Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 27.3.2022
Marian ilmestyspäivä, 1. vuosikerta
Jes. 7: 10-14
Herra puhui jälleen Ahasille ja sanoi hänelle: ”Pyydä Herralta, Jumalaltasi, todisteeksi merkki, pyydä vaikka tuonelan syvyydestä tai taivaan korkeudesta.” Mutta Ahas vastasi: ”En pyydä. En pane Herraa koetukselle.”
Niin Jesaja sanoi:
”Kuule siis, sinä Daavidin kuningassuku! Eikö riitä, että te loputtomiin koettelette ihmisten kärsivällisyyttä, kun haluatte koetella vielä Jumalan, minun Jumalani, kärsivällisyyttä? Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”
Johdanto
Lähes 40 vuotta sitten, syyskuun alussa vuonna 1983, neuvostoliittolainen hävittäjä ampui Japaninmerellä alas eteläkorealaisen matkustajakoneen, joka oli päätynyt Neuvostoliiton ilmatilaan. Kaikki koneessa olleet kuolivat, lähes 300 ihmistä, heidän joukossaan yksi Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen. Suurvaltojen välit kiristyivät.
Sen saman syyskuun loppupuolella everstiluutnantti Stanislav Petrov päivysti alaisineen Moskovan lähistöllä eräässä bunkkerissa. Kohta keskiyön jälkeen tuon päivystysvuoron aikana Neuvostoliiton satelliittijärjestelmä alkoi hälyttää, että Yhdysvalloista on lähestymässä mannertenvälinen ohjus.
Määräys oli, että asiasta pitäisi ilmoittaa viipymättä ylemmälle portaalle, jotta Neuvostoliitto ehtisi tarvittaessa vielä lähettää liikkeelle ydinaseiden vastaiskun kohti Yhdysvaltoja, ennen kuin olisi liian myöhäistä.
Kohta satelliitit havaitsivat, että sieltä oli tulossa neljä muutakin ohjusta. Aikaa ei ollut paljon, ja Petrovin piti siinä hirvittävän paineen alla arvioida, onko isku todellinen vai virhe järjestelmässä. Hän päätti odottaa, että ohjukset näkyisivät myös tutkassa. Koska ne eivät näkyneet, hän ilmoitti lopulta eteenpäin, että kyseessä oli satelliittijärjestelmän virhe, niin kuin se olikin.
Stanislav Petrov saattoi tuossa ohikiitävässä tilanteessa siis estää ydinsodan syttymisen, pelastaa maailman.
Onko se, joka ei toimi määräysten mukaan, sankari vai konna? Petrovia ei Neuvostoliiton aikana palkittu tai rangaistu toimintansa johdosta, mutta hänet siirrettiin pian toisiin tehtäviin, ja hän jäi sotilasuralta varhaiseläkkeelle. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, kun tapaus tuli julkiseksi, hänelle kyllä osoitettiin arvonantoa länsimaissa eri yhteyksissä.
Tämän päivän Jesajan kirjan tekstissä Juudan kuningas Ahas yrittää tehdä ratkaisujaan tuskallisen hermopaineen alla, mutta Herralla on hänelle erityinen viesti. Katsotaan siihen liittyen kolmea asiaa:
1) Mistä saisi avun?
2) Meidän kanssamme on Jumala
3) Älä pelkää
1) Ensimmäinen pointti
Minkälaista elämä oli profeetta Jesajan aikana 700-luvulla eKr.? Siihen saatiin tuore vastaus viime syksynä, kun Jerusalemista löytyi 2700 vuotta vanha vessanpönttö. Siitä uutisoitiin laajasti maailmalla ja täällä Suomessa.
Oma wc-istuin oli muinoin harvinaista herkkua. Vielä pitkän ajan päästäkin eräs rabbi (Yossi) määritteli rikkaan ihmisen niin, että tällä on pöytänsä vieressä vessanpönttö.
Myös Juudan kuningas Ahasilla lienee ollut yksityinen vessanpönttö lisäämässä elämänlaatua, vaikka hallitsijana hänellä oli hätä kädessä. Esimerkiksi Israelin heimoilla ei ollut erityisen lämpimät keskinäiset välit. Valtakunta oli jo parisataa vuotta aiemmin jakautunut pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan, ja nyt se Israelin pohjoisvaltakunta oli yhdessä Syyrian kanssa sotajalalla yksin jäänyttä Juudaa vastaan. (2. Kun. 16:5, Jes. 7:1)
Kun tässä väkivaltaisessa maailmassa sotajoukot liikkuvat, pelot lisääntyvät. Myös kuningas Ahas ja Juudan kansa pelkäsivät. (Jes. 7:2) Monenlaista kammottavaa siellä heidän maaperällään tapahtuikin. (2. Aik. 28:5-19)
Mutta se, mitä Herra lausui Ahasille noiden kahden hyökkäävän valtakunnan kuninkaista, on yksi minun suosikkikohdistani Raamatussa, ja antaa rohkeutta vaikeuksien keskellä. Herra sanoi: “Älä pelkää äläkä sydän kurkussa säiky noita kahta savuavaa kekälettä.” (Jes. 7:4)
Siinä Jesajan välittämässä Herran viestissä oli paljon muutakin, mutta se päättyi sanoihin: “Ellette usko, te ette kestä.” (Jes. 7:9)
Ahas oli jumalaton kuningas, hän palvoi epäjumalia, toisin kuin hänen korkealle arvostettu esi-isänsä Daavid. (2. Kun. 16:2-4) Ahas ei turvautunut yksin Herraan ja hänen lupaukseensa.
Monarkiassa ei tarvinnut järjestää kansanäänestystä siitä, haetaanko sotilasliiton jäsenyyttä vai ei. Vihollisten kiperässä puristuksessa Ahas tähyili Syyrian takamaastoon Assyrian suurvaltaan päin ja pyysi sieltä jeesiä. (2. Kun. 16:6-9) Hän “otti kaiken hopean ja kullan, mitä Herran temppelissä ja kuninkaan palatsin aarrekammioissa oli, ja lähetti sen lahjaksi Assyrian kuninkaalle”, Tiglatpileser III:lle. (2. Kun. 16:8)
Assyrialaiset eivät kuitenkaan olleet mitään hilpeitä veikkoja. Heidän armeijansa oli brutaali joukko, joten heidän puoleensa kääntyminen oli kuin pyytäisi apua liivijengiltä. Mutta Herra halusi olla se, joka on Juudan ja sen kuninkaan tuki ja turva, niin kuin sinunkin elämässäsi.
Jos sinun nurkissasi pyörisi profeetta Jesaja välittämässä viestejä Herralta kuten Ahasille, se voisi olla mielenkiintoista. Sitäkin ihmeellisempää oli, että itse taivaan ja maan Luoja antoi Ahasille mahdollisuuden pyytää Herralta todisteeksi merkki, “vaikka tuonelan syvyydestä tai taivaan korkeudesta”. (Jes. 7:11) Siis merkki todisteeksi Jumalalta!
Oletko joskus rukoillut, että Jumala antaisi jonkinlaisen merkin jossain vaikeassa paikassa tai valintatilanteessa? Oletko sinä juuri nyt sellaisessa tilanteessa?
Jumalattoman Ahasin kohdalla Herra itse siis erikoisesti käski pyytämään merkkiä, jonka kautta Jumala vahvistaisi olevansa luotettava, eli joka tekee sen mitä lupaa.
Ahas ei kuitenkaan suostunut pyytämään merkkiä, ja perusteli sen hurskaan kuuloisesti: “En pane Herraa koetukselle.” (Jes. 7:12) Mutta hän osoitti ylimielisyytensä Jumalaa kohtaan. Hän ei ajatellut tarvitsevansa Jumalalta mitään. Jumalaan turvautumisen sijasta Ahasille oli tärkeämpää saada Assyrian kuningas Tiglatpileser III vastaamaan kaveripyyntöön.
Ahas siis toimi vastoin Herran määräystä, eikä hänestä tullut kertomuksen sankaria. (Jes. 7:13) Niinpä Jesaja lausui tälle Daavidin kuningassuvulle: “Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” (Jes. 7:14)
Kenestä poikalapsesta tässä oikein puhutaan? Varsinkin juutalaiset ovat kovasti pohtineet sitä, mutta tuo raamatunkohta tulee vastaan myös aivan Uuden testamentin alussa. Siellä Matteuksen evankeliumi liittää sen suoraviivaisesti Jeesukseen. (Matt. 1:18-23)
Se että neitsyt tulisi sukupuoliyhteydessä raskaaksi, ei ole ihmeellistä, mutta neitsyen tuleminen raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta on kyllä käsittämätön ihme.
2) Meidän kanssamme on Jumala
Moskovassa vuonna -83 päivystänyt Stanislav Petrov sanoi jälkikäteen, että hän ei luottanut satelliitti-ilmoitukseen, koska ei tuntunut uskottavalta, että Yhdysvallat iskisi vain viidellä ohjuksella.
Miten uskottavalta sinusta tuntuu tuo Jumalan ilmoittama merkki, että neitsyt tulee raskaaksi, ja synnyttää pojan? Mikä se sellainen merkki oikein on olevinaan? Alkavatko hälytyskellot soida, että voiko sellainen pitää paikkansa?
Neitsyestä syntynyt Jeesus ei ole virheilmoitus. Kristus on se, jonka Jumala antoi tuolla ihmeellisellä tavalla koko maailmalle osoittaakseen, että hän on luotettava, ja hänen sanansa on totta.
Tuo lupaus ilmoitettiin jumalattomalle Ahasille. Juuri meitä, Jumalaa vastaan kapinoivia ihmisiä hän haluaa auttaa. Jumalan merkki, Immanuel – käännettynä “meidän kanssamme on Jumala” – tuli ihmeellisesti näkyväksi, kun Jumala syntyi ihmiseksi. Se että Jumala lähetti Kristuksen tähän maailmaan ihmiseksi, vakuuttaa, että Jumala on Kristuksessa meidän syntisten ihmisten kanssa, eikä hän ole meitä hylännyt.
Ihmiskunnan historiassa rauhaa on lukuisia kertoja hierottu ja pyritty vahvistamaan eri valtakuntien kuninkaallisten välisillä avioliitoilla. Niissä avioliitoissa syntyneiden kruununperillisten on toivottu yhdistävän verellään rauhan sitein eri suvut ja valtakunnat. Jeesus oli se luvattu Daavidin kuningassuvun jäsen, joka verellään yhdisti meidät syntiset ihmiset Jumalan kanssa.
Stanislav Petrov pelasti maailman ajalliselta tuholta siten, ettei hän tehnyt mitään, mutta Jeesus siis pelasti koko maailman ikuiselta tuholta siten, että hän teki meidän puolestamme kaiken. Jeesus toimi kaikessa oikein, käskyjen mukaisesti, ja silti hänestä tehtiin konna, joka kärsi hirvittävän rangaistuksen ristillä.
Mutta kun naulojen terävät kärjet lähestyivät hänen käsiään ja jalkojaan, hän ei painanut paniikkinappulaa ja pyytänyt vastaiskuna taivaasta satamaan tulta ja tulikiveä, vaan antoi niiden lävistää hänet. Hän suostui kuolemaan puolestamme lunastaakseen meidät pois täydellisestä katastrofista, kadotuksesta. Siksi Jeesuksen veren tähden myös sinä saat tässä ja nyt uskoa aivan kaikki syntisi anteeksi.
Kasteessa hän on ottanut sinut kuninkaalliseen liittoonsa, taivaan valtakunnan kansalaiseksi, ei siksi että hän hyötyisi sinusta, vaan koska hän rakastaa sinua. Jos sinua ei ole kastettu, niin tule aloittamaan kasteelle valmistautuminen.
Kerran Kristuksen merkki ilmestyy taivaalle, ja kaikki näkevät hänen “tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan”. (Matt. 24:30) “Niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo.” (Matt. 24:27)
3) Älä pelkää
Sekä Ahasille että Marialle sanottiin: “Älä pelkää.” (Jes. 7:4, Luuk. 1:30)
Jos Stanislav Petrovilla oli shokeeraava tilanne ja kiire muodostaa järkevä kanta saatuun ilmoitukseen, niin myös Maria sai melkoista shokkihoitoa, kun enkeli Gabriel ilmestyi hänelle ilmoittamaan yli 700 vuotta aiemmin annetun lupauksen täyttymisestä.Sen jälkeen mikään ei enää olisi hänen elämässään ennallaan.
Maria sanoi kuitenkin enkelille: “Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” (Luuk. 1:38) Mutta Ahas ei tehnyt niin. Herran sijasta hän sanoi Assyrian Tiglatpileserille: “Olen nöyrin palvelijasi.” (2. Kun. 16:7) Tiglatpileser vei ilomielin Ahasin tarjoamat fyrkat, mutta kestävää apua hän ei Ahasille antanut. (2. Aik. 28:20-21)
Sinullekin Jumala sanoo: “Älä pelkää.” Pelko on tunne, eikä tunne sinänsä ole oikein tai väärin, mutta kysymys on siitä, mille annamme elämässämme vallan. Pelko on tunne, mutta jumalanpelko on viisauden alku (Ps. 111:10, Sananl. 9:10). Pelko ei anna keinoja toimia, mutta jumalanpelko laittaa turvautumaan Herraan, joka on ainoa kestävä avun lähde.
Pelon tunteita ei ole hyvä lakaista maton alle ja kuvitella, ettei niitä ole, mutta ei Jumala tahdo sinun elävän pelossa. Mitä tai minkä menettämistä sinä pelkäätkään, anna ne kaikki pelkosi Jumalan hoidettavaksi. Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja hän on Immanuel, myös sinun kanssasi kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:18,20) Hänellä on kaikki valta myös niihin asioihin, joita pelkäät.
Jumala vaikuttaa meissä oman sanansa kautta, ja kasteessa ja ehtoollisessa. Tule kohta ehtoolliselle, ja anna myös kaikkien pelkojesi upota siihen lähteeseen.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että Kristuksessa sinä olet meidän kanssamme. Kiitos, että olet antanut syntimme anteeksi, ja saamme uskossa luottaa siihen, että sinä et koskaan hylkää meitä. Anna meille rohkeutta ja iloa aina palvella sinua ja lähimmäistä. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 