1. käsky: Oikealla paikalla – Jes. 43:10-12

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 24.4.2022
1. sunnuntai pääsiäisestä (Quasimodogeniti), 1. vuosikerta
Jes. 43:10–12

Minun todistajani, sanoo Herra, olette te
– Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni –
ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun,
ymmärtää, kuka minä olen.
Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut
eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.
Minä, minä yksin olen Herra,
ei ole muuta pelastajaa kuin minä.
Minä olen puhunut,
minä olen pelastanut,
olen ilmaissut teille tahtoni,
minä itse, ei kukaan muu.
Te olette minun todistajani, sanoo Herra.

Johdanto

Tieteiskauhuelokuvassa Pandorum iso avaruusalus etsii ihmiskunnalle uutta kotia. 60 000 matkustajaa on syvänukutettu vuosikymmeniä kestävää pitkää matkaa varten, ja aluksen menoa valvoo kolme miehistön jäsentä.

Maapallolta saapuu kylmäävä viesti, että maapallo on tuhoutumassa johonkin katastrofiin. Nuo kolme ovat siis viimeiset tiedostavat ihmiset. Muut jäljellä olevat ihmiset ovat hyperunessa sillä samalla aluksella.

Pitkällä matkalla mieli järkkyy, epäluulo voimistuu ja vainoharhaisuus pääsee valtaan. Yksi niistä kolmesta surmaa ne kaksi muuta. Hänen vallastaan tulee rajatonta, kun ei ole enää mitään tahoa, joka tulisi vaatimaan hänet tilille. Siinä suuressa yksinäisyydessä mieli järkkyy yhä enemmän ja hän alkaa tehdä kammottavia asioita, kuin hullu diktaattori, kun hänellä on valta päättää avuttomien ihmisten elämästä ja kuolemasta.

Jos kuvittelet sellaista tilannetta, että joutuisit itse vaikkapa 40 vuodeksi autiolle saarella ilman ihmiskontakteja, niin varmasti se muuttaisi sinut kovin erilaiseksi.

Jumala on ikuinen. Aika tai ajattomuus ei vaikuta hänen mielensä terveyteen. Eikä hän sekoa siitäkään, vaikka hänellä ei olisi ihmistä seuranaan. Hän ei käytä valtaansa siihen, että alkaisi leikkiä ihmisellä. Ihminen saattaa leikkiä kaikkivaltiasta toisen elämällä, mutta jokainen meistä vaaditaan kerran tilille siitä, mitä olemme tehneet.

Tämän päivän Jesajan kirjan kohdassa Herra sanoo: “Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä.” (Jes. 43:11) Niinpä jatkamme tänään saarnasarjaa kymmenestä käskystä, ja katsomme ihan ensimmäistä käskyä: “Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”

Emme ole edenneet käskyjen numerojärjestyksessä, joten ne saarnasarjan aiemmat osat löydät helpoiten sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja.

Katsotaan tänään kolmea asiaa:
1) Riippuvaisena Jumalasta
2) Näkymättömän Jumalan kuva
3) Omalle paikalle

1) Riippuvaisena Jumalasta

Kun Jumala antoi kymmenen käskyn lakinsa Israelille autiomaassa Siinainvuorella, hän lausui tuon ensimmäisen käskyn yhteydessä paljon pidemmin kuin mitä rippikoulussa opetellaan ulkoa:

“2 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. 3 Sinulla ei saa olla muita jumalia. 4 Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. 5 Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. 6 Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2. Moos. 20:2-6)

Ortodoksit, reformoidut kirkot ja anglikaanit ovat jakaneet tuon kahdeksi käskyksi niin, että “ei saa olla muita jumalia” on ensimmäinen käsky, ja toinen käsky on “ei saa tehdä jumalankuvaa”. Heillä kymmenen käskyn lopussa oleva tavoittelemis- tai himoitsemiskielto on sitten yhtenä käskynä, kun meillä luterilaisilla ne ovat erikseen yhdeksäs ja kymmenes käsky.

Ensimmäinen käsky alkaa kiinnostavasti: “Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.” (2. Moos. 20:2) Tämä on itse asiassa juutalaisilla ensimmäinen käsky, ja sitten vasta toisena käskynä heillä tulevat “sinulla ei saa olla muita jumalia” ja “älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa”.

Kymmenen käskynsä aluksi Jumala kertoo siis olevansa vapauttaja. Israelilaiset olivat Siinainvuoren juurella, vain vähän aiemmin vapautensa saaneina, kun Jumala oli johdattanut heidät pois Egyptin orjuudesta.

Jumala on olemukseltaan vapaa, ja vapaus on hänen toimintansa ytimessä. Saatat ehkä kuitenkin kysyä, että mikä se sellainen vapauttaja on, joka vie keskelle autiomaata, näyttää rajusti voimaansa, ja vaatii täydellistä lojaaliutta itselleen.

Ihmiskunta on toivonut jo paratiisista lähtien vapautta Jumalasta, että elämä olisi hänestä riippumatonta. Mutta se ei ole onnistunut. Luotuina olentoina me olemme riippuvaisia Luojastamme, ja hänen määrittelemistään elämän reunaehdoista.

Ihminen voi leikkiä esimerkiksi avaruusaluksessa jumalaa, mutta mitä ihminen on ilman avaruusalusta, leijuessaan aluksensa ulkopuolella, suunnattomassa avaruudessa? Mitä tällä maapallolla jumalaa leikkivä ihminen on ilman maapalloa?

Koko olemassaolomme riippuu jostain, emmekä opi edes puhumaan ilman vuorovaikutusta.

Jumala sanoo tämän päivän tekstissä Israelille, että: “Teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen.” (Jes. 43:10) Kymmenen käskyä hän aloittaa esittelemällä itsensä: “Minä olen Herra, sinun Jumalasi.” (2. Moos. 20:2) Sinun Jumalasi.

Meidät kaikki on tarkoitettu suhteeseen hänen kanssaan. Jumala on Jumala joka tapauksessa, pidät sinä kokemustasi hänen vallastaan sitten ahdistavana tai iloisena asiana.

“Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”

2) Näkymättömän Jumalan kuva

Vaikka israelilaisten autiomaavaellus venähti lopulta pitkäksi, heitä ei vaivutettu hyperuneen. Eikä heidän ongelmansa ollut se, että heidän johtajansa Mooses olisi tullut hulluksi puhuessaan Jumalan ilmoittamia asioita – olivathan he itsekin nähneet ja kuulleet Jumalan laskeutuvan Siinainvuorelle tulessa. (2. Moos. 19:18)

Heidän ongelmansa oli se, että Mooses viipyi siellä ylhäällä vuorella kovin pitkään. (2. Moos. 32:1) On hankalaa toimia hillittömän isolla joukolla keskellä autiomaata, jos pomoa ei näy 40 päivään ja yöhön. (2. Moos. 24:18) Ahdistavassa, epätietoisessa tilanteessa nuo vastikään vapautetut orjat tarvitsivat jonkun voimakkaan johtamaan heitä.

Ehkä he olivat nähneet Egyptissä monia upeita epäjumalankuvia, koska he ryhtyivät valamaan kultaista sonnipatsasta, hedelmällisyyden symbolia. He tekivät sen patsaan ennen kuin Mooses edes ehti tuomaan kymmenen käskyn taulut alas vuorelta (2. Moos. 24:12, 32:15), ja palvoivat sitä viettämällä hillitöntä juhlaa. (2. Moos. 32:6)

Jumala oli siis lausunut: “Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa”, mutta nyt israelilaiset sanoivat tuosta kultaisesta sonnipatsaasta: “Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä!” (2. Moos. 32:4) He toisin sanoen näkivät siinä kullassa ja hedelmällisessä kuvassa vapauttajansa ja pelastajansa – tai ainakin hyvän syyn bilettää hillittömästi.

New Yorkin Wall Streetillä, talouselämän keskuksessa, on kuuluisa pronssinen härkäpatsas. Sen kiveksiä ovat kosketelleet – ehkä vitsillä, ehkä puolitosisssaan – niin monet turistit, että se osa siitä patsaasta kiiltää muuta osaa kirkkaammin. Sen koskettelun kun kerrotaan tuovan hyvää onnea, ehkä taloudellista.

Herran apu tuntuu viipyvän ylhäällä usein kovin pitkään. Minkä puoleen sinä käännyt, kun olet vaikeassa tilanteessa, levoton, tai toivot onnesi kääntyvän? Mikä epäjumala tarjoaa sinulle parhaat vibat, kun elämä puristaa?

Näetkö sinä kullassa tai hedelmällisissä muodoissa, jota netti on pullollaan, sinun vapautesi, sinun helpotuksesi?

Uskonpuhdistaja Martti Lutherin kuuluisan määritelmän mukaisesti: “Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo.” (Iso katekismus)

Sinun Luojasi vaalii sinua kiihkeästi, eikä hän siedä sitä, jos uskot saavasi tarvitsemasi hyvän ja avun ennemmin jostain katoavasta etkä häneltä.

Paratiisissa ihminen tarttui mieluummin houkuttelevaan hedelmään kuin Jumalan käskyyn. Siinainvuoren juurella kullalta kimaltavan hedelmällisyyden palvonta syrjäytti Jumalan käskyn. Molemmissa tapauksissa se, mitä ihminen näki ja halusi niissä nähdä, ohitti Jumalan sanan, sen, mitä Jumala oli sanonut.

Miltä mahtaakaan kaikkivaltiaasta Jumalasta tuntua tulla vaihdetuksi hedelmään tai johonkin patsaaseen?

Kun israelilaiset jatkoivat matkaansa kohti luvattua maata, he väsyivät jälleen autiomaameininkiin ja valittivat niin, että se loukkasi Herraa. (4. Moos. 21:4-7) Jumala lähetti heidän keskelleen myrkkykäärmeitä, mutta käski Moosesta tekemään pronssista käärmeen kuvan. Jokainen, jota käärme oli purrut, jäi eloon, kun katsoi sitä kuvaa.

Mutta jopa tuosta kuvasta, jonka Jumala itse oli käskenyt tehdä, ihminen teki myöhemmin epäjumalansa. Satoja vuosia myöhemmin kuningas Hiskia joutui lyömään palasiksi sen pronssikäärmeen, jota kutsuttiin Nehustaniksi, koska israelilaiset polttivat sille uhreja. (2. Kun. 18:4)

Jumala kieltää asettamasta mitään hänen rinnalleen. (2. Moos. 20:23) Mutta me ihmiset olemme kaikkina aikoina palvoneet idoleinamme esimerkiksi rikkautta, voimaa, kauneutta ja hedelmällisyyttä. Itsekin haluaisimme tulla epäjumaliemme kaltaisiksi. Me metsästämme täydellisyyttä heijastelevaa kuvaa, mutta se jääkin aina epätäydelliseksi.

Jumalan sana sen sijaan on tarkka ja täydellinen. Kun Jeesus syntyi ihmiseksi tähän maailmaan, Sana, Logos, tuli lihaksi. (Joh. 1:14)

Vain Kristus on se täydellinen, näkymättömän Jumalan kuva (Kol. 1:15), jota meidän on tarkoitus uskossa katsoa. Autiomaassa se pronssikäärme, jonka Mooses nosti tangon päähän, oli esikuva Jeesuksesta (Joh. 3:14-15), jonka kautta synnin myrkky menetti tappavan vaikutuksensa meissä.

Kuva Kristuksesta ristillä eli krusifiksi, tai Jeesuksesta kertova maalaus tai elokuva muistuttaa Jeesuksen työstä, eivätkä ne itsessään ole sellaisia kuvia tai patsaita, joita palvotaan.

Pandorum-elokuvassa paljastuu lopussa, että se avaruusalus, jolle elokuvan tapahtumat sijoittuvat, onkin ollut jo pitkään sillä planeetalla, jonne sen oli tarkoituskin päästä. Mutta tuo alus lojuu meren pohjassa. Elokuvan loppukohtaus on saanut innoituksensa varmaankin Nooan arkista, koska siinä painajaismainen pahuus hukkuu mereen, mutta pelastuskapselin avulla uuden elämän rakentaminen pinnalla pääsee alkamaan.

Jeesus ei halua, että me syntiset hukumme ikuiseen tuleen yhdessä sielunvihollisen kanssa. Jos jo tässä ajassa pitkä yksinäisyys tekee meille ihmisille pahaa, mitä onkaan ikuisuus kadotuksessa, erossa Jumalasta? Sovittaakseen meidän syntiemme rangaistuksen Jeesus suostui kuolemaan ja astumaan alas tuonelaan.

Jumala sanoo tämän päivän Jesajan kirjan tekstissä: “Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä.” (Jes. 43:11) Jeesus voitti jopa kuoleman vallan, ja niinpä hän on myös sinun vapauttajasi, sinun Vapahtajasi. Hänellä on valta vapauttaa sinut myös niistä epäjumalien kahleista, joissa olet juuri nyt.

Siksi saat Kristuksen nimessä ja veressä uskoa aivan sinun syntisi anteeksi.

3) Omalle paikalle

Jumala sanoo tässä Jesajan kirjan tekstissä Israelille, jonka hän on valinnut palvelijakseen, että he ovat hänen todistajansa: “Minä olen puhunut, minä olen pelastanut, olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu. Te olette minun todistajani.” (Jes. 43:12)

Jumalan lapseksi kastettuna myös sinä kuulut tosi Israeliin ja olet kutsuttu todistamaan Jumalan suurista teoista. Se miten osoitat käytännössä kiitollisuuttasi hänelle, on että elät hänen käskyjensä mukaan. Kuuliaisuus nousee kiitollisuudesta.

Varo siis unohtamasta Jumalan sinulle osoittamaa hyvyyttä. Jos elämässä menee hyvin, itseriittoisuus pyrkii yleensä nousemaan maata kiertävälle radalle. Esimerkiksi mammonaa haalimalla rakentuu kuviteltu suojapuskuri, jonka avulla voi luulla selviävänsä ilman Jumalaa.

Ensimmäinen käsky asettaa sinut oikealle paikallesi, ja suojelee sinua myös omalta mielivallaltasi. Jumala ei ole tarkoittanut meitä asettumaan toistemme yläpuolelle, esimerkiksi pilaamaan toisen mainetta tai ihmissuhteita, eikä hän ole myöskään tarkoittanut meitä eristäytymään toisistamme. Jo ehtoollispöytä kutsuu meidät yhteen, murtamaan leipää yhdessä, kaikki saman Kristus-ruumiin jäseninä, omalla paikallamme.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että lähetit tähän maailmaan oman Poikasi pelastamaan meidät. Kiitos, että sinä elät ja hallitset ikuisesti. Auta meitä rakastamaan sinua yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Jeesuksen nimessä aamen.