Kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi – 2. Tim. 1:7-10

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 29.1.2023
4. sunnuntai loppiaisesta, 2. vuosikerta
2. Tim. 1: 7–10

Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta.
Hän on meidät pelastanut
ja kutsunut pyhällä kutsullaan,
ei meidän tekojemme perusteella
vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti,
jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille
antamalla meille Kristuksen Jeesuksen
ja joka nyt on tullut julki,
kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt.
Hän on kukistanut kuoleman
ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden
lähettämällä maailmaan evankeliumin.

Johdanto

Nato-maa Turkki on vitkutellut pitkään Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden hyväksymisen suhteen, ja nyt varsinkin Ruotsin kohdalla asiat näyttävät menneen vielä pahemmin mutkalle. Viikko sitten lauantaina (21.1.2023) Rasmus Paludan poltti Turkin Tukholman-suurlähetystön edustalla Koraanin, ja tällä viikolla hän poltti niitä lisää Kööpenhaminassa. Se on kiihottanut Turkissa ihmisiä mielenilmauksiin ja polttamaan läntisen naapurimaamme lippuja.

Nykyisen Turkin alueelta on taltioitu myös Raamattuun eräs uskontoon liittyvä mellakka. Apostolien teoissa kerrotaan, että kun apostoli Paavali julisti evankeliumia siellä, länsirannikolla Efesoksessa ja sen ympäristössä, sen seurauksena paikallisen epäjumalantemppelin matkamuistomyymälän myyntitulot sakkasivat, ja talouskäyrä alkoi näyttää pahasti alaviistoon. (Ap.t. 19:23-27)

Sekös kismitti paikallista hopeaseppää, joka masinoi ison mellakan kaupungin valtavalla amfiteatterilla, jonka rauniot ovat vieläkin olemassa. Jos kristinuskoon viittaavia ristilippuja olisi jo käytetty, niitä olisi varmaan poltettu siellä.

Eräs Efesoksen kaupungin byrokraatti osasi kuitenkin puhua vimmastuneelle väkijoukolle niin fiksusti, että he ymmärsivät itse lopettaa rageemisensa, ennen kuin roomalaisten joukot tulisivat hillitsemään tilannetta omalla tavallaan.

Tässä maailmassa itse kukin meistä saattaa loukkaantua, kuka mistäkin syystä. Koraanin polttaminen on provokaatio, mutta evankeliumin julistaminen ei sitä ole. Silti molemmista saatetaan loukkaantua niin pahasti, että maailma tuntuu syttyvän tuleen. Ja kuitenkin meidät on kutsuttu viemään evankeliumia eteenpäin.

Tämän päivän teksti on Paavalin Toisesta kirjeestä Timoteukselle, joka joutui toimimaan esimerkiksi juuri siellä Efesoksessa, ilman Paavalia. (1. Tim. 1:3) Katsotaan tänään kolmea asiaa.
1) Timoteus, Paavalin hengellinen poika
2) Turvatakuut
3) Varustettu rakentamaan

1) Timoteus, Paavalin hengellinen poika

Kuka oli tämä Timoteus, jolle Paavali antoi ohjeita?

Jeesus kuoli ja nousi kuolleista siinä vuoden 30 paikkeilla jälkeen Kristuksen syntymän. Viitisentoista vuotta myöhemmin apostoli Paavali alkoi tehdä pitkiä reissuja nykyisen Turkin ja Kreikan suuntaan kutsuakseen myös pakanoita taivaan valtakuntaan. Jumala oli asettanut hänet “kansojen opettajaksi, opettamaan niille uskon totuutta”. (1. Tim. 2:7)

Kun Paavali lähti toiselle lähetysmatkalleen joskus 40-luvun loppupuolella (Ap.t. 15:40), hän tapasi nykyisen Turkin sisäosissa, Lystrassa, hyvämaineisen nuorukaisen, Timoteuksen (Ap.t. 16:1-2), joka oli “jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset” (2. Tim. 3:15).

Timoteuksessa ei ollut näkyvää liiton merkkiä, häntä ei ollut ympärileikattu. Hänen äitinsä, nimeltään Eunike (2. Tim. 1:5), oli kristitty juutalainen, ja isä kreikkalainen eli pakana.

Paavali tahtoi ottaa Timoteuksen mukaansa, mutta koska Paavali tuppasi menemään uusilla paikkakunnilla synagogaan kertomaan juutalaisille Jeesuksesta, Timoteuskin piti ympärileikata. (Ap.t. 16:3) Siitä ei tullut lähetyskursseille vakituista käytäntöä.

Sillä reissulla tie vei heidät muun muassa Makedoniaan, Ateenaan ja Korinttiin. (Ap.t. 16-18)

Vuodet vierivät ja Paavali perusti seurakunnan sinne nykyisen Turkin länsirannikolle Efesokseen, jossa se aiemmin mainittu rähinä sitten puhkesi. (Ap.t. 19) Kun Paavali taas kerran lähti Makedoniaan, hän jätti Timoteuksen pitämään jöötä Efesokseen – vastaamaan siitä, että seurakunta pysyy oikeilla raiteilla. (1. Tim. 1:3-4, 2. Tim. 2:15, 4:5)

Timoteus oli vielä suhteellisen nuori jantteri. “Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi”, Paavali rohkaisi. (1. Tim. 4:12)

Paavalin opetus ei meidän aikanamme näytä olevan kuuminta hottia. Jos puhuu niin kuin Paavali, voi saada jopa syytteen ja joutua oikeuteen, niin kuin kävi Päivi Räsäselle.

Paavali kirjoitti Timoteukselle: “Kun ensimmäisen kerran puolustauduin oikeudessa, ei kukaan tullut avukseni vaan kaikki jättivät minut yksin. Älköön sitä luettako heille viaksi!” (2. Tim. 4:16)

Kristittynä yksin jääminen tuollaisessa tilanteessa tuntui hänestä varmasti pahalta – ja tuntuisi varmaan sinustakin.

Edes Paavalilla ei ollut helppoa seurakunnassa. Muutama jae tämän päivän tekstialueen jälkeen hän sanoo, että Aasian maakunnassa – joka tarkoitti siis sitä Efesosta ympäröivää provinssia, eikä maanosaa – että siellä “kaikki ovat luopuneet minusta”, eli Paavalista. (2. Tim. 1:15)

Evankeliumin julistus sai aikaan mellakointia, mutta siis edes kaikissa seurakunnissa ei jaksettu pitkään seurata Paavalin opetusta. Tuli vissiin parempiakin teemoja tai kivempiä tulokulmia, kuin mitä ja miten Paavalilla oli ollut tapana julistaa.

Timoteus sai siis Efesoksen seurakunnan hoidettavakseen, eikä se ollut hänelle selvästikään mikään helppo rasti. Tämän päivän tekstialue alkaa sanoilla: “Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.” (2. Tim. 1:7)

Paavali oli jaksanut kiertää kaupungista toiseen kuin turboahdettu Duracell-pupu, hirvittävistä vastoinkäymisistä ja väkivallasta huolimatta, ja nyt hän halusi rohkaista Timoteusta.

Tuo pakanoiden apostoli piti Timoteusta hengellisenä poikanaan. (1. Tim. 1:2,18, 2. Tim. 1:2, 2:1) Mutta ajat olivat Paavalille niin hankalat, että hänen piti kehottaa jopa Timoteusta, ettei tämä häpeäisi Paavalia. (2. Tim. 1:8)

Näitä terveisiä lähettäessään Paavali oli vankina ja kahleissa kuin rikollinen (2. Tim. 1:16, 2:9), ja hänen lähtönsä hetki tästä elämästä oli jo lähellä (2. Tim. 4:6). Tämä Toinen kirje Timoteukselle saattoi olla Paavalin kaikista kirjeistä viimeinen, jonka hän lähetti ennen kuolemaansa.

Paavali toteaa, että vaikka hän itse on kahleissa, Jumalan sana ei ole kahleissa. (2. Tim. 2:9) Hänen ilmeisesti viimeisen kirjeensä tarkoitus oli, että seuraavakin sukupolvi tarttuisi rohkeasti toimeen siinä, että Jumalan valtakunta menisi eteenpäin.

2) Turvatakuut

Niin kuin me näemme, Jumalan valtakunnan rakentamisessa ei ole tarjolla helppoja irtopisteitä.

Sen eteenpäin vieminen vaatii vaivannäköä, sillä sen laajenemista vastustetaan ulkopuolelta, ja erikoisesti joskus myös jopa sisäpuolelta, samalla tavoin kuin tällä hetkellä pari Nato-maata jarruttaa Suomen ja Ruotsin jättämiä Nato-hakemuksia.

Nato ei ole Jumalan valtakunta, mutta niissä on kiinnostavaa yhtäläisyyttä. Nato on lähtökohtaisesti puolustusliitto, joka perustuu lupaukseen avunannosta hädän hetkellä.

Myös Jumalan valtakunnan perustana on liitto, liitto jonka Jumala on tehnyt meidän kanssamme Jeesuksessa Kristuksessa. Elämä siinä liittosuhteessa alkaa kasteessa. Siinä liitossa olevilla on täydellinen turvatakuu, sillä Jumala on luotettava.

Herra sanoo: “Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” (Ps. 50:15) Jumalan perustama liitto on siis puolustusliitto, ja meidän vanhurskas puolustajamme on Jeesus Kristus. (1. Joh. 2:1)

Synti, maailma ja pahat henkivallat ovat Jumalan valtakunnan vihollisia, ja haluavat estää itse kutakin meistä kuulumasta siihen liittoon tai eksyttää pois luottamasta sen liiton lupauksiin.

Mutta Jumala itse ei halua kenenkään jäävän sen liiton ulkopuolelle, sillä ilman hänen tarjoamaansa turvatakuuta kyyti on lopulta kovin kylmää. Jumala ei torju ketään hänen puoleensa kääntyvää, koska meidän syntisten ihmisten sijasta hän hylkäsi oman Poikansa.

Ensin Jeesus jäi täysin yksin oikeuskäsittelyssä, jossa uskonnollisesti loukkaantuneet tyypit esittivät valheellisia syytöksiä häntä vastaan. Sitten mieltään ilmaiseva väkijoukko halusi hänelle kuolemantuomion, ja sai huutonsa voimalla tahtonsa läpi. (Luuk. 23:23)

Kristus avasi meille tien Jumalan valtakuntaan siis kovin erikoisesti. “Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.” (Jes. 53:7)

Niin kuin Paavali kirjoittaa tämän päivän tekstissä Jumalasta, että: “Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen” (2. Tim. 1:9)

Jeesus otti jopa viereiselle ristille naulitun rikollisenkin turvatakuidensa piiriin saman tien, kun tämä kääntyi Jeesuksen puoleen. (Luuk. 23:42-43) Niin kuin tuo rikollinen, me pelastumme armosta, emme tekemällä hyviä tekoja.

Koska Jeesuksen veri on sovittanut koko maailman synnin, myös sinä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi ja luottaa siihen, että Kristuksessa saat elää ikuisesti rauhan valtakunnassa.

3) Varustettu rakentamaan

Makedonian filippiläisille lähettämässään kirjeessä Paavali kehui vuolaasti Timoteuksen luotettavuutta niin, että Paavalilla “ei ole ketään hänen vertaistaan, joka yhtä vilpittömästi huolehtisi teidän parhaastanne, sillä kaikki ovat kiinnostuneita vain omasta edustaan eivätkä Jeesuksen Kristuksen asiasta”. (Fil. 2:20-21)

Vaikka Timoteus oli Paavalin uskollinen työtoveri, ja lähtenyt siihen työhön Paavalin tempaamana, viime kädessä hän ei tehnyt työtä Paavalille, vaan Herralle. Timoteuksen nimi tarkoittaa “Jumalaa kunnioittavaa” tai “Jumalan kunniaa”.

Mutta silti Timoteuskin oli arka, ja Paavali kehotti häntä, ettei tämä häpeäisi todistaa Herrastamme. (2. Tim. 1:8)

Ja Paavali muistuttaa Timoteusta juuri tämän päivän tekstiä edeltävässä jakeessa, että tämä puhaltaisi “täyteen liekkiin Jumalan armolahjan”, jonka hän sai kätten päälle panemisen kautta. (2. Tim. 1:6)

Myös sinä olet saanut Jumalalta armolahjan, jolla sinut on varustettu rakentamaan hänen taivaallista valtakuntaansa. Käytätkö sinä saamaasi armolahjaa tai armolahjoja? Miten juuri sinua pitäisi rohkaista niiden käyttöön?

Ja olisitko sinä se, joka huomaa toisten saamat armolahjat ja rohkaisee heitä käyttämään niitä yhteiseksi hyväksi?

Paavali antoi mainion esimerkin meillekin, miten seuraavalle sukupolvelle annetaan tilaa jo nuorena, ja miten arkoja rohkaistaan ryhtymään toimeen.

Meillä on Luther-kirkon messuyhteisönä paljon tehtävää tässä kaupungissa, vaikka nykypäivän Suomi ei ole helppo paikka tunnustaa olevansa kristitty, esimerkiksi koululuokassa tai työpaikalla. Mutta juuri sitä varten mekin olemme saaneet Jumalalta voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. (2. Tim. 1:7) Voit aloittaa vaikka siitä, että rukoilet niiden puolesta, joiden kanssa elät arkeasi.

Vaikka ajan henki vastusti Paavalia vastaan muinoin ja huutaa häntä vastaan jälleen tänä päivänä, hänen opetustaan ei kannata hävetä, sillä se on Pyhän Hengen innoittamaa Jumalan sanaa. Paavali kirjoitti Timoteukselle: “Valvo itseäsi ja opetustasi, pidä kiinni näistä ohjeista! Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua.” (1. Tim. 4:16)

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että annoit ensimmäisille kristittyjen sukupolville armolahjojasi ja voimaa, rakkautta ja terveen harkinnan kykyä viedä eteenpäin evankeliumia. Pyydämme sinulta rohkeutta todistaa sinun suurista teoistasi, ja että varustaisit meidätkin runsaasti lahjoillasi, jotta mekin saamme nyt vuorollamme rakentaa valtakuntaasi. Opeta meitä rohkaisemaan toinen toistamme armolahjojesi käytössä. Jeesuksen nimessä aamen.