.2.2022
Laskiaissunnuntai, 1. vuosikerta
Jes. 58:1–9
Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile, anna äänesi kaikua kuin pasuuna!
Kerro kansalleni sen rikokset, Jaakobin suvulle sen synnit.
Minua he ovat etsivinään päivästä päivään ja kyselevät tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta
eikä ole hylännyt Jumalansa säätämää oikeutta.
He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita,
he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat:
”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme?
Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?”
Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne,
te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne.
Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja.
Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin.
Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan,
tuollaista itsenne kurittamisen päivää?
Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko,
pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa,
sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?
Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi
ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä,
kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”
Johdanto
Sitä sanotaan, että “sodassa ensimmäinen uhri on totuus”.
Putin ja Venäjän muu valtionjohto esittivät pitkään rauhantahtoista näytelmää, ennen kuin lähettivät joukkonsa hyökkäämään Ukrainaan varhain torstaiaamuna (24.2.2022). Tuon ison ja mahtavan valtion johtaja halusi uskoa tai uskotella, että sen turvallisuutta uhkaa pienempi ja heikommin varustettu kansa.
Se tuntuu ainakin näin suomalaisittain – Venäjän pienestä naapurimaasta käsin – katsottuna täysin absurdilta ajatukselta. Tässä julmassa maailmassa kun opitaan jo hiekkalaatikolla tai koulun välitunneilla, että itseään vahvemmalle nyrkinheiluttajalle ei kannata uhitella, vaan koettaa rakentaa jotain hyvää ja puolustautua tarvittaessa.
Katsotaan tänään kolmea asiaa:
1) Oman edun ajaminen näyttelemällä
2) Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi
3) Paastonaikana jotain vähemmälle, jotain muuta tilalle
Toisten maita tavoittelevat valtakunnat
Tämän päivän teksti on Vanhasta testamentista Jesajan kirjasta. Jesaja itse oli profeetta, joka vaikutti Jerusalemissa 700-luvulla eKr. Hänen elinaikanaan lähiseuduilla pelkoa kylvi Assyrian valtakunta, joka halusi siirrellä rajoja ja saada haltuunsa yhä enemmän. Se oli alkanut paisua suurvallaksi kuin pullataikina, ja oli lähtenyt leviämään sellaisilta alueilta, jotka ovat nykyisten Irakin ja Syyrian pohjoisosia.
Miltä tuntuikaan kuokkia silloin omaa peltoa ja miettiä, mitä tulevaisuudelta voisi odottaa? Kannattaisiko kotitalon repsottavaa kattoa korjata, jos assyrialaiset yrittäisivät kohta kuitenkin päästä sisään ovenkarmit kaulassa?
Olisiko olemassa jokin sotilasliitto, johon voisi postittaa jäsenhakemuksen, mutta takaisiko sekään sitä, että tositilanteessa kukaan uskaltaisi riskeerata oman henkensä ja lähteä auttamaan? Kuka voisi suojella pientä ihmistä ja kansaa tässä väkivaltaisessa maailmassa?
Vaikka tuo pelottava Assyrian valtakunta oli suuri ja mahtava, siitä ei tullut historian päätepysäkki, vaan siellä oli jo seuraavia imperiumeja odottamassa vuoroaan. Sillä samaisella vuosisadalla, 700-luvulla eKr., kaukaisella Apenniinien niemimaalla, oli eräälle kukkulalle vastikään perustettu pieni kaupunki, joka sai nimensä ilmeisesti perustajansa, Romuluksen mukaan. Siitä joukosta tultaisiin kuulemaan vielä, kun heidän legioonansa saapuisivat soittamaan ovikelloa.
Mutta sitä ennen kukkulan kuninkaaksi Lähi-idässä nousisivat vuorollaan vielä Babylonia, Persia ja Aleksanteri Suuri, joka marssitti armeijansa Makedoniasta aina Intian rajoille saakka.
Sandaalit ovat vaihtuneet sotilassaappaisiin ja hevosvaunut telaketjuihin, ja armeijat ovat jatkaneet marssimistaan, vaikka nykypäivästä katsottuna sotiminen tuntuu hullulta. Syntinen ihmiskunta on kautta vuosisatojen himoinnut saada haltuunsa maata, josta ihminen on otettu, ja joksi hänen on tultava jälleen. (1. Moos. 3:19)
1) Oman edun ajaminen näyttelemällä
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola arvioi Putinin varta vasten käyttävän hullun miehen strategiaa. 1500-luvun alkupuolella, eli samoihin aikoihin kuin Luther tuli käynnistäneeksi uskonpuhdistuksen, firenzeläinen filosofi Niccolò Machiavelli opetti, että hulluna esiintyminen voi joskus edistää omien tavoitteiden saavuttamista.
Kun tekee hulluja asioita, ulkopuolisten on vaikea arvioida, onko todellisuudentaju oikeasti mennyt pahasti vinoon vai onko hulluus näyteltyä. Arvaamattomalla ja häikäilemättömällä hyvän tavan ja sopimusten vastaisella käytöksellä voi koettaa saada tahtonsa läpi, saada sen mitä haluaa.
Johtivatko muinaisia valtakuntia hullut, vai olivatko he täysin järjissään? Varmasti heitä oli sekä että, mutta sotimista itsessään ei kai tavattu pitää hulluutena, koska se oli “vanha normaali”. Raamatussa kuvataan, kuinka keväisin oli kuninkaiden sotaanlähdön aika (2. Sam. 11:1) samaan tapaan kuin maata viljelevä katsoo seinäkalenterista, milloin pääsee taas kylvötöihin.
Yhdestä erikoisesta mielipuolesta Raamattu kuitenkin kertoo, Danielin kirjassa. Jumala vei suuren Babylonian kuninkaan, Nebukadnessar II:n, ymmärryksen seitsemäksi vuodeksi. Hänet “ajettiin pois ihmisten joukosta, ja hän söi ruohoa kuin härät ja hänen ruumiinsa kastui yökasteesta”. (Dan. 4:30) Sellaisessa mielentilassa, eläinten parissa asuessaan (Dan. 4:29), hänellä ei sitten tainnut olla kykyä johtaa joukkojaan taisteluihin.
Tämän päivän tekstissä ei tulla hullua hurskaammaksi – eli hullua viisaammaksi – vaikka ihmiset haluavatkin esiintyä hurskaina, nuhteettomina Herran palvelijoina. Herra sanoo: “Minua he ovat etsivinään päivästä päivään.” (Jes. 58:2)
Jumala kuvaa terävin sanankääntein, kuinka ihmiset pitävät paastotessaankin yllä jotain eriskummallista hengellistä show’ta, vaikka he oikeasti ajavat vain omia etujaan, mistä syntyy riitaa, katkeruutta ja raakoja nyrkiniskuja.
Mitenkä sitten me? Onko tämä Luther-kirkon messuyhteisö suuri näytelmäkerho?
Välitätkö sinä arjessa käskyjen mukaisesti Jumalasta ja lähimmäisestä? Yritätkö vain teeskennellä katumusta ja nöyryyttä, samalla kun oma sydämesi himoitsee katkerana kostoa jollekulle tai jotain sinulle kuulumatonta? Minkälaista surkeutta sinä esität Jumalan edessä saadaksesi hänet omien asioittesi ajajaksi?
Toista ihmistä voi ehkä onnistua hämäämään hyvällä näyttelijäsuorituksella, mutta Jumalaa ei. Jumalan edessä näytteleminen on hullua, eikä sellainen strategia saa Jumalaa taipumaan yhtään mihinkään. Viimeisenä päivänä hän tuomitsee meistä jokaisen teot.
Vaikka tässä Jesajan tekstissä paastoajien motiivit olivat kovin vinksallaan, paasto ei kuitenkaan itsessään ole huono asia. Jeesuskin paastosi autiomaassa hurjat neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.
Paasto ei ole oma erillinen saarekkeensa siitä, miten me kohtelemme toisia ihmisiä. Kaikkeen kristityn elämään eli myös oikeaan paastoon kuuluu Jumalan tahdon tekeminen.
Herra sanoo: “Toisenlaista paastoa minä odotan” (Jes. 58:6), ja luettelee monia tärkeitä asioita, mutta mietiskelläänpä hetki vaikka näitä:
- “murrat leipää nälkäiselle”
- “avaat kotisi kodittomalle”
- “vaatetat alastoman, kun hänet näet”
- “etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi”
“Et karttele apua tarvitsevaa.” Aika kova juttu!
Jumala näkee siis nekin tilanteet, kun yritämme pujotella ja kiertää kaukaa apua tarvitsevan, jotta itsellä ei menisi aikaa ja vaivaa.
Muutoksen suunta on siis selvä, mutta kyllä on pakko tunnustaa, että omalla yrittämisellä tuo kaikki jää pahasti vajaaksi. Mutta Jumalan valtakunnan voittava strategia ei olekaan nujertaa meitä ja jättää epätoivoon, vaan tehdä pelastus valmiiksi meidän puolestamme, se mihin me emme itse pysty.
2) Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi
Herra sanoo siis, että: “Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.” (Jes. 58:6-7)
Se on upea yhteenveto siitä, mitä synnitön Jeesus teki meidän syntisten puolesta.
- Jeesus oli syytön, mutta ristillä vuotaneella verellään hän vapautti meidät syylliset synnin ja kadotuksen kahleista, murskasi kaikki ikeet ja antaa meille oman ikeensä, joka on hyvä kantaa. (Matt. 11:30)
- Jeesus murtaa leipää, oman ruumiinsa meille nälkäisille jälleen kohta ehtoollisella.
- Jeesus avasi oman ikuisen, taivaallisen kotinsa meille harhaileville kodittomille.
- Jeesus vaatetti vanhurskaudellaan meidät Jumalan edessä alastomat.
- Jeesus ei kartellut meitä, vaan tuli varta vasten meidän takiamme tähän maailmaan, pelastaakseen kaikki ihmiset.
Kristus toteutti täydellisesti Jumalan suunnitelman, strategian, joka vaikuttaa hullulta. Moni torjuukin puheen rististä hulluutena (1. Kor. 1:18), mutta: “Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään.” (1. Kor. 1:27) “Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi.” (1. Kor. 1:25)
Niinpä perustavanlaatuinen kysymys kuuluu, kumman “hullun miehen strategian” varaan lasket koko elämäsi perustan: sen joka ahnehtii tässä elämässä mainetta ja voittoja itselle, vai Kristuksen varaan, jonka ristintyössä on ikuinen voitto myös sinulle.
Kun suuri ja mahtava Babylonian valloittajakuningas Nebukadnessar sai lopulta ymmärryksensä Jumalalta takaisin, hän puhkesi kiittämään, ylistämään ja kunnioittamaan Taivaan Kuningasta, “joka pystyy nöyryyttämään ne, jotka elävät ylpeyden vallassa”. (Dan. 4:34)
Tämän päivän tekstin mukaisesti: “Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: “Tässä minä olen.”” (Jes. 58:9) Niinpä Kristuksen nimessä ja veressä saat tänäänkin uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Kasteessa sinut on otettu ikuisesti kestävän taivaan valtakunnan kansalaiseksi, eikä sinun kirkkauden kotimaatasi kukaan voi sinulta riistää pois. Jos sinua ei ole kastettu, niin tule aloittamaan kasteelle valmistautuminen.
3) Paastonaikana jotain vähemmälle, jotain muuta tilalle
Ensi keskiviikkona on tuhkakeskiviikko, ja silloin alkaa pääsiäiseen asti kestävä paastonaika. Paastoaminen on vapaaehtoinen mahdollisuus valmistautua kristikunnan suurimpaan juhlaan, pääsiäiseen.
Nykyään saatetaan paastota monenlaisista asioista, kuten herkuista, kännykästä tai sosiaalisesta mediasta. Lähtökohtaisesti paastoaminen tarkoittaa paastoamista ruuasta. Paaston idea on se, että kun jotain jää pois, jotain muuta on tarkoitus tulla tilalle.
Millä sinä voisit täyttää elämäsi tänä paastonaikana? Kannattaisiko tänä paastonaikana keskittyä maallista ravintoa enemmän hengelliseen ravintoon, käyttää enemmän aikaa Raamatun lukemiseen ja rukoukseen?
Siitä, millä asenteella me voimme tänäkin paastonaikana auttaa kärsiviä, nälkäisiä ja kodittomia lähimmäisiä, oli puolestaan Helsingin Sanomissa eilen (HS.fi 26.2.2022) upeita esimerkkejä.
Nyt kun Ukrainan ja Puolan rajalle virtaa sotaa pakenevia ukrainalaisia, Hesari raportoi, että: “Puolalaiset eivät kysy viranomaisilta, mihin pakolaisia voidaan maassa majoittaa, vaan menevät rajalle odottamaan heitä ja vievät heidät omiin koteihinsa.”
Eräskin krakovalainen oli rohkeasti tarjonnut apuaan, ja päätyi siksi tuntikausiksi odottelemaan pakkasessa ottaakseen vastaan raskaana olevan ukrainalaisen naisen, joka saapui kahden pienen lapsen kanssa. He eivät olleet koskaan tavanneet, eivätkä toisiaan tunteneet.
Näinä vaikeinakin aikoina meidän koko elämämme on Jumalan varassa, ja hänen sanassaan on voima saada meidätkin rohkeasti liikkeelle.
Rukoillaan. Rakas taivaallinen Isä, kiitos, että Kristuksen kaikki syntimme on annettu anteeksi. Auta, Herra, meitä antamaan aikaa sanasi lukemiseen ja kuuntelemiseen, yhdessäoloon muiden kristittyjen kanssa, ehtoollisella käymiseen ja rukoilemiseen. Anna meille rohkeutta ja viisautta monin eri tavoin auttaa kärsiviä lähimmäisiämme. Jeesuksen nimessä, aamen.
Pastori Martti Haverinen 