Kotijärveltä liikkeelle – Joh. 21:15-19

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 23.4.2023
2. sunnuntai pääsiäisestä (Misericordia Domini), 2. vuosikerta
Joh. 21: 15-19

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”

Johdanto

Yhdessä Popedan biisissä Pate Mustajärvi laulaa traagisella äänensävyllä vähävaraisesta työttömästä: “Huomaamatta painuu ryhti kumaraan / Kun karisseita kappaleita itsetunnostaan / Etsii pitkin pientareita pala kerrallaan / Yksin tuskin koskaan sitä enää kokoon saan.” (Popeda: Tahdotko mut tosiaan)

Tuon laulun kertoja epäilee, voiko häntä rakastaa, kun hänellä ei ole ansioita, eikä paljon mitään muutakaan.

Kun Jeesus ristiinnaulittiin, Pietari jäi tyhjän päälle, ihmettelemään palasiksi särkynyttä itsetuntoaan. Hänen kompassinsa tuntui pyörivän ympyrää eikä osoittanut selkeästi suuntaa, missä elämästä voisi saada jälleen otteen.

Miksipä ei siis palaisi takaisin lähtöpisteeseen, kotijärvelle Galileaan kalastelemaan? Sieltähän kaikki oli muutamaa vuotta aiemmin alkanutkin, kun Jeesus oli kutsunut Pietarin mukaansa, sen saman järven rannalta. (Luuk. 5:1)

Katsotaan tässä saarnassa kahta asiaa.
1) Anteeksi saaminen
2) Seuraa minua

1) Anteeksi saaminen

Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä, kun opetuslapset olivat Jerusalemissa koolla lukittujen ovien takana, Jeesus ilmestyi ihmeellisesti heille. Ensimmäisellä kerralla opetuslapsista Tuomas ei ollut paikalla, ja hänen oli vaikea uskoa sitä, mitä toiset kertoivat tapahtuneen. Toisella kerralla hänkin oli läsnä, ja sai painaa kätensä Jeesuksen käsien naulanjälkiin ja kylkeen. Herra elää!

Viime sunnuntaina täällä messussa luettiin ja saarnattiin puolestaan siitä, kuinka Jeesus ilmestyi opetuslapsille Tiberiaanjärvellä eli Galileanjärvellä (Joh. 6:1), ja auttoi heitä saamaan suuren kalansaaliin. (Joh. 21:1-14) Opetuslapset olivat vesillä yövuorossa, joten ehkä he olivat väsyneitä ja nälkäisiä. Ainakin Jeesus kutsui heidät syömään.

Syömisen jälkeen oli keskustelun aika. Jeesuksella oli nimittäin vakavaa asiaa Pietarille. Mitenköhän Pietarin kävisi?

Silloin kun Jeesus muutamaa vuotta aiemmin kutsui Pietarin mukaansa tuon saman järven rannalla, Pietaria kauhistutti Jeesuksen antama kalaihme – tai oikeastaan pyhän Jumalan kohtaaminen – ja hän pyysi, että: “Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” (Luuk. 5:8) Mutta Jeesus ei siitä hätkähtänyt, vaan sanoi: “Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” (Luuk. 5:10)

Jeesusta seuratessa näki, kuuli ja koki kaikenlaista. Kerran kun Jeesusta kuunnelleet ihmiset loukkaantuivat hänen puheisiinsa, hän kysyi opetuslapsiltaan: “Aiotteko tekin lähteä?” (Joh. 6:67) Pietari totesi silloin: “Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh. 6:68) Pietarin kompassi oli siis osoittanut tukevasti Jeesusta kohti.

Mutta kelpaisiko tällainen syntinen, pahasti rypenyt mies vielä Mestarille?

Siinä Popedan laulussa kertojalla on siipi maassa, ja hän kysyy: “Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan / Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan?”

“Tahdotko mut tosiaan?” Ehkä tällainen kysymys pyöri Pietarin mielessä. Ei hänellä ollut omasta takaa ansioita, joita olisi voinut esitellä Jeesukselle. Päinvastoin. Hän oli mokannut ratkaisevilla hetkillä rankasti.

Kun Jeesus oli viimeisenä yönään rukoilemassa tuskan vallassa Getsemanessa ja tarvitsi tukea, Pietari nukkui. Ehkä hän jaksoi valvoa paremmin öisillä kalastusreissuilla.

Ja vähän sen jälkeen, kun Jeesus oli vangittu, Pietari lämmitteli Jerusalemissa ylipapin palatsin pihalla hiilivalkean äärellä. Siellä eri palvelijat ja vartijat hiillostivat häntä kolmeen kertaan, eikä hän uskaltanut myöntää totuutta, vaan kielsi kolmesti olevansa Jeesuksen opetuslapsi, ja väitti edes tuntevansa koko tyyppiä. (Joh. 18:15-18,25-27)

Nyt myös siellä Galileanjärven rannalla oli hiillos. (Joh. 21:9) Alkaisiko Jeesus roastata Pietaria? Pistäisikö Jeesus hänet savustuspönttöön?

Jeesuksen kysymyssarja on hämmentävä. Hän kysyy Pietarilta kolme kertaa vähän eri sanoin, rakastaako Pietari häntä.

Vaimoni Soili kysyy toisinaan, vieläkö rakastan häntä. Ilmeisesti se johtuu siitä, että annan hänelle asiasta tilanneraportin liian harvoin. Mutta jos hän tiedustelisi rakkautemme tilaa samaan hengenvetoon kolme kertaa putkeen, alkaisin epäillä, että hänellä on vaikeuksia kuullun ymmärtämisessä.

Se edellä siteerattu Popedan laulu jatkuu: “Onneton se on, ken rakkautta turhaan tunnustaa.”

Pietari tuli Jeesuksen kolmannen kysymyksen jälkeen surulliseksi. (Joh. 21:17) Tunnustiko Pietari rakkauttaan turhaan? Eikö Jeesus uskonut, että Pietari rakastaa häntä? Vai suriko Pietari sitä, että oli kolmesti kieltänyt tuntevansa Jeesuksen?

Jeesus käytti parissa ensimmäisessä kysymyksessä täydellisen jumalallista, itsensä antavaa sanaa rakkaudesta agapaoo. Kolmannella kerralla hän käytti ystävärakkauteen liittyvää sanaa fileoo. Pietari vastasi joka kerta sillä ystävärakkauden verbillä.

Mitä jos Jeesus kysyy sinulta juuri nyt, rakastatko sinä häntä enemmän kuin mitään muuta? Tuletko surulliseksi sellaisesta kysymyksestä? Tuntuuko, ettei sinussa ole kovinkaan paljon rakkautta? Että muut asiat elämässäsi ovat valitettavasti ajaneet jopa Jumalasta ohi?

Tai tekeekö sinun mieli kysyä Jeesukselta, että oletko sinä todella hänelle rakas? Rakastaako hän sinua, vaikka olet tehnyt pahaa monin tavoin?

Jeesus ei syyttänyt Pietaria. Hän oli tiennyt ja ilmoittanut Pietarille jo ennalta, että tämä kieltäisi Jeesuksen. (Joh. 13:38)

Kolme kertaa Pietarikin vastasi Jeesukselle, että “sinä tiedät, että olet minulle rakas”. (Joh. 21:15-17) Pietari tiesi, että Jeesus tietää.

“Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken”, kirjoittaa Johannes kirjeessään. (1. Joh. 3:20) Jeesus tiesi ristillä, minkälaisten ihmisten synnit hän sovitti. Jeesus antoi anteeksi myös kieltäjä-Pietarille, ja teki hänestä kirkkonsa johtajan.

Kristus tietää myös kaikki sinun syntisi, mutta hän on sinun puolustajasi, ja hänen verensä on puhdistanut myös sinut kaikesta synnistä. Siksi saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Popedan laulussa köyhän ihmisen unelma elinikäisestä rakkaussuhteesta nostaa varovaisesti päätään, ja hän kyselee aralla mielellä: “Tahdotko mut tosiaan?” “Aamuteesi kanssas jakamaan?”

Galileanjärvellä Jeesus tarjosi opetuslapsille aamuisen aterian. (Joh. 21:12-13) Meillekin hän tarjoaa kohta aterian, ehtoollisen. Se on rakkauden ateria, hän haluaa todellakin antaa itsensä kokonaan meille, oman ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä. Ja hänen veressään on meidän syntiemme anteeksiantamus.

2) Seuraa minua

Kun Jeesus kutsui Pietarin, hän teki Pietarista ihmisten kalastajan. (Luuk. 5:10) Nyt Jeesus antoi Pietarille tehtävän, jossa kalastamiskuva vaihtui lampaisiin. Hän lausui kolmeen kertaan vähän eri sanoin: “Ruoki minun karitsoitani”, “kaitse minun lampaitani”, “ruoki minun lampaitani”. (Joh. 21:15-17)

Lampaat eivät siis olleet Pietarin, vaan Jeesuksen. Kristityt eivät ole jonkun kirkon johtajan omaisuutta, vaan me kuulumme Jeesukselle. Pietari ohjeistaa ensimmäisessä kirjeesssään, tämän päivän Uuden testamentin lukukappaleessa, seurakunnan kaitsijoita, että: “Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana.” (1. Piet. 5:3)

Seurakunnan paimenen, pastorin – latinan sana pastor tarkoittaa paimenta – ei ole tarkoitus öykkäröidä, vaan hoitaa vastuullisesti se tehtävä, josta hänen on kerran tehtävä Herralle tili. Kun Jeesus käski ruokkimaan ja kaitsemaan, se ei loppunut siihen kun Pietari elämänsä päätteeksi kuoli.

Jumalan valtakunnassa edelleenkin tuo ravitsemuspuoli toteutuu Jumalan sanan julistamisella ja sakramentilla. Tervetuloa kohta ehtoolliselle!

Mutta koska me elämme hyvin yksilökeskeistä aikaa, tuota kaitsemista voi välillä olla vaikeampi niellä. Jos olet lammas, jonka tekee mieli häipyä omaan suuntaansa, väärille apajille, ajatus kaitsemisesta voi jurppia. Lampaana voi tehdä mieli elää laumasta ja paimenesta riippumatta, tehdä ihan niin kuin huvittaa, Jumalan sanasta välittämättä.

Paimenen kiusaus on puolestaan siirtyä kaitsijasta fanikatsomoon, keskittyä vain tsemppaamaan ja puhumaan kivoista asioista, ja ummistaa silmänsä sille kaikelle, mikä on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.

Mutta silti myös se kaitseminen kuuluu paimenen toimenkuvaan. Raamatussa on painavaa tekstiä nimenomaan siitä, jos paimenet eivät hoida tehtäväänsä.

Esimerkiksi tämän päivän Vanhan testamentin tekstissä Jumala kurmoottaa Israelin paimenia, kansan hengellisiä johtajia, jotka ovat päästäneet Jumalan lampaat omille teilleen eivätkä ole pitäneet niistä huolta. Jumala sanoo vaativansa heidät tilille, vetävänsä paimenet vastuuseen. (Jer. 23:2)

Mutta ei sooloilu ole myöskään lampaalle eduksi. Heprealaiskirjeessä ohjeistetaan: “Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille paha asia.” (Hepr. 13:17)

Raamattu ei puhu laumasta pelkästään abstraktissa tai maailmanlaajuisessa mielessä, vaan se toteutuu myös paikallisesti.

Saatat ajatella, että: “En mä mihinkään laumaan kuulu.” Ison kaupungin seurakunnissa ja messuyhteisöissä voi olla myös paimenena vaikea hahmottaa, missä ne tilivelvollisuuden rajat edes kulkevat, kun ihmisiä tulee ja menee.

Mutta kyllä Raamatusta piirtyy kuva seurakunnasta, jonka ovi on jotain muuta kuin täysillä heiluva pyöröovi. Seurakuntaan saa toki tulla katsomaan ja sieltä saa myös lähteä, jos meininki puristaa, mutta kristittynä myös sinua ohjataan sitoutumaan ennen kaikkea siihen seurakuntaan tai messuyhteisöön, jonka katsot hengelliseksi kodiksesi.

Se ei ole pelkästään sen vuoksi, että mitä sinä saat itsellesi seurakunnasta, vaan myös siksi, että miten sinä voit rakentaa Jumalan valtakuntaa hänen antamillaan armolahjoilla.

Jeesus esitti Pietarille kolmeen kertaan tehtäväksiannon. Kuinka monta kertaa hän on esittänyt sinulle sen tehtävän, jonka hän haluaa sinulle osoittaa?

Niin kuin Jeesus sanoo Pietarille, hän sanoo myös sinulle: “Seuraa minua.” (Joh. 21:19) Palvele siis häntä aina kuolemaasi asti, kunnes saat kohdata ylösnousseen Vapahtajasi kirkkaudessa.

Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, että Kristus sovitti syntimme ja hän on ylösnoussut. Kiitos, että sinun armosi on suuri ja ihmeellinen. Auta meitä käyttämään tämä elämämme sinun ja lähimmäisen palvemiseen. Jeesuksen nimessä aamen.