6. käsky: Pyhittyminen Jumalan tahdon mukaisesti – 1. Tess. 4:1-8

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 13.3.2022
2. paastonajan sunnuntai, 1. vuosikerta
1. Tess. 4: 1-8

Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet. Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa. Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.

Johdanto

Jumala selvästikin tykkää hääjuhlista. Heti Raamatun alussa on hääjuhla paratiisissa ja Raamattu myös päättyy hääjuhlaan, Karitsan ikuisiin häihin.

Ne ensimmäiset – Aadamin ja Eevan – häät olivat siinä mielessä pienimuotoiset, että he eivät pystyneet lähettämään kutsuja muille ihmisille, mutta saattoi siellä kyllä olla muiden lajien edustajia paikalla. (1. Moos. 2:18-25)

Heidän kuherrusaikansa päättyi kuitenkin kuin seinään, ja sen seurausten johdosta Jumala lähetti tähän maailmaan ainoan Poikansa. (1. Moos. 3)

Jeesus teki ensimmäisen tunnustekonsa – kuinka ollakaan – hääjuhlassa, Kaanassa. (Joh. 2:11) Hän siis varta vasten varasi aikaa osallistuakseen häihin, ja ylipäätään hän oli tullut tähän maailmaan kutsuakseen kaikki ihmiset ikuisiin häihin.

Kun tämä maailmanaika päättyy, Jumalan uudessa luomakunassa alkavat Karitsan häät, jossa Jumalan Karitsa, Kristus itse, on sulhanen, ja seurakunta, Kristuksen maailmanlaajuinen Kirkko, on hänen morsiamensa. Jos taivaassa otetaan hääkuva, virallinen hääpotretti, niin siinä kamerassa täytyy sitten olla aika monta pikseliä, että tarkkuus riittää.

Jatketaan tänään saarnasarjaa kymmenestä käskystä, joita käsittelimme viime syksynä viitenä sunnuntaina. Vaikka tänään kuudennella kerralla onkin vuorossa kuudes käsky, “Älä tee aviorikosta”, niin me emme ole menneet niitä numerojärjestyksessä. Ne aiemmat osat löydät helpoiten sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja.

Katsotaan tänään kolmea näkökulmaa:
1) Jumalan käskyt haastettuina
2) Liittojen Jumalan
3) Häpeärangaistuksen kantaja

1) Jumalan käskyt haastettuina

Kymmenen käskyä ovat tulleet tutuiksi vuosituhansien aikana, mutta jos me nykyihmiset saisimme valita, ehkä osa niistä käskyistä karsiutuisi pois listalta. Ainakin “Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä” ja “Muista pyhittää lepopäivä” saattaisivat kohdata yliviivaustussin, niin vähän niitä tunnutaan enää arvostettavan.

Niiden sijasta käskyjen “top teniin” ehkä nousisivat sellaiset nykyään tärkeät periaatteet kuin “Älä tuhoa luontoa” tai “Jokainen tehköön mitä haluaa kunhan se ei vahingoita muita”.

Miten sitten kävisi tämän kuudennen käskyn: “Älä tee aviorikosta”? Sen vanha muoto kuulosti jo sanana hurjalta: “Älä tee huorin”?

Vieläkö meillä on tapana puhua huorintekemisestä tai edes aviorikoksesta, kun se ei ole enää Suomen rikoslaissa? Arvostammeko me nykyihmiset tätä käskyä, ja mitä me ajattelemme siihen sisältyvän? Puhummeko nyt lähinnä rakkaudesta, sitoutumisesta ja uskollisuudesta ilman sen tarkempaa kontekstia?

Meistä jokainen varmaankin jollain tavalla ymmärtää sen, miten kipeästi se sattuu, jos tulee oman rakkaan pettämäksi, jos joku vie oman rakkaan.

Jeesus vei tämän käskyn sisällön nextille levelille, kun hän julisti, että: “Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Matt. 5:27-28)

Vaelteeko sinun katseesi siellä täällä, vai oletko tehnyt silmiesi kanssa sopimuksen niin kuin Vanhan testamentin hurskas Job: “Koskaan en katsele naisten puoleen”? (Job 31:1)

Monet heistä, jotka antavat seksuaalisia neuvoja ammatikseen, pitävät hyväksyttävänä ja rohkaisevat katsomaan ihmisen alastomien kehojen ja ruumiinosien kuvastoa. Mutta tuon perusteella, mitä Jeesus sanoi himoitsemisesta, Jumala ei näytä olevan näiden seksuaalineuvojien kanssa samoilla linjoilla.

Kun Jumala totesi jo paratiisissa, että: “Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään”, hän ei suositellut ratkaisuksi nettipornoa, vaan teki “hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen”. (1. Moos. 2:18)

Vaikka meidän kulttuurissamme on moni asia vinksallaan tällä saralla, viime aikojen kehityksessä on myös hyviä puolia. MeToo-keskustelu on tuonut näkyväksi seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän, josta surullisen moni on joutunut kärsimään vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana. Niistä on yhteiskunnassamme vaiettu liian pitkään ja jopa saatettu syyllistää uhreja, mutta on upeaa, että nyt on tullut rohkeutta puuttua niihin tekoihin, jotka rikkovat toisen rajoja.

Mutta Jeesus siis pureutui meidän ulkoisesti näkyvää käytöstäkin syvemmälle, sydämeen, josta lähtevät myös aviorikokset ja siveettömyys, se kaikki mikä ihmisen saastuttaa. (Matt. 15:18-20)

Seksi on Jumalan aivan mahtava lahja ihmiselle, mutta sekin voi nousta epäjumalaksi ohi Jumalan. Sen palvontamenot kun ovat kautta vuosituhansien olleet paljon houkuttelevampia kuin Jumalan sanan noudattaminen.

Tämän päivän teksti on Paavalin kirjeestä, jonka hän lähetti Kreikan Korintista pohjoisemmaksi Tessalonikaan, mutta se ei ollut mikään kepeä postikortti etelänmatkalta. Tässä hän kertoo, miten on elettävä pyhää elämää, jotta olisi Jumalalle mieleen.

Hän käskee suoraviivaisesti kavahtamaan siveettömyyttä: “Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa.” (1. Tess. 4:4) Sitä ei saa antaa “himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa”. (1. Tess. 4:5)

Korinttilaisille hän puolestaan kirjoitti, että: “Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen.” (1. Kor. 6:18) Israelissa varottiin saastuttamasta temppeliä, mutta nyt näköala on laajempi. Kristityn ruumis on Pyhän Hengen temppeli (1. Kor. 6:19) ja myös Kristuksen ruumiin jäsen (1. Kor. 6:15).

Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä, ja siihen liittyvien asioiden läpikäyminen on tärkeää, jotta voi olla entistä paremmin sinut sen kanssa. Me länsimaiset ihmiset lienemme joiltain osin oppineet tuntemaan kehomme tarpeita ja toimintoja aiempia sukupolvia monipuolisemmin. Mutta vapauden vaaliminen on johtanut siihen, että erilaiset rajoitukset koetaan herkästi kammottavina, jopa vahingollisina.

Siveyden rajat ovat ihmiskunnan historiassa vaihdelleet, esimerkiksi siinä, miten hellyyttä voi osoittaa julkisella paikalla, tai mitä pidetään säädyllisenä vaatetuksena. Mutta se, mitä tämän käskyn ytimessä on, on edelleen sama. Jumalan luomisjärjestyksen mukaisesti seksi on tarkoitettu miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Raamatussa ennakoidaan Jumalan sanasta luopumisen, ja siihen liittyen esimerkiksi Juudaksen kirjeessä sanotaan, että “lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka elävät jumalattomien himojensa vallassa”. (Juud. 18) “Nämä luokittelevat ihmisiä, vaikka itse ovat ajatuksiltaan maallisia, Henkeä vailla.” (Juud. 19) Tuo luokittelu on vanhassa käännöksessä käännetty osuvammin niin, että he “saavat aikaan hajaannusta”. (KR33/38)

Seksuaalisuudesta vaikuttaa tulleen nyt jakava kysymys jopa kirkossa.

Ovatko Raamatun kirjoitukset vain muinaisten ihmisten ajatelmia, joissa ei ole ymmärretty riittävästi elämän moninaisuutta, ja joiden sisältämät rajoitukset ovat vanhentuneet jo kauan sitten? Vai onko se sittenkin Jumala, joka on antanut meille sanansa, ja joka tietää parhaiten sen, mikä on meille parasta?

Paavali kirjoittaa tässä, että “se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä”. (1. Tess. 4:8) Panokset on siis asetettu pöydälle, ja ne ovat järisyttävän kovat, samaan tapaan kuin Aadamilla ja Eevalla oli paratiisissa hyvän- ja pahantiedon puun edessä: “Onko Jumala todella sanonut?”

2) Liittojen Jumala

Se, miten intohimoisesti Jumala suhtautuu liittojen solmimiseen ja avioliittoon, ei jää epäselväksi – onhan se yksi Raamatun kantavista teemoista alusta loppuun.

Jumalan suunnitelma tulee ilmi jo Raamatun ensimmäisellä sivulla, kun hän aivan avoimesti ilmoittaa luomilleen ihmisille, että hän kaipaa maan kamaralle runsaasti dallaajia: “Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.” (1. Moos. 1:28) Hän siis halusi, että hänen luomistyöstään alkaa kehittyä massiivisen iso yhteisö, ja uutta elämää varten hän loi ylisukupolviset turvalliset puitteet – avioliiton.

Jumala itse on sitoutuvaa sorttia, ja sitä hän odottaa myös meiltä. Avoliitto ei sitä ole, koska siinä ei ole julkisesti sitouduttu peruuttamattomasti yhteen. Monet ajautuvat avoliittoon juuri siksi, että voi katsoa, mihin suuntaan se suhde kehittyy.

Himo puolestaan etsii pikavoittoja itselle niin, että seksi olisi vain seksiä. Mutta Vanha testamentti käyttää seksuaalisesta kanssakäymisestä sanaa, jonka voi kääntää myös tuntemiseksi tai tietämiseksi. Sellainen yhteys toiseen niin, että tuntee hänet hyvin intiimillä tavalla, edellyttää luottamusta.

Kun sitoutuminen ja itsensä pysyvä antaminen toiselle ovat rapautuneet, keneen tässä elämässä voi enää luottaa? Onko samalla jotain yhteiskuntamme ytimessä menossa rikki?

Uskonpuhdistaja Martti Luther puhui jo viisisataa vuotta sitten kovin tutulta kuulostavasti siitä, että avioelämästä oli tullut halveksittua, ja maailmaan oli “levinnyt saastainen, siveetön ja laiton elämä, joka ilmenee julkisena haureutena ja muina häpeällisinä paheina”. (Luther: Iso katekismus) Siksi hän katsoi, että avioliitto pitäisi palauttaa jälleen kunniaansa, ja että nuoria “on kehotettava mielellään hyväksymään avioliitto, ja heidän on ymmärrettävä, että se on autuas, Jumalalle otollinen elämänosa”.

Tämä kuudes käsky määrää Lutherin mukaan ensinnäkin sen, että “kunkin on itse elettävä siveästi”, ja toiseksi “autettava myös lähimmäistään samaan”. Tuo jälkimmäinen on hyvä näkökulma tähän kuudenteen käskyyn. Jos haluat Jumalan silmissä toimia kestävällä tavalla – kutsutaan sitä vaikka ritarillisuudeksi – vaali siis toisen kunniaa enemmän kuin omaa ohimenevää nautintoasi.

Ja rakasta ja arvosta aviopuolisoasi, jonka olet Jumalalta saanut ollaksesi hänen kanssaan yhtä lihaa loppuun asti.

3) Häpeärangaistuksen kantaja

Tämä kuudes käsky lienee kuitenkin sellainen, jota me kaikki olemme eri tavoin, salatusti tai julkisesti rikkoneet.

Tämän Luther-kirkon lähistöllä, tuossa muutaman sadan metrin päässä, nykyisen Autotalon länsipuolella, Kampin palvelukeskuksen korttelissa, oli aiemmin Rakkarinniemen kalliot. Siellä oli häpeäpaalu korokkeineen, ja siellä myös teloitettiin tuomittuja, viimeisimpänä eräs murhaaja parisataa vuotta sitten, 1819. Raipaniskuja annettiin vielä 1800-luvun lopulla.

Vuonna 1890, eli neljä vuotta ennen kuin tämä Luther-kirkon rakennus valmistui, nuori nainen kärsi siellä tuomion siveellisyysrikoksesta. Hän seisoi kolmena päivänä häpeäpaalussa. Olisi kyllä todella hämmentävää syödä lounasta Autotalon ravintolassa, ja nähdä Runeberginkadun toisella puolella joku kytkettynä häpeäpaaluun.

Se poistettiin vähän yli sata vuotta sitten, 1908.

Maalliset rangaistukset ovat oma kysymyksensä, mutta isompi asia on se, saammeko me periä Jumalan valtakunnan, vaikka olemme monin tavoin Jumalan tahtoa vastaan rikkoneita.

Jeesus joutui kärsimään häpeällisen ja hirvittävän kuolemanrangaistuksen julkisella paikalla. Hän ei ollut katsonut ketään himoiten, eikä hän ollut ahdistellut ketään seksuaalisesti. Hän ei ollut tehnyt mitään sellaista, mistä olisi seurannut #metoo-viestien tulva. Hän ei ollut tehnyt mitään muutakaan väärää, mutta hän joutui perusteettomien syytösten kohteeksi.

Hänen vieressään kärsi kuolemanrangaistuksen eräs rikollinen, joka ei ollut puhdas kuin morsiamen valkoinen häävaate. Mutta hän tunnusti rehellisesti ansainneensa sen rangaistuksen omien tekojensa tähden. (Luuk. 23:41)

Hän oli kuitenkin sen kaiken keskellä pohtinut, kuka Jeesus on, ja päätyi pyytämään häneltä armoa, että Jeesus muistaisi häntä kun tulee valtakuntaansa. (Luuk. 23:42) Jeesus vastasi: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:43)

Tuo rikollinen ei ollut ollut niissä ensimmäisissä, Aadamin ja Eevan häissä, ja tuskin hän oli ollut Kaanankaan kuuluisissa häissä. Mutta ristille naulittunakin hän sai suoran pääsyn siihen tärkeimpään hääjuhlaan, Jumalan ikuisiin häihin, koska siinä viereisellä ristillä Jeesus sovitti hänenkin synnit Jumalan edessä.

Jumala kutsuu myös sinua tunnustamaan syntisi. Jeesus kantoi ristillä koko maailman synnin, myös kaikki ne synnit, jotka koskevat kuudetta käskyä. Siksi saat tässä ja nyt uskoa aivan kaikki syntisi anteeksi.

Olet sinä naimisissa tai et, on sinun perheesi tai sukusi iso tai olematon, Kristuksessa me kaikki saamme kuulua Jumalan maailmanlaajuiseen perheeseen. Teurastettu Karitsa on verellään ostanut siihen taivaalliseen sukuun “ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista”. (Ilm. 5:9) Sitä me pääsemme juhlimaan niissä ikuisissa häissä, ja ehkä myös hääkuvaan, jos siellä sellainen otetaan.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, siitä, että Kristuksessa olet lahjoittanut meille syntien anteeksiannon ja pelastuksen. Kiitos siitä, että Kristuksen puhtaus on luettu meidän puhtaudeksemme. Auta meitä elämään sinun tahtosi mukaan, ja vahvista meitä Pyhän Henkesi kautta. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s