Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 23.10.2022
20. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta
1. Moos. 15: 1–6
Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
Johdanto
Abraham, joka on tässä vaiheessa vielä nimellä Abram, sai Jumalalta laskutehtävän. Hänen piti laskea taivaan tähdet, jos pystyisi. Tuolloin nelisen tuhatta vuotta sitten maailmassa ei ollut juurikaan valosaastetta, kun vielä ei ollut sähkövaloa. Nyt pääkaupunkiseudulla sitä valosaastetta on niin paljon, että yötaivaalla näkyvien tähtien laskeminen tuntuu jopa ihan mahdolliselta.
Mutta tähtiä tuolla avaruudessa piisaa, vaikka emme näkisi niitä valon takia tai pilviverhon tai saastepilven takaa. Vaikka Abraham ei vielä omin silmin nähnyt jälkeläistä ja oli luopumassa toivosta, Jumalan suunnitelmissa he olivat jo olemassa.
Katsotaan tänään kolmea asiaa:
1) Sukupolvien ketju
2) Epävarma tulevaisuus
3) Jumala on luotettava
1) Sukupolvien ketju
Jumala oli luvannut, että Abrahamista polveutuisi kokonainen kansa (1. Moos. 12:2), Israel. Hän on kantaisä myös edomilaisille ja poikansa Ismaelin kautta lukuisille muille jälkeläisille. (1. Moos. 25:12-18,23-26) Ja kun Abrahamin vaimo Saara kuoli, Abraham sai lapsia myös uuden vaimonsa Keturan kanssa. (1. Moos. 25:1-6) Monien arabialaisten heimojen on mielletty polveutuneen Abrahamista. (Antti Laato: Vt:n selitysraamattu I, s. 272-273,275)
Koska Abramista polveutuisi kansakuntia ja kuninkaita, Jumala halusi antaa hänelle uuden, osuvan nimen Abraham, joka tarkoittaa “kansojen paljouden isä”. (1. Moos. 17:5-6)
Saiko Abraham siitä kicksejä? Minkälainen merkitys sillä oli hänelle?
En tiedä, onko sinulla jälkeläisiä vai ei, mutta tuntuu jännältä ajatukselta, jos jostakusta meistä polveutuisi vuosisatojen ja vuosituhansien kuluessa kokonainen kansa. Se on sellainen prosessi, jota ei voi itse hallita.
Omassa elämässä voi tehdä erilaisia valintoja, mutta siinäkään ei kaikki ole omissa käsissä. Jos sattuu saamaan jälkeläisiä, niin sukupolvi sukupolvelta se suku voi sitten kasvaa tai jopa tyystin sammua. Kansojen paljouden isäksi tuleminen ei siis ole mikään itsestäänselvä juttu.
Miltäköhän se tuntuisi, jos voisi matkustaa ajassa eteenpäin, ja tapaisi omaa verta olevia jälkeläisiä?
Helsingin Sanomissa oli aivan vastikään mielenkiintoinen tiedeartikkeli ajasta. (Onko aikaa olemassa? HS.fi 19.10.2022) Kun suhteellisuusteorian mukaan aika hidastuu kun nopeus kasvaa, niin sitä havainnollistettiin tällaisella esimerkillä. Jos olisi olemassa raketti, joka etenee 99,98 prosenttia valon nopeudesta eli melkein valon nopeudella, ja lähtisit sillä raketilla valovuoden päähän Maasta ja tulisit takaisin, niin sen kahden vuoden aikana Maassa olisikin kulunut 200 vuotta.
Sellaisen parivuotisen reissun jälkeen saattaisit siis tavata ennen sitä matkaasi syntyneitten jälkeläistesi tulevia jälkeläisiä.
Tai jos ajassa olisi mahdollista matkustaa taaksepäin, vaikkapa sen nelisen tuhatta vuotta, niin miltäköhän tuntuisi tavata oma esivanhempi? Tiedä sitten vaikka juuri Abraham sattuisi olemaan jonkun meistä esi-isä.
Meistä jokainen on lenkki ihmiskunnan sukupolvien ketjussa, joka ulottuu aina ihmiskunnan alkuun asti. Siellä alussa tapahtui valitettavasti hirvittävä lankeaminen, joten me kaikki olemme myös saman perisynnin alaisia, lähtökohtaisesti joutumassa ikuisesti eroon pyhästä Jumalasta, kadotukseen.
Mutta Jumala oli päättänyt pelastaa syntiinlangenneen ihmiskunnan, ja valitsi Abrahamin merkittävään rooliin siinä suunnitelmassa. (1. Moos. 12:1-3) Kun Jumala aikanaan ihmeellisesti tuli ihmiseksi, hän syntyi tähän maailmaan Israelin kansan jäseneksi, Juudan heimoon.
Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen sukuluettelo alkaa juuri Abrahamista. (Matt. 1:2) Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen sukuluettelo puolestaan selostetaan taaksepäin aina Aadamiin, tai oikeastaan Jumalaan asti. (Luuk. 3:38)
2) Epävarma tulevaisuus
Tämän päivän tekstissä on ensimmäinen kerta, kun Abraham puhuu tai vastaa Jumalalle jotain. (1. Moos. 15:2-3) Hänen vastauksensa perusteella vaikuttaa siltä, että hänen kärsivällisyytensä alkoi olla koetuksella. Jumala oli roudannut hänet silloisen sivistyksen parista, Kaldean Urista, nykyisen Irakin eteläosista, asumaan paimentolaisena teltassa jossain omituisessa maassa. Mutta edelleenkään ei näkynyt merkkiäkään siitä, että se Jumalan lupaama jälkeläinen olisi syntymässä.
Lapseton Abraham oli tässä vaiheessa ainakin yli 75-vuotias, ja ilmeisesti jo yli 80-vuotias. (1. Moos. 12:4, 16:16) Eikä hänen vaimonsa Saara, tässä vielä nimellä Sarai, ollut hänkään enää kovin nuori, vaikka olikin kymmenisen vuotta Abrahamia nuorempi. (1. Moos. 17:17,24)
Abraham ei tiennyt tuolloin vielä sitä, mitä me nyt tiedämme Raamatun kautta hänen elämästään ja sen jälkeisistä tapahtumista. Hän ei pystynyt hurauttamaan tulevaisuuteen katsomaan, miten asiat toteutuisivat. Hän vain seisoi avoimen tähtitaivaan alla, ja tyytyi luottamaan siihen, mitä Jumala hänelle ilmoitti.
Haastavaa se totta totisesti oli. Tämänkin päivän tekstin tapahtumista menisi vielä ainakin reilusti yli 10 vuotta siihen, että se Jumalan lupaama jälkeläinen syntyisi. (1. Moos. 16:16, 21:5)
Mutta Jumala on luotettava.
Jumala sanoo tämän päivän tekstissä olevansa Abrahamin kilpi. (1. Moos. 15:1) Edellisessä luvussa Abraham oli reilun 300 miehen joukolla käynyt pistämässä kuriin neljä kuningasta, jotka olivat riehuneet lähialueilla kuin mafiapomot. (1. Moos. 14:14-16) Jumala siis todellakin oli Abrahamin kilpi, vaikeissakin kamppailuissa.
Abraham ei ollut halunnut ottaa itselleen mitään siitä ryöstösaaliista, jonka hän oli saanut hankittua takaisin ryöstetyille. (1. Moos. 14:21-24) Hän ei halunnut rikastua Sodoman mammonalla niin, että Sodoman kuningas pääsisi sanomaan, että hän on tehnyt Abrahamista rikkaan. (1. Moos. 14:23)
Mutta nyt, tämän Ensimmäisen Mooseksen kirjan viidennentoista luvun alussa Jumala puhuu Abrahamille palkasta. Hän sanoo Abrahamille, että “sinun palkkasi on oleva hyvin suuri”. (1. Moos. 15:1)
Onko sinun vaikea luottaa Jumalaan? Maltatko odottaa kärsivällisesti palkkaa Jumalalta, vai houkuttaako sinua päästä nopeasti käsiksi johonkin tämän maailman saaliiseen?
Oletko sinä täällä Helsingissä kuin vieraalla maalla, kaukana synnyinseudultasi, kaukana suvustasi, miettimässä, mitä ihmettä sinun on tarkoitus tehdä tai mihin sinun pitäisi suunnata?
Koetko tyhjyyttä ja yksinäisyyttä, vaikka ympärilläsi olisi paljon ihmisiä niin kuin rikkaalla Abrahamilla työntekijöitä? “Tässäkö tää elämä oli?”
Tai yritätkö sinä katsella tähtikarttoja, jotta saisit tietää, mitä tulevaisuutesi ja ihmissuhteesi pitävät sisällään?
3) Jumala on luotettava
Abraham oli orientoitumassa siihen, että hänen omaisuutensa tulisi perimään damaskolainen mies nimeltään Elieser. (1. Moos. 15:2) Mitä ja kenelle sinä jätät perinnöksi, kun on sinun vuorosi lähteä tästä maailmasta?
Merkittävämpää kuin mitä sinä jätät perinnöksesi on se, että Jumala haluaa antaa sinulle sellaisen perinnön, josta sinä saat nauttia ikuisesti. Juuri sitä varten Jeesus tuli ihmiseksi tähän maailmaan.
Jeesuksella ei ollut omia, biologisia lapsia, mutta hän tuli tekemään meistä Jumalan lapsia, hänen perillisiään. (Room. 8:17) Se on ihmeellisempää kuin jopa se, että Saara vanhoilla päivillään lopulta synnytti Iisakin, sen Jumalan lupaaman lapsen. (1. Moos. 21:1-3)
Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeessä erikoisesti, “etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset”. (Room. 9:8) Ja Jumalan suunnitelma perustuu “hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon”. (Room. 9:11)
Jos mietit, että koskeeko tuo Jumalan tekemä valinta myös sinua, vai olisitko sinä jotenkin jäämässä Jumalan valinnan ulkopuolelle, niin ei Herra “halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät”. (2. Piet. 3:9) Hän nimenomaan antoi ainoan Poikansa kuolla ristillä, “jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”. (Joh. 3:16)
Abraham siis uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi. (1. Moos. 15:6, Room. 4:3) Tuota Abrahamin uskoa Paavali kuvaa niin, että: “Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.” (Room. 4:20-21)
Ja sitten Paavali jatkaa upeasti, että: “Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.” (Room. 4:24-25)
Me siis pelastumme uskon kautta Kristuksen tähden.
Kristuksessa sinä kuulut Jumalan kansaan (1. Piet. 2:9-10) tosi Israeliin (Room. 9:6-8). Niinpä vaikka Abraham ei olisikaan biologisesti esi-isäsi, Paavali opettaa, että “todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko”. (Gal. 3:7) “Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi.” (Gal. 3:9)
Kun Jumala tämän päivän tekstialuetta seuraavissa jakeissa puhuu antavansa Abrahamille sen maan, johon hän on tämän tuonut, Abraham kysyy, mistä voi sen tietää. (1. Moos. 15:7-8) Mistä sinä voit puolestasi tietää, että todella perit ikuisen Jerusalemin?
Jumala käski Abrahamia hakemaan uhrieläimiä, joita Abraham halkaisi, ja Raamatussa mainitaan mielenkiintoinen yksityiskohta, että soihdun lieska liikkui uhrilihojen välissä. (1. Moos. 15:9-10,17)
Tuohon aikaan ei vielä ollut tapana kirjoitella papereihin nimiä alle. Niinpä sopimus solmittiin niin, että eläin revittiin puoliksi ja sopijaosapuolet kulkivat eläimen puolikkaiden välistä muistutukseksi siitä, että jos jompikumpi rikkoisi liittoa, hänelle kävisi yhtä surkeasti kuin tuolle halkaistulle eläimelle.
Jumala on liittojen Jumala, ja Vanhassa testamentissa vanhurskas tarkoittaa osaltaan sitä, joka pitää liiton, eli sitä joka on luotettava.
Jumala on tehnyt koko maailman kanssa uuden liiton Kristuksen ruumiissa, joka ruhjottiin, ja veressä joka vuodatettiin. Sen tuomion, joka Jumalan lain rikkomisesta olisi kuulunut meille syntisille, kantoikin Jeesus ristillä.
Abrahamin kohdalla pari lukua myöhemmin Jumala sääti liittonsa merkiksi ympärileikkauksen. (1. Moos. 17:10-14, Ap.t. 7:8) Meidät kristityt on otettu Jumalan kanssa liittoon Jeesuksen asettamassa kasteessa. Ja siksi saat aina uskossa luottaa siihen, että Jumala on vanhurskas, liitossaan luotettava, ja siinä liitossa hän on Kristuksessa tehnyt myös sinusta vanhurskaan, taivaaseen kelpaavan.
Niinpä mitä sinun elämässäsi onkaan tapahtunut, mikä määrittää nykyhetkeäsi, taaksepäin et voi mennä, mutta Kristuksessa sinun syntiesi rangaistus on jo kannettu. Kristuksen veren tähden saat siis uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Salemin kuningas Melkisedek, Korkeimman Jumalan pappi, toi Abrahamille leipää ja viiniä ja siunasi Abrahamia. (1. Moos. 14:17-24) Samoin Rauhan Ruhtinas ja uuden liiton ylipappi, Jeesus Kristus, tarjoaa kohta itsensä sinulle leivässä ja viinissä.
Abrahamille Jumala ilmoitti toistuvasti lupauksensa, ja lupauksen näköala sai kasvaa. Se muovasi Abrahamia tämän iän karttuessa. Raamatussa kerrotaan, että: “Abraham eli kaikkiaan sataseitsemänkymmentäviisi vuotta.” (1. Moos. 25:7) Kun Jumala antaa sinulle jonkin tehtävän, hän ei katso oletko nuori vai vanha.
Anna siis Jumalan lupausten ja sanan muovata sinua joka päivä. Älä etsi toivoa ja voimaa tuleviin koitoksiisi esimerkiksi ennustajilta tai horoskoopeista, vaan anna Jumalan itsensä olla sinun kilpenäsi ja voimanasi.
Ja jos tässä maailmassa sinun sukusi liekki sammuisikin, Kristuksessa sinulla on sellainen suku, joka kasvaa jatkuvasti, ja perintömaa, joka ei koskaan katoa.
Rukoillaan. Kiitos, rakas taivaallinen Isä siitä, että olet Kristuksen verellä lunastanut meidät omiksesi, pelastanut meidät kadotuksesta ikuiseen elämään. Kiitos, että sinun lapsinasi saamme elää sinun luonasi ikuisesti. Auta meitä tässä elämässä loppuun asti luottamaan sinun sanaasi, ja pitämään sitä kalleimpana aarteenamme. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 