Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 15.1.2023
2. sunnuntai loppiaisesta, 1. vuosikerta
Room. 12: 6–16
Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.
Johdanto
Tänä päivänä sanaa “synti” taidetaan käyttää enää kovin vähän. Miltä se kuulostaa sinun korvissasi? Onko se sinulle jotain sellaista, jota tulee välttää, vai onko se pikemminkin lupaus hyvästä meiningistä ja nautinnosta?
Monet mainostajat käyttävät synti-sanaa herkkutuotteiden tai seksivälineiden myynnin yhteydessä. En ole nähnyt automainoksia, joissa luvattaisiin syntisen hyviä ajokilometrejä.
Onko ihmiskunta nyt siis onnistunut selättämään synnin? Onko se enää vain sana, joka herättää lähinnä hilpeyttä?
Vaikka meistä jokaisella onkin pyrkimys vähätellä syntiä, se on edelleen kauhea tuhovoima. Jo ihmiskunnan alkuvaiheissa synti tuhosi suhteemme Jumalaan, ja se turmelee edelleen ihmissuhteita, meitä itseämme ja luomakuntaa. Synti on siis olemukseltaan erottavaa ja eristävää.
300-luvulla jKr. Egyptissä vaikuttanut munkki Euagrios Pontoslainen teki listan kahdeksasta pahasta ajatuksesta. Hänen tekstejään käänsi kreikasta latinaksi Johannes Cassianus, ja pari vuosisataa myöhemmin paavi Gregorius Suuri muokkasi pääpaheiden listan seitsemäksi (Moralia in Job, XXXI, xlv).
Syntilistojen sisältö muotoutui ajan saatossa tällaiseksi: Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Sisältöjen järjestys on vaihdellut.
Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjan luvussa kuusi mainitaan, että: “Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä”, ja se lista alkaa ylpeydestä. (Sananl. 6:16-19) Ylpeyden jälkeen siinä Sananlaskujen kirjan kohdassa luetellaan eri asioita kuin noissa paremmin tunnetuiksi muodostuneissa syntilistoissa.
Seitsemän synnin listan on tarkoitus auttaa hahmottamaan niitä monia kiusauksia ja pahoja taipumuksia ja tapoja, joita meillä on. Vaikka näitä tiettyjä syntejä on kutsuttu kuolemansynneiksi, on kuitenkin tärkeää tiedostaa, että kaikki synti on olemuksellisesti asettumista Jumalan tahtoa vastaan, ja siksi vähäinenkin rikkomus johtaa eroon pyhästä Jumalasta. Ja koska Jumala on kaiken elämän lähde, ero Jumalasta on siis kuolemaksi.
Mutta koska Jumala itse syntyi ihmiseksi meidän keskellemme, ja toi ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan pelastuksen koko maailmalle, Kristuksen tähden myös sinä olet saanut kaikki syntisi anteeksi.
Ainoa synti, jota ei voi saada anteeksi, on epäusko. Epäusko on sitä, että ei ota vastaan syntiemme sovitusta, ei uskossa turvaa tuohon Kristuksen antamaan uhriin. Se joka hylkää Jumalan antaman armon, ei voi saada anteeksi, ja joutuu lopullisesti eroon Jumalasta, ikuiseen kadotukseen.
Tämä saarna on ensimmäinen osa sellaisesta saarnasarjasta, jossa käsitellään noita seitsemää syntiä. Käytän otsikossa kuolemansynnin sijasta sanaa synti, koska syntejä on muitakin, ja niin kuin teologi Franz Pieper kirjoitti: “[J]okaisesta synnistä, jossa pysytään vastoin omantunnon varoitusta, voi tulla kuolemansynti.” (Franz Pieper: Kristillinen dogmatiikka)
Tärkeintä on siis tunnustaa omat synnit Jumalalle, eikä pitää niistä kiinni. (1. Joh. 1:8-10)
Tämän päivän Roomalaiskirjeen tekstissä Paavali sanoi, että: “Älkää olko velttoja”, joten aloitamme tämän saarnasarjan laiskuudesta. Katsotaan laiskuutta kolmesta näkökulmasta:
1) Hengellinen velttous
2) Voitto synnin vallasta
3) Pyhän Hengen voimassa
1) Hengellinen velttous
Kun Martti Luther selittää Isossa katekismuksessa kolmatta käskyä “muista pyhittää lepopäivä”, hän ohjaa nuhtelemaan “sellaisia velttohenkiä, jotka saarnan tai pari kuultuaan kyllästyvät ja tympääntyvät, koska muka osaavat jo itse kaiken eivätkä enää opettajaa tarvitse”.
Sitten tuohon velttoiluun liittyen Luther kirjoittaa laiskuudesta kuolemansyntinä: “Juuri tämä synti on tähän mennessä luettu kuolemansyntien joukkoon nimellä akedia eli laiskuus ja kyllästyminen. Se on vihattava, myrkyllinen vitsaus, jolla Perkele lumoaa ja pettää monien sydämen karatakseen yllättäen kimppuumme ja riistääkseen meiltä salaa Jumalan sanan.”
Myös edellä mainittu teologi Franz Pieper määrittelee acedian tympääntymisenä Jumalan sanaan, ja sanoo, että se siis “kuuluu syystä kuolemansynteihin”.
Kun Paavali velttouden sijasta kehottaa olemaan innokkaita, niin hän jatkaa, “palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa”. (Room. 12:11) Laiskuuteen voi liittyä monenlaisia puolia, mutta ennen kaikkea se liittyy siis suhteeseemme Jumalan kanssa.
Hengellinen innottomuus tosin lienee sellainen asia, jota me emme itse ehkä pidä kovin vaarallisena asiana.
Toisaalta jos omassa elämässä on vaikkapa diagnosoitu masennus, niin mielihyvä ja kiinnostus asioihin katoavat. Erilaiset masennustilat voivat johtua biologisista, psykologisista tai sosiaalisista tekijöistä. Myös perinnölliset tekijät voivat vaikuttaa.
Ääripäät ovat siis vähän hankalat: innottomuus joka ei tunnu kovin vakavalta asialta, tai masennus, johon voi sairastua täysin itsestä riippumattomista syistä.
Masennustilassa tarvitaan apua ja hoitoa. Mutta myös laiskuuteen tarvitaan ulkopuolista apua, Jumalan hoitoa.
Jesajan kirjan mukaan Jumalan suusta lähtevä sana ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka hän sille antaa, ja saa menestymään kaiken, mitä varten hän sen lähettää. (Jes. 55:11) Laiskuus on näköalattomuutta sille, että Jumalan sana on näin vaikuttava voima – siis epäuskoa ja EVVK-asennetta sitä sanaa kohtaan, ja siihen voi vajota hiljalleen, huomaamatta.
Jumalan sanalla on luotu tämä maailmankaikkeus, joten sen vastakohta on olemattomuus. Kun Jumalan sana katoaa elämästämme, katoaa myös sen näkeminen, että meidän elämällämme on Jumalan antama ja määrittelemä tarkoitus. Meidät on luotu hänen rakkautensa kohteeksi, rakastamaan häntä takaisin, ja rakastamaan ja palvelemaan arjessa myös muita ihmisiä, jotka Jumala on luonut ja joita hän yhtä lailla rakastaa.
Laiskuus ei tunnista tuota rakennetta, vaan haluaa irrottautua siitä, ulkoistaa omat tehtävänsä itsensä ulkopuolelle. Kun oman paikan merkitys kokonaisuudessa hukkuu, myös elämän mielekkyys alkaa kadota horisontista, kun voimattomuuden kokemus lisää periksiantamista ja toivottomuutta.
Hengellisessä velttoudessa voima karisee ja liike pysähtyy. Silloin suunta on olemisen sijasta kohti olemattomuutta.
Me emme välttämättä ole laiskoja arjessamme, mutta siitä huolimatta voimme olla hengellisesti velttoja. Saatamme täyttää päivämme työllä ja tohinalla aamusta iltaan, ilman että annamme yhtään aikaa Jumalalle.
Hengellisen velttouden vastakohta ei ole työnarkomania. Tai jos käytät jatkuvasti tuntikausia aikaasi vaikkapa viihteeseen, sekään ei ole sellaista ahkeruutta tai innokkuutta, jota Jumala meiltä kaipaa.
Mihin sinä käytät aikasi?
Pienet päivittäiset valinnat johtavat pinttyvien tapojen syntyyn, ja oma aika ja voimavarat saattavat jatkuvasti kulua joihinkin lopulta melko toissijaisiin tai jopa vahingollisiin asioihin.
2) Voitto synnin vallasta
Jeesuksen elämä oli velttouden vastakohta. Hänellä ei ollut hällä väliä -asennetta, hän ei ollut piittaamaton.
Hän osoitti että hän välittää, hän kohtasi ihmiset keskittyneesti, kuunnellen, keskustellen ja auttaen. Hänen rakkautensa oli palavaa sorttia, ja esimerkiksi kohdatessaan kuolleen omaisia hän eli tunteella mukana. (Joh. 11:35)
Jeesus eittämättä eli täysillä, vaikka ei ehkä sellaisten kriteerien valossa, joita me tämän päivän ihmiset asetamme hyvän elämän mittareiksi janotessamme erilaisia kokemuksia ja nautintoja.
Minkälainen oli Jeesuksen bucket list, lista asioista, joita hän halusi tehdä ennen kuolemaansa?
Jeesus vetäytyi toisinaan, tai ilmeisesti säännöllisesti, viettämään aikaa yksinäisyydessä taivaallisen Isän seurassa. (Luuk. 5:16) Esimerkiksi Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että: “Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä.” (Mark. 1:35)
Jos tuollainen hiljentyminen, yhteyden hoitaminen Isan kanssa oli merkittävää jopa Jeesukselle, sen täytyy siis olla elintärkeää meille.
Ämpärilistansa tärkeimmän asian Jeesus teki viimeisenä – sen asian jota varten hän oli ylipäätään tullut tähän maailmaan. Hän kuoli ristillä sovittaakseen koko maailman synnin. Synnin valtaa ei siis nujerrettu naureskelemalla sille huvittuneesti, vaan sen teki pyhä Jumala antamalla oman puhtaan verensä vuotaa ristillä meidän syntisten ihmisten sijasta.
3) Pyhän Hengen voimassa
Siirtymä lässähtäneestä minä-keskeisestä elämästä Jumala-keskeiseen elämään ei tapahdu omin voimin, vaan ainoastaan Jumalan voimassa. Jeesuksen ristiin on naulittu myös meidän itsekkyytemme, välinpitämättömyytemme ja ponneton laiskuutemme. Siksi saat uskoa kaikki syntisi anteeksi, ja myös sinun uudistumisesi tapahtuu armosta käsin.
Jumalan luoma maailma on kauneutta täynnä ja hänen suunnitelmiensa nerokkuus saa ylistämään häntä. Meidät on kutsuttu hänen työtovereikseen, ja se on ihmeellistä.
Kun Jeesuksen opetuslapset lähtivät rakentamaan Jumalan valtakuntaa, he eivät lähteneet liikkeelle omassa voimassaan, vaan Pyhän Hengen voimassa. Se, mihin esimerkiksi Pietari pystyi omassa voimassaan, oli jo nähty. Rohkeus oli pettänyt, ja hän oli kieltänyt kolmesti edes tuntevansa Jeesusta. Mutta sen sijaan Jumalan voimassa hän teki ihmeellisiä asioita elämänsä loppuun asti.
Kristus “antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”, kirjoitetaan Efesolaiskirjeessä. (Ef. 4:11-12)
Tämän päivän tekstissä Paavali kirjoittaa armolahjoista, joita Jumala on meistä jokaiselle antanut. (Room. 12:6) Jumala on antanut siis myös sinulle jopa sen lahjan tai ne lahjat, joilla hän haluaa sinun palvelevan muita ja rakentavan hänen maailmanlaajuista Kirkkoaan.
Kaikki se, armolahjat ja voima, on tullut ja tulee sinulle Jumalalta. Jumala toimii Sanansa kautta. Niinpä velttous ja välinpitämättömyys kuunnella ja lukea Jumalan sanaa on siis haitallista, suorastaan vaarallista.
Me tarvitsemme tässäkin asiassa Jumalan apua, koska niin moni muu asia meidän elämässämme pyrkii viemään meidän aikamme ja voimavaramme. Meidän tulee pyytää Jumalalta viisautta ja voimaa järjestää oma elämämme niin, että Jeesuksen maanpäällisen elämän tavoin mekin voisimme antaa aikaa Jumalan kohtaamiseen.
Anna siis Luojasi, Lunastajasi ja Pyhittäjäsi ravita sinua jatkuvasti Sanansa kautta. Siinä sanassa on se voima, joka muuttaa ja uudistaa sinut, ja pistää sinut liikkeelle täynnä innokkuutta.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala siitä, että Kristuksessa meidän kaikki syntimme on sovitettu. Anna, Herra, meille voimaa jokaiseen päivään elää sinun tahtosi mukaan, palvella sinua ja lähimmäistä arjen eri tilanteissa ja tehtävissä. Auta meitä löytämään paikkamme palvella myös sinun valtakuntasi rakentamisessa, osana sinun antamaasi lähetystehtävää. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 