Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 14.4.2022
Kiirastorstai, 1. vuosikerta
Luuk. 22: 14-22
Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.” Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.”
Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!”
Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasi helmikuun alkupuolella (2022) Moskovassa Ranskan presidentti Emmanuel Macronin, huomiota herätti hämmentävän pitkä pöytä, jonka eri päissä he istuivat. Miksi asetelma oli juuri sellainen? Pelkäsikö Putin saavansa koronatartunnan? Halusiko hän osoittaa, että Venäjän ja Euroopan unionin välillä on myös pitkä henkinen etäisyys?
Jos hänen pöydässään aterioisi henkilö, jonka hän tietäisi pettäneen hänet, mitä sille ihmiselle tapahtuisi?
Jeesus aterioi viimeisellä aterialla tiiviisti kahdentoista opetuslapsensa kanssa (Matt. 26:20), jopa niin, että hänen rakkain opetuslapsensa nojasi hänen rintaansa vasten (Joh. 21:20). Mutta aivan kohta nuo opetuslapset jättäisivät Jeesuksen ja pelkäisivät, miten heidän itsensä käy.
Sille viimeiselle aterialle Jeesus otti jopa kavaltajansa. Juudas Iskariot oli jo sopinut ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen kanssa, että hän toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä rahaa vastaan. (Luuk. 22:4) Juudas etsi nyt siihen sopivaa tilaisuutta. (Luuk. 22:6)
Vanhassa testamentissa kerrotaan Joosefista, Jaakobin eli Israelin pojasta, jonka hänen veljensä myivät orjaksi. (1. Moos. 37:27) He saivat siihen tilaisuuden, kun Joosef oli yksin heidän seurassaan.
Joosef päätyi Egyptiin karavaanissa, joka kuljetti suitsukkeita, balsamia ja mirhaa. (1. Moos. 37:25)
Paljon myöhemmin sinne Egyptiin kuljetettiin Jeesus-lapsi, joka oli saanut kultaa, suitsuketta ja mirhaa. (Matt. 2:11-15) Heidän pienen perheensä sinne johdatti kasvatti-isä, Joosef, jolle Jumala oli ilmoittanut asioita unessa.
Joosef Jaakobinpoikaa syytettiin Egyptissä valheellisesti, ja hänet tuomittiin tekaistuin perustein. (1. Moos. 39) Niin kävi Jeesuksellekin.
Samaan vankilaan, missä Joosef oli, päätyi myös faraon ylijuomanlaskija ja ylileipuri, kuninkaallisen viinin ja leivän tarjoajat. (1. Moos. 40) He näkivät erikoiset unet, jotka tuomiotaan kärsivä Joosef osasi selittää Jumalan avulla. Niiden mukaisesti kolmen päivän kuluttua farao syntymäpäivänään ylentäisi juomanlaskijan entiseen asemaansa, mutta leipurille hän langettaisi kuolemantuomion. Toiselle tuo suuri päivä oli siis elämäksi, toiselle kuolemaksi.
Golgatalla tuomiotaan kärsineen Jeesuksen vierellä oli ristiinnaulittuina kaksi vangittua. Toiselle tuo suuri päivä oli elämäksi, toiselle kuolemaksi. Toinen pilkkasi Jeesusta, mutta toinen pyysi Jeesusta muistamaan häntä, kun Jeesus tulisi valtakuntaansa. (Luuk. 23:42)
Joosef Jaakobinpoika pyysi juomanlaskijalta, että: “Älä unohda minua, kun sinun käy hyvin, vaan tee minulle palvelus: puhu minusta faraolle ja auta minut pois tästä talosta.” (1. Moos. 40:14)
Joosef päätyi aikanaan selittämään myös faraon unen, Jumalan avulla, ja kohosi Egyptin käskynhaltijaksi, pääministeriksi. (1. Moos. 41:43) Hänen veljensä saapuivat myöhemmin Egyptiin, mutta eivät tunnistaneet egyptiläisittäin puettua ja tulkin välityksellä puhuvaa, monia vuosia aiemmin orjaksi myymäänsä veljeä. Ja siinä he olivat nyt kuin tarjottimella. Olisiko nyt nautinnollisen koston päivä?
Monien vaiheiden jälkeen Joosef tarjosi veljilleen lopulta aterian, jolla läsnä olivat Israelin kaikki kaksitoista poikaa. (1. Moos. 43) Jos oli Jeesuksen viimeisellä aterialla yksi hänen kahdestatoista opetuslapsestaan erityisesti häntä lähellä, Joosefin aterialla erityisen huomion sai Benjamin. (1. Moos. 43:34)
Ateria päättyi ja ennen kuin veljille selvisi, kenen kanssa he oikein olivat tekemisissä, seurasi vielä kauhua kiinnijäämisestä ja kovasta kohtalosta, ja pelko isän rakkaan pojan menettämisestä. Se kaikki kulminoitui maljaan, joka yhdeltä heistä löytyisi. Hän joutuisi orjaksi, ja muut olisivat vapaat kaikesta vastuusta. (1. Moos. 44:10)
Sitä Jumalan vihan maljaa, jonka Jeesus joi, meistä ei ollut sitä juomaan. (Mark. 10:38) Jeesus otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi (Fil. 2:7), jotta me synnin orjat olisimme ikuisesti vapaat.
Joosefin veljet eivät siis ymmärtäneet edes sillä yhteisellä aterialla, kenen kanssa olivat tekemisissä, vaan vasta pelottavien, tuskallisten ja yllättävien vaiheiden jälkeen. Hämmennys oli lopulta suuri, kun he huomasivat, että heidän orjaksi alennettu veljensä oli korotettu suuren valtakunnan korkeaan asemaan. (1. Moos. 45:3)
Myös Jeesuksen opetuslapsilla oli ehtoollisen asettamisen jälkeenkin vielä paljon opittavaa, koettavaa ja sulateltavaa. Jeesuksen kauhea kärsimys ristillä oli vasta edessäpäin. Osa tunnisti hänet ylösnousseeksi Vapahtajaksi vasta siitä, kun “hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille”. (Luuk. 24:31) Hänet Jumala on siis korottanut “yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman”. (Fil. 2:9)
Egyptin käskynhaltijana Joosef oli käskenyt varastoida viljaa vaikeita aikoja varten, ja kun ne sitten koittivat, hänen luokseen tultiin hankkimaan viljaa myös muista maista. (1. Moos. 41:57)
Jeesus sanoi, että: “Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh. 6:35) Nyt hänen luokseen tullaan kaikkialta maailmasta, myös me täällä Suomessa, kohta ehtoollispöydässä.
Ehtoollisella Jeesus ei istu etäällä pitkän pöydän päässä. Hän ei pelkää, että saisi sinulta tartunnan, eikä hän halua kostaa sinulle. Hän tulee sinua niin lähelle, että antaa itsensä sinulle leivässä ja viinissä, hänen oman ruumiinsa ja verensä.
Meille, jotka olemme hänet monin eri tavoin synneillämme pettäneet, se ateria on syntien anteeksisaamisen ja sovinnon ateria. Hän on muistanut sinua ja puhunut sinusta Isälle. Hän on verellään lunastanut sinut vapaaksi kuoleman ja Paholaisen orjuudesta, ikuisesta kadotuksesta taivaan perilliseksi, ja siksi Kristuksen tähden saat uskoa tänäänkin kaikki sinun syntisi anteeksi.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että annoit ainoan Poikasi meidän pelastukseksemme. Kiitos ehtoollisen asettamisesta kiirastorstaina, syntiemme rangaistuksen kantamisesta pitkäperjantaina ristillä ja pääsiäisen ylösnousemuksen riemusta. Ole ylistetty aina ja kaikkialla! Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 