Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 4.12.2022
2. adventtisunnuntai, 2. vuosikerta
Luuk. 12:35-40
Jeesus sanoo:
”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Johdanto
Jeesus opetti, että pitäisi valvoa, koska hän saapuu tähän maailmaan takaisin yhtä yllättävästi kuin varas yöllä. Se on erittäin havainnollistava mielikuva.
Toisaalta silmiini on viime vuosina osunut enemmänkin sellaisia uutisia, että varas on murtautunut jonnekin ja sitten nukahtanut sinne. Esimerkiksi Thaimaassa eräs mies murtautui asuntoon, ja päätti levätä hetken, mutta vajosikin sikeään uneen. Sen asunnon omistaja tuli paikalle, ja tuo omistaja sattui vieläpä olemaan poliisi. Jos on olemassa varkaiden käsikirja, en usko että siinä kehotetaan nukkumaan murtokohteessa kesken keikan.
Katsotaan tänään kolmea asiaa.
1) Tämän elämän päättyminen
2) Mistä etsit iloa?
3) Valmiina oleminen
1) Tämän elämän päättyminen
Pelottaako sinua ajatus kuolemisesta, tai siitä, että kaikki loppuu joskus?
Vuoden 2010 biisinä Emma-gaalassa (26.2.2011) palkittiin Jenni Vartiaisen ja Jukka Immosen säveltämä ja Mariskan sanoittama laulu “En haluu kuolla tänä yönä”. Siinä kertoja pelkää menehtyvänsä “juuri kun on meno käynyt elämältä maistumaan”.
Jotta hänen elämänsä jatkuisi vielä ainakin jonkin aikaa, hän rukoilee ja tarjoaa sellaista diiliä, että: “Lupaan lukea Raamatun ja raitistun / Jos saan aikaa, se varmasti onnistuu / Mut ei tänä yönä / Jääköön taakseni syntinen entinen / Pystyn muuttumaan vielä, mä tiedän sen / Mut ei tänä yönä.”
Ja hän lupaa tehdä parhaansa, että olisi hyvä ihminen.
Ajatteletko sinä samalla tavalla? Teetkö sinä asioita, joiden tiedät olevan vastoin sitä mitä Jumala tahtoo, mutta suunnittelet hyvittäväsi ne jossain vaiheessa? Ihan niin kuin ilmastopäästöjen kompensoinnissa tekisit saastuttavien asioiden vastapainoksi jotain hyvää? Haluatko vielä nauttia elämästäsi, ennen kuin joudut ehkä luopumaan kaikesta kivasta?
Jeesus kääntää tämän päivän tekstissä kysymyksen toisin päin. Oletko sinä valmis kohtaamaan hänet juuri nyt, jos hän tuleekin takaisin esimerkiksi tänä yönä?
Sitä sanotaan, että jos elät jokaisen päivän kuin se olisi viimeisesi, jonain päivänä olet taatusti oikeassa.
“En haluu kuolla tänä yönä”-laulussa heijastuu kuolemanpelko, ja se on sinänsä ihan ymmärrettävä asia. Kuolema on vihollisista viimeinen. (1. Kor. 15:26)
Osa sitä pelkoa voi olla siinä, jos ajattelet, että tämän elämän jälkeen ei ole mitään. Että kaikki se, mitä ihmisenä voit elää ja kokea, on vain tässä ja nyt.
Et ole olemassa sattumalta. Sinun olemassaolostasi ei ole päättänyt jokin sattuma, vaan hän, joka on suunnitellut kaiken.
Sinulle on antanut lahjaksi elämän Jumala, kaiken elämän lähde. Koko meidän elämämme on hänen varassaan, koska ilman häntä ei ole olemassa yhtään mitään.
Myös se, miten meidän elämämme jatkuu tämän maailmanajan jälkeen, on täysin hänen käsissään. “Jeesus sanoi: “Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”” (Joh, 11:25-26)
2) Mistä etsit iloa?
Kuolemanpelon lisäksi noissa Jenni Vartiaisen laulun sanoissa heijastuu myös, että ikään kuin se, mitä me tavoittelemme tässä maailmassa, olisi paljon parempaa kuin se, mitä Jumala voi meille tarjota, nyt ja ikuisuudessa.
Kun Jeesus sanoo tulevansa kuin varas (Ilm. 3:3, 16:15), niin tuntuuko sinusta, että Jumala todellakin on kuin varas, joka uhkaa viedä sinulta pois ne asiat, joista nautit ja saat iloa? Pelkäätkö lähteä seuraamaan Kristusta, jos elämästäsi tulee sen jälkeen ankeaa?
Jo paratiisista lähtien me ihmiset olemme uskoneet, että elämä ilman Jumalaa olisi parempaa. Että ilman häntä voisimme saavuttaa enemmän ja suurempaa.
Jumala ei ole pahantekijä, joka tulee varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Jeesus sanoi: “Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10)
Sinun ja minun sydän on taipuvainen kiinnittymään Jumalan sijasta tämän maailman nautintoihin, valtaan, resursseihin, kauneuteen. Syntisellä sydämellämme on taipumus vääntää hyvätkin asiat Jumalaa tärkeämmiksi asioiksi.
Jumala kysyy meistä jokaiselta, myös sinulta: “Olenko minä sinulle rakas?” (Joh. 21:17) Rakastatko sinä Jumalaa yli kaiken, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi? (Matt. 22:37) Odotatko sinä hyvää häneltä, vai katsotko niin, että todellinen hyvyyden lähde on jossain muualla?
Jonain päivänä meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus saapuu takaisin kunniassaan, tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Me joudumme vastaamaan hänelle teoistamme.
Murtokohteisiin nukahtaneita varkaita on jäänyt nolosti kiinni. Jos tapanasi on viettää aikaa vaikkapa pornoa katsellen, tai nöyryyttää sanallisesti muita, niin mitä jos Jeesus saapuisi juuri silloin? Tuppaatko sinä tekemään jotain sellaista, mikä ei ole sinulle kunniaksi? Mitä Jeesus näkee sinut tekemässä?
Oletko vaipunut syvään uneen kuunnellessasi tämän maailman lempeitä tuutulauluja? Mihin käytät aikasi ja resurssisi tässä elämässä?
Vähän ennen tämän päivän tekstiä Jeesus puhui siitä, että taivaallinen Isä on päättänyt antaa hänen omilleen valtakunnan. (Luuk. 12:32) Ja hän käski kokoamaan aarteen taivaaseen, koska siellä “ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan”. (Luuk. 12:33) “Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne.” (Luuk. 12:34)
Maalliset aarteet eivät kannattele sinua kuolemasi jälkeen tai sinä päivänä kun Herramme saapuu. Maalliset aarteet eivät kanna sinua ikuisuuteen.
Jumala ei jätä sinua tyhjäksi ja kylmäksi niin kuin tämä maailma lopulta tekee. Usko on osaltaan luottamista siihen, että tämän maailmankaikkeuden Luoja on myös kestävän ilon ja nautinnon lähde.
3) Valmiina oleminen
Jeesuksen vertauksen isäntä toimii yllättävällä tavalla. Hän kutsuu pöytään ne palvelijat, jotka hän tapaa valvomasta, kun hän palaa takaisin vaikka keskellä yötä, ja jää itse palvelemaan heitä. (Luuk. 12:37) Siis tuo isäntä itse alkaa palvella niitä palvelijoitaan, jotka ovat odottaneet häntä saapuvaksi!
Jeesus siis haluaa palvella meitä ihmisiä, ja on jo palvellut. Kun hän tuli tähän maailmaan, hän tuli siksi, että me saisimme olla hänen tarjoamallaan juhla-aterialla Karitsan hääjuhlassa. Hän valvoi yössä silloinkin, kun hänen opetuslapsensa eivät jaksaneet valvoa hänen kanssaan. (Matt. 26:40)
Jenni Vartiainen lauloi, että: “Mä en haluu kuolla tänä yönä.”
Viimeisenä yönään Jeesus oli kuoleman tuskan vallassa. (Matt. 26:38) Hän rukoili Getsemanen puutarhassa, että: “Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39) Sellainen täydellisen kuuliainen, palveleva mieli hänellä oli. Hän suostui luopumaan jopa omasta elämästään, jotta me saisimme ikuisen elämän, kadotuksen sijasta.
Me ihmiset voimme kyllä luvata lukea Raamatun ja raitistua, niin kuin siinä laulussa, mutta Jumala tiesi, ettei kukaan meistä voi muuttaa itseään hengellisesti eläväksi.
Sinä et voi tehdä mitään sellaista hyvää, joka sovittaisi syntisi, tekisi sinusta täydellisen puhtaan pyhän Jumalan silmissä. Vain Jeesus on kantanut koko maailman synnin, koska hän oli täydellisen puhdas, ja Jeesuksen verellä pestyinä me olemme valmiit kohtaamaan hänet. Siksi Kristuksen nimessä ja veressä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Paras on siis vielä edessäpäin, koska saamme elää ikuisesti Isän luona taivaan valtakunnassa, ja nähdä Luojamme kasvoista kasvoihin. Se on todellakin sellaista, mitä kannattaa odottaa, vaikka odotus voi toisinaan tuntua kovin pitkältä!
Israelilaiset, jotka olivat joutuneet orjiksi Egyptissä, söivät ensimmäisen pääsiäisaterian juuri ennen vapautumistaan “viitta vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä”. (2. Moos. 12:11) Niin valmiina heidän tuli olla sitä hetkeä varten, kun Herra surmaisi yöllä esikoiset, ja paha hallitsija päästäisi heidät lähtemään.
Jumala uhrasi ristillä oman esikoisensa, Kristuksen, jotta me olemme päässeet vapaiksi synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta. Pääsiäisaterialla, juuri ennen kuolemaansa, Jeesus asetti meille ehtoollisen.
Ehtoollinen on taivaallinen ateria, jolla hän palvelee meitä jo nyt. Se on se ateria, joka pitää sinun viittasi vyötettynä, kengät ja jalassa ja sauvan kädessä, antaa voimaa odottaa Herramme paluuta, sitä hetkeä, kun hän noutaa meidät levon maahan.
Herran paluun odottaminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että olet Kristuksen pesemänä valmis kohtaamaan Jumalan, kun hän saapuu tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Älä siis anna sydämesi kiinnittyä tämän maailman houkutuksiin niin, että niistä tulisi Jumalaa tärkeämpi. Jatka valvomista rukoillen ja Jumalan sanaa lukien.
Kun lähdet täältä messusta alkavaan viikkoon, lähde palvelemaan taivaallista Isääsi ja lähimmäistä. Valvominen ei tarkoita vetäytymistä pois normaalielämästä, asketismia tai jonkinlaista valaistumista meditoimisen kautta, vaan että Jeesus saa olla keskipiste myös meidän arjessamme. Vaikka me joka hetki odotamme Herraamme palaavaksi, meidän tulee tehdä työmme loppuun asti hänelle uskollisesti, sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti.
Rukoillaan. Rakas taivaallinen Isä, kiitos, että Kristus on tehnyt meille kaiken valmiiksi, jotta me pääsemme sinun ikuiseen juhlaasi. Anna meille voimaa valvoa loppuun asti, kuulla sinun ääntäsi. Auta meitä käyttämään elämämme sinun ja lähimmäistemme palvelemiseen täynnä sinun rakkauttasi. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 