Kaupungin ulkopuolelle – Hepr. 13:12-16

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 8.5.2022
3. sunnuntai pääsiäisestä (Jubilate), 1. vuosikerta
Hepr. 13:12–16

Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.
Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.

Johdanto

Kymmenen vuotta sitten kuljimme perheellämme Turun keskustan läpi. Nuorempi poikamme, joka oli silloin alle kouluikäinen, katseli niitä rakennuksia ja kysyi sitten, että: “Onko Turku Helsingin kaupunginosa?”

Ai että se oli nautinnollista kuulla näin Helsingissä kasvaneena tuollainen viiltävä analyysi Turun keskustasta. Mutta joskus on ihan hyvä lähteä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, jotta voi nähdä erilaisia asioita.

Tämän päivän teksti on Uudesta testamentista Heprealaiskirjeestä, ja siinä puhutaan leirin ulkopuolelle menemisestä. Kirjeen kirjoittaja viittaa sellaisiin järjestelyihin, joita israelilaisilla oli autiomaavaelluksellaan reilusti yli tuhat vuotta aiemmin.

Katsotaan tänään kolmea asiaa.
1) Kaupungin jäteongelma
2) Sisälle kaupunkiin
3) Kiitosuhri Jumalalle

1) Kaupungin jäteongelma

Tämän päivän tekstiä edeltävässä jakeessa kerrotaan, että uhrattavan eläimen ruho poltettiin leirin ulkopuolella. (Hepr. 13:11) Se kuulostaa fiksulta puhtaanapidon ja hygienian kannalta.

En tiedä, minkälaista siisteystasoa pidät kotonasi, mutta elämän eri tasoilla tuntuu toistuvan sellainen kuvio, että saastasta pyritään pääsemään eroon heivaamalla sitä kauemmas. Solut siivoavat kuona-aineet sisältään ulos, ja elimistö poistaa tarpeettomaksi jäänyttä tavaraa ulostamalla. Kotitalous pyrkii saamaan ulosteensa ja jätteensä jonnekin pois kodin seinien sisäpuolelta, eikä niiden haluta pyörivän nurkissa.

Ihmiskunnan historian aikana kaupungit ovat kuitenkin olleet kovin saastaisia ja haisevia paikkoja. Heprealaiskirje lähetettiin oletettavasti Roomaan, jossa oli noihin aikoihin arviolta miljoona asukasta. Vaikka Rooman viemäriverkosto oli moniin muihin kaupunkeihin nähden edistyksellinen, monet heittivät siellä ruuantähteet, roskat ja likaveden kotoa katukiville.

Jos käveli kadulla, piti olla varuillaan, ettei joku tyhjennä yöastiansa sisältöä yläkerroksen ikkunasta juuri sillä hetkellä, kun itse sattuu kävelemään siinä alapuolella. Jossain vaiheessa siitä tuli ihan sakotettava toimenpide.

Yleisiäkin käymälöitä Roomassa oli. Mahdollisesti juuri Heprealaiskirjeen kirjoittamisen aikana hallinnut keisari Vespasianus (69-79 jKr.) peri julkisten käymälöiden käytöstä maksuja. Kun hänen poikansa pilkkasi häntä siitä, Vespasianus laittoi siitä saadun kolikon poikansa nenän alle ja kysyi, että haiseeko se. No, ei haissut, ja ajatus “raha ei haise” lienee siitä peräisin.

Sitä virtsaa myytiin esimerkiksi pesuloille, jotka pesivät sillä vaatteita puhtaiksi – lopuksi ne toki huuhdeltiin vedellä.

Roomassa sivukaduilla yön aikana kuolleet köyhät vainajat jäivät mätänemään niille sijoilleen, ellei joku sitten käynyt heittämässä ruumista esimerkiksi Tiberjokeen.

Jokeen päätyivät likavedet ja iso osa jätteistä, kuten niin monessa muussakin kaupungissa. Esimerkiksi Lontoossa jätteet oli vuosisatojen ajan tapana laskea suoraan Thamesiin, joka siksi haisi todella pahalta. Hellekesänä 1858 sen joen löyhkä äityi niin ennennäkemättömän sietämättömäksi, että sitä kesää kutsutaan nimellä Suuri löyhkä, Great Stink, ja sillä on jopa oma Wikipedia-sivunsa.

Heikon hygienian takia monenlaiset taudit ovat päässeet riehumaan kaupungeissa. Saastaisuus ja terveyshaitat ovat todellisuutta monissa kaupungeissa nykyäänkin, ja olen ainakin itse tullut entistä kiitollisemmaksi siitä, että meillä on toimiva jätehuolto, viemäröinti ja jätevedenpuhdistus.

Mutta on täällä meillä Helsingissä edelleen ongelmia. Kaduilta kerättyjä lumia kipataan esimerkiksi suoraan mereen, ja sinne päätyy sitten samalla kaikenlaista mereen kuulumatonta.

Mitä muuta täällä pääkaupunkiseudulla on kovasti koetettu saada dumpattua kaupungin ulkopuolelle?

Vaikuttaa siltä, että eroon on yritetty päästä Jeesuksesta – sen verran niukasti hän saa näkyä ja kuulua kaupunkimme elämässä ja keskusteluissa. Jeesus kuoli muinoin Jerusalemin ulkopuolella, mutta toivotko sinä, että hän pysyisi kuolleena myös Helsingin ulkopuolella?

Kun jokin on nurkista poissa, tilaa vapautuu jollekin muulle. Mahtuuko Jeesus sinun elämääsi, arkeesi ja viikko-ohjelmaasi, vai tuntuuko hän olevan jonkin sinulle tärkeä asian esteenä? Tuntuuko hän vain vievän tilaa joltain muulta, mitä haluat saada ja kokea?

2) Sisälle kaupunkiin

Siinä, että me haluamme päästä eroon jätteistä ja kaikesta saastaisesta, Jumala on aivan samoilla linjoilla. Mutta enemmän kuin kaupunkien hygieniaa hän tarkkailee meidän, asukkaiden, sydämen tilaa, onko se puhdas vai täynnä synnin saastaa.

Hänen itsensä rakentamassa taivaallisessa Jerusalemissa ei ole mitään epäpuhdasta, eikä mikään epäpuhdas voi päästä sinne. (Ilm. 21:27, 22:11,14-15) Sen kaupungin ytimessä virtaava elämän veden virtakin on kristallinkirkas. (Ilm. 22:1)

Se on täydellisen puhdas kaupunki, eikä se löyhkää. Vanhan testamentin Sananlaskujen mukaan “jumalaton levittää häpeän löyhkää”. (Sananl. 13:5) Niinpä mikään jumalaton ei siis sinne pääse. Sen, joka pääsee asukkaaksi siihen kaupunkiin, täytyy olla täysin puhdas, jotta saa astua sisälle sen porteista.

Jeesuksen kuolemasta puhuessaan Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa israelilaisten juhlakalenterin vuosittaiseen suureen sovituspäiväivään, jom kippuriin. Suurena sovituspäivänä syntiuhrieläin oli israelilaisten autiomaavaelluksen aikana poltettava heidän leirinsä ulkopuolella (3. Moos. 16:27), ja myöhemmin sitten Jerusalemin kaupungin ulkopuolella.

Ei siis ole sattumaa, että Jumalan pyhän vihan tuli koko maailman syntien saastaa kohtaan osui Jeesukseen ristillä juuri kaupunginmuurien ulkopuolella. (Joh. 19:17) Siellä, kaupungin ulkopuolella, Golgatalla, Jeesus otti kantaakseen kaikki meidän haisevat syntimme, jotta me olisimme täysin puhtaat. Hän kuoli Jerusalemin ulkopuolella, jotta me saisimme elää ikuisesti taivaallisen Jerusalemin muurien sisäpuolella.

Suurena sovituspäivänä uhrieläimen ruho siis poltettiin kaupungin ulkopuolella, mutta uhrieläimen veren vei ylipappi pyhäkköteltan kaikkeinpyhimpään, myöhemmin Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhimpään. Tavalliset ylipapit uhrasivat eläimen verta kansan syntien sovittamiseksi, mutta Jeesus, joka oli Jumalan asettama suuri ylipappi, uhrasi oman verensä meidän kaikkien puolesta. (Hepr. 9:25) Hän ei mennyt “ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme”. (Hepr. 9:24)

Jeesus puhuu Jumalan edessä siis myös sinun puolestasi. Siksi Kristuksen nimessä ja veressä saat tässä ja nyt uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi.

Eläimen verta ei Mooseksen lain mukaan saanut syödä, eikä myöskään veristä lihaa. (1. Moos. 9:4, 3. Moos. 17:14) Veressä oleva elämänvoima tuotti sovituksen, joten veri oli tuotava alttarille sovitusta varten. (3. Moos. 17:11) Kristus antaa kohta alttarin sakramentissa, ehtoollisessa, oman ruumiinsa ja verensä meille syötäväksi ja juotavaksi syntiemme anteeksisaamiseksi.

3) Kiitosuhri Jumalalle

Jos sinut on kastettu, siinä sinut on pesty puhtaaksi, taivaaseen kelpaavaksi. (Hepr. 10:22) Jos sinua ei ole kastettu, niin tule aloittamaan kasteelle valmistautuminen.

Kasteessa sinut on otettu Kristuksen kuninkaalliseen papistoon (1. Piet. 2:5,9), eli kaste on pappisvihkimys. Israelissa vanhassa liitossa pappeina saattoivat olla vain Aaronin jälkeläiset, ja he toimittivat temppelissä uhripalvelusta. Mutta Jeesuksen asettamassa uudessa liitossa jokainen kristitty on siis pappi, kutsuttu toimittamaan hengellisiä uhreja.

Kristus antoi sen uhrin, joka vie meidät taivaaseen, joten Heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan meidän tulee nyt jatkuvasti uhrata kiitosuhria Jumalalle. (Hepr. 13:15-16) Hän puhuu uhrina esimerkiksi hyvän tekemisestä ja siitä, että annamme omastamme. (Hepr. 13:16) Vaikka raha ei haise, Herran käyttöön annettuna siitäkin tulee ilmeisesti miellyttävä tuoksu.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa sinua ja minua myös lähtemään Kristuksen luokse “leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen”. (Hepr. 13:13) Maailma halusi dumpata hänet jätekasaan, mätänemään kuin köyhän roomalaisen, mutta rikkaan haudassa hän sai leposijansa (Jes. 53:9), vaikkakin se hautareissu jäi melko lyhytkestoiseksi.

Jeesusta tämä maailma edelleen pilkkaa, ja Kristuksen nimen tähden hänen seuraajiaankin halveksitaan. Mutta hän ei käskenyt sinua ja minua häpeämään Kristusta ja vaikenemaan, vaan julistamaan Jumalan suuria tekoja. Siellä missä meidän Kuninkaamme on, siellä meidänkin on hyvä olla, vaikka sitten siellä leirin ulkopuolella.

Jos Turku näytti Helsinkiin verrattuna kaupunginosalta, niin ei Turku eikä Helsinki, eikä edes Rooma tai New York ole mitään sen tulevan kaupungin rinnalla, joka meitä aikojen lopulla kirkkaudessa odottaa.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että olet valmistanut meille kaupungin, jossa kaikki on hyvin. Kiitos, että Kristuksessa olemme pyhät, ja saamme nähdä sinut kerran kasvoista kasvoihin. Auta meitä aina sydämestämme kiittämään ja ylistämään sinua, tekemään sitä hyvää, jota olet meidät kutsunut tekemään. Jeesuksen nimessä aamen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s