Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 7.5.2023
4. sunnuntai pääsiäisestä (Cantate), 1. vuosikerta
Jaak. 1: 17-21
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne.
Johdanto
Nautintoa pursuavissa Magnum-jäätelön mainoksissa hampaat uppoavat läpi suklaakuoresta, joka rusahtaa korostetun äänekkäästi.
Toisenlaista Magnum-nautintoa pyrkii tarjoamaan yli 50 vuotta vanha elokuva Likainen Harry. Sen lopussa Clint Eastwoodin näyttelemä kovaotteinen poliisi osoittaa revolverillaan – Magnum neljänelosella – sarjamurhaajaa, lausuu ikoniset sanat, ja lasauttaa sitten pahiksen kuoliaaksi.
Monissa elokuvissa mässäillään kostamisen hetkellä. Niin on myös tuoreessa suomalaisessa toimintapläjäyksessä Sisu, joka on tällä hetkellä teatterilevityksessä Pohjois-Amerikassa. Suomalainen aggressio näyttää myyvän maailmalla kuin häkä, kun aiemmin siellä niitti menestystä vihaiset linnut, Angry Birdsit.
Jatkamme tänään saarnasarjaa seitsemästä kuolemansynnistä, ja vuorossa on viha. Sinänsä kaikki synti on olemukseltaan sellaista, että se erottaa meidät Jumalasta, eli on meille kuolemaksi, joten olen otsikoinut nämä seitsemänä syntinä. Aiemmat osat löydät helpoiten sivulta marttihaverinen.fi/saarnasarjoja.
Katsotaan tänään kolmea näkökulmaa.
1) Vihaaja on murhaaja
2) Herran on tuomio
3) Kostoa suurempi ihanuus
1) Vihaaja on murhaaja
Jaakob sanoo kirjeessään, tuossa äsken luetussa kohdassa, että itse kunkin tulee olla hidas vihaan. (Jaak. 1:19) Efesolaiskirjeessä puolestaan sanotaan, että: “Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.” (Ef. 4:26)
Vihan tunne on meille ihmisille luontaista, reaktio johonkin ärsykkeeseen. Se läikähtää, kun esimerkiksi koemme tai näemme vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, tai kohtaamme jotain uhkaavaa.
Viha tuntuu eri puolilla kehoa. Kasvot kiristyvät, syke nousee ja verenpaine kohoaa. Viha kuormittaakin muun muassa sydäntä.
Sitäkin sanotaan, että sappi kiehuu. En kyllä tiedä, missä lämpötilassa niin voisi käydä.
Joka tapauksessa tutkimusten valossa vaikuttaa siltä, että viha ja muut negatiiviset tuntemukset kuluttavat mieltä ja kroppaa niin, että elinaika lyhenee.
“Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää.” Tuossa laulussa tonttu-ukot ilmeisesti saavat riemua hyppimisestä. Voi olla vaikeaa olla vihainen, jos hyppii joukolla tonttulakit päässä.
Jos hellit ja lannoitat vihaasi, pidempikestoista emootiotasi, se alkaa kasvaa ja hallita sinua.
Onko sinua jäänyt jäytämään jokin kokemus nöyryytetyksi tulemisesta, voimattomuudesta vääryyden tai väkivallan edessä? Onko sinut petetty, onko sinulta viety jotain, onko sinut sivuutettu työssäsi tai muussa yhteisössä, suosittu jotakuta toista?
Oletko edelleen jatkuvasti tekemisissä sinulle vääryyttä tehneiden ihmisten kanssa? Unelmoitko tilinteon päivästä, sivistyneestä tai brutaalista tilien tasaamisesta?
Tai koetko vihaa toista sukupuolta kohtaan, muukalaisia tai juutalaisia, poliitikkoja tai jotain muuta ryhmää kohtaan? Syytätkö heitä jostain, mitä he ovat oikeasti tai väitetysti tehneet, mitä heillä on tai mitä sinulla ei ole?
Vihaaminen ja koston hautominen ei ole parantava vastaus siihen kipuun, joka vihan tunteen alun perin aiheutti. Viha vetää mukanaan synkkiin varjoihin. Se voi johtaa raivareihin, puhumaan pistäviä sanoja ennen kuin ehtii ajatella olisiko se viisasta, tai johtaa mykkäkouluun, jonka takalukkoa tuntuu mahdottomalta avata.
Vihan päätepisteenä on tuho. Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjassa sanotaan: “Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.” (Sananl. 30:33)
Niinpä Jeesus lausui jo vihaamisesta, että “jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion”, ja vähän myöhemmin, että “se, joka sanoo: ‘Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.” (Matt. 5:22)
“Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa”, kirjoittaa apostoli Johannes. (1. Joh. 3:15) Jos tässä elämässä viha on johtamassa ennenaikaiseen kuolemaan, niin Jumalan edessä meidän syntisten ihmisten viha on siis johtamassa ikuiseen kuolemaan, kadotukseen.
2) Herran on tuomio
Eilen (6.5.2023) oli kuningas Charles III:n kruunajaiset, ja katselin sitä tv:stä. Westminster Abbeyssa pidetystä kruunajaisjumalanpalveluksesta tuli vaikutelma, että liturgian sisällöllä haluttiin paaluttaa, ettei uudesta hallitsijasta tulisi tyrannia vaan kansalle palvelija, jolla olisi samanlainen mieli kuin vallan antajalla, Jeesuksella, kuninkaiden Kuninkaalla. Teksteissä, rukouksissa ja Canterburyn arkkipiispan saarnassa korostui ajatus oikeudenmukaisuudesta.
Jaakob kirjoittaa tämän päivän tekstissä, että “viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo”. (Jaak. 1:20)
“Viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo.”
Ihmisen viha ei toteuta Jumalan vanhurskautta. Sen osoittaa esimerkiksi kertomus Israelin kuninkaista, Saulista ja Daavidista, kun tottelemattomuus ja viha tuhosivat Saulin.
Niin kuin Vanhassa testamentissa Israelin kuninkaat voideltiin öljyllä, myös kuningas Charles III voideltiin eilen Westminster Abbeyssa kuninkaaksi – vieläpä Jerusalemissa siunatulla öljyllä. Canterburyn arkkipiispa voiteli hänet sillä öljyllä, sermin takana. Charles odotti voiteluaan kuninkaaksi vuosikymmenet, hän odotti sitä kovin pitkään.
Profeetta Samuel sen sijaan voiteli Israelin historian merkittävimmän hallitsijan, Daavidin, kuninkaaksi jo nuorena, vielä edellisen kuninkaan, eli Saulin, eläessä. Daavid joutui kuitenkin odottamaan vielä pitkään sitä, että nousisi valtaistuimelle.
Herra hylkäsi Saulin, koska tämä ei totellut Herraa. Katkera ja kateellinen Saul halusi tappaa Daavidin, ja vajosi yhä syvemmälle vihaan ja mielipuolisiin tekoihin.
Vaikka Saul vainosi ja ajoi Daavidia takaa vuosikausien ajan, Daavid ei vahingoittanut Saulia edes silloin, kun siihen tarjoutui erinomaisia tilaisuuksia. Saul piti kiinni vihasta ja tuhoutui, Daavid luopui kostosta ja kohosi kunniaan.
Raamatussa sinua ja minua käsketään jättämään kosto Jumalan tehtäväksi. Apostoli Paavali kirjoitti Roomaan: “Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: “Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra.” (Room. 12:19)
Herran on kosto, hän on maksava. (Hepr. 10:30) Myös Jumala vihaa kaikkea vääryyttä. (Jes. 61:8)
Tässä maailmassa Jumala on antanut esivallalle valtuuden pitää yllä oikeutta ja järjestystä, hillitä ihmisen pahuutta. Valtansa osoitukseksi myös kuningas Charles III sai kruunajaisjumalanpalveluksessaan miekan. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä esivallasta: ”Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan.” (Room. 12:4)
Jos sinua kohtaan on toimittu väärin, jos vaikkapa sinun seksuaalista koskemattomuuttasi on rikottu, Jumalan asettaman esivallan tehtävä on puolustaa myös sinua, ja tuomita väärintekijät maalliseen rangaistukseen.
Mutta tässä maailmassa esivallan tuomiot voivat olla myös vääriä, koska me syntiset ihmiset emme osaa ottaa kaikkea huomioon ja voimme korruptoitua.
Jumalan tuomiot ovat sen sijaan täysin oikeat (5. Moos. 32:4). Hän on ylivertainen hallitsija ja oikeudenmukainen tuomari, ja siksi myös sinua kutsutaan katkeroitumisen sijasta luottamaan siihen, että hän osaa hoitaa myös sinua kohdanneen vääryyden lopulta paremmin kuin sinä itse. “On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin.” (Hepr. 10:31)
3) Kostoa suurempi ihanuus
Mutta jos tarkkaan mietimme Jeesuksen sanoja, että jo pahat ajatukset ja sanat johtavat helvetin tuleen, ymmärrämme, että myös meidän itsemme tulisi päätyä ikuiseen eroon pyhästä Jumalasta. (Matt. 5:22)
Jumalan valtakunta on kuitenkin armon valtakunta. Jumalan anteeksiantamus perustuu siihen, että hänen vihansa kaikkea syntiä kohtaan kohdistui Kristukseen, joka kärsi ristinkuolemassaan meille kuuluvan rangaistuksen. Kristuksen uhriveressä olet saanut paljot rikkomuksesi anteeksi.
Jos haudot kostoa, sinun sydämesi kiinnittyy tähän katoavaan maailmaan, ja vaalimaan vihaa ja kostoa tärkeämpänä aarteena kuin Jumalaa. Mutta unelma kostosta ei mitenkään vedä vertoja sille ilolle, jonka sinun Luojasi haluaa tarjoata sinulle ikuisuudessa.
Niinpä Jeesus opetti meitä luopumaan vihasta aarteena, ja rukoilemaan Isä meidän -rukouksessa: “Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Kristus on kostonkierteen loppu.
Daavid oli voideltu, ja Jumalalle kuuliaisena hän odotti sitä mitä hänelle oli luvattu, eikä yrittänyt itse saada kostoaan. Jeesus, Daavidin Poika, Messias eli Voideltu, oli kuuliainen Isälle loppuun asti, eikä hän edes ristille naulittuna vaatinut kostoa pahantekijöilleen. (Luuk. 23:34)
Kun profeetta Samuel voiteli Daavidin kuninkaaksi tämän veljien keskellä, “Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen”. (1. Sam. 16:13) Vanhassa liitossa myös papit vihittiin virkaansa voitelemalla heidät pyhällä öljyllä (2. Moos. 28:41, 30:30, 40:15) Heidät pyhitettiin eli erotettiin palvelemaan pappeina Jumalaa.
Jeesuksen asettamassa uudessa liitossa jokainen kristitty on pappi, pyhitetty palvelemaan Jumalaa. Apostoli Pietari kirjoittaa: “Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.” (1. Piet. 2:9)
Jos sinut on kastettu, siinä myös sinut on voideltu palvelemaan Herraa. Se on siis sinun arvokkain tehtäväsi, ei vihaaminen ja pahantekijöillesi kostaminen. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastettuna myös sinä olet saanut omaksesi Pyhän Hengen. (Ap.t. 2:38) “Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan.” (Room. 8:6)
Se mikä herättää sinussa vihaa ja kostonjanoa, jätä rukoillen Jumalan käsiin. Niin myös Daavid purki sydäntään Jumalalle.
Kristuksen veren tähden myös sinä olet päässyt Jumalan vihan alta hänen loppumattoman armonsa alle. (Joh. 3:36) Niinpä “antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden”. (Ef. 4:32) Älä ota oikeutta omiin käsiisi, äläkä maksa kenellekään pahaa pahalla. (Room. 12:17,19)
Kristus käski jopa rakastamaan vihamiestä ja rukoilemaan vainoojien puolesta. (Matt. 5:44) Ja Paavali kirjoitti Sananlaskuihin viitaten: “Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle”. (Room. 12:20, Sananl. 25:21-22)
Sanoma Kristuksesta ei lähtenyt valloittamaan maailmaa aggressiolla, kostolla herkutellen, vaan syntien anteeksiantamuksen julistuksella. Ihmisen vihalla ei voida rakentaa sellaista kestävän rauhan ja ilon valtakuntaa, jonka vanhurskas ja oikeudenmukainen Jumala on rakentaa Kristuksen ruumiin ja veren kautta. Kastettuna kristittynä saat kohta tulla ehtoolliselle, anteeksiantamuksen ja yhteyden aterialle.
Rukoillaan. Kiitos, rakas Jumala, Kristuksesta, kuninkaiden Kuninkaasta, joka antoi itsensä pelastaakseen meidät. Kiitos, että Kristuksen veressä pestyinä saamme elää luonasi ikuisesti. Auta meitä antamaan anteeksi Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 