Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 14.1.2018
2. sunnuntai loppiaisesta, 3. vuosikerta
Luuk. 4: 16–21
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Johdanto
Tuntuuko sinusta joskus siltä niin kuin elämäsi olisi täysin sivuraiteella, niin että pyörit jossain vähäisissä ja mitättömissä kuvioissa?
Jeesus, Kuningasten Kuningas, aloitti julkisen toimintansa Israelin pohjoisosassa Galileassa, ja se ei ollut mikään sellainen maailman napa, josta varsinaisesti johdettaisiin maailman tapahtumia. Mutta siellä, tavallisten maalaiskylien asukkaiden keskuudessa, Jeesus aloitti monivuotisen kiertueensa ja hänen maineensa alkoi kasvaa nopeasti.
Tämän päivän tekstissä Jeesus palasi nyt julkkiksena Nasaretiin, tuppukylään, jossa hän oli varttunut.
Saarnasin viime elokuussa tämän raamatunkohdan loppuosasta [lue tästä saarna 20.8.2017], jossa kerrotaan, että vaikka ihmiset olivat ensin tuolla Nasaretin synagogassa kiitelleet ja ihmetelleet Jeesuksen puhetta, niin kohta he kuitenkin raivostuivat tälle oman kylän pojalle ja aikoivat tappaa hänet. Niin solmussa ihmiskunta on itsensä kanssa.
Katsotaan tätä tämän päivän saarnatekstiä kolmesta näkökulmasta.
1) Jeesus sanoman julistajana
2) Jeesus sanoman sisältönä
3) Jeesus sanoman kuuntelijana
1) Jeesus sanoman julistajana
Kun olin aikoinaan kesäteologina Espoon takamailla Vihdissä, niin opin sen, että vihtiläiset mollaavat lohjalaisia ja ehkä lohjalaiset vastavuoroisesti vihtiläisiä, niin kuin me suomalaiset yleisesti ottaen revimme huumoria laihialaisista.
Nasaretilla oli ilmeisesti vahva maine mitättömyyden tyyssijana: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” (Joh. 1:46) En ole käynyt katsomassa Nasaretin nykyisen kaupungin nettisivuja, että käyttävätkö he tuota mehukasta tokaisua mainoslauseenaan. Nasaretissa on Wikipedian mukaan nykyään yli 75 000 asukasta, mutta Jeesuksen aikana asukkaita on ehkä ollut vain satoja.
Mutta nyt Nasaretiin oli saapunut kohuttu ihmeidentekijä, ja erittäin kova juttu oli se, että hän oli lähtöisin juuri tästä kylästä. Hän oli leikkinyt pienenä näiden samojen ihmisten kanssa, hän oli kokenut kasvuiän muutokset yhdessä näiden ihmisten kanssa, hän oli auttanut naapuria ja moikannut kylän raitilla vastaantulijoita. Ehkä joku oli ollut tähän poikaan ja sittemmin mieheen ihastunutkin.
Tämän pienen Nasaretin maalaisyhteisön keskeltä oli tämä rakennusmiehen poika ponnistanut ihmeellisen teräväksi opettajaksi, ja hän opetti syvällisemmin kuin pääkaupungin oppinut eliitti. Hän on jonkin suuren sanoman julistaja. Luukas kirjoittaa, että nyt “[k]aikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen”.
Kuka sinä olet, Jeesus?
Oletko tullut tänään tänne Helsingin Luther-kirkkoon, koska sinä mietit, että kuka Jeesus oikein on? Onko hän maailmanluokan huijari vai onko hän todella Kaikkivaltiaan Jumalan ainoa Poika?
”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” (Joh. 1:46)
Voiko Kristuksesta tulla mitään hyvää minun elämääni? Voiko Raamatusta tulla mitään todellista hyvää minun elämääni? Sehän vaikuttaa niin tavalliselta, niin vähäiseltä, niin mitättömältä.
Onko Jeesus vastaus kaikkein tärkeimpiin kysymyksiin vai pitääkö jatkaa vielä matkaa jollekin toiselle ovelle etsimään elämälle tarkoitusta tai helpotusta johonkin tuskaan?
Jokainen meistä kohtaa tämän saman kysymyksen ja joutuu painimaan sen kanssa. Kuka sinä olet, Jeesus?
2) Jeesus sanoman sisältönä
Jeesus oli siis pelastuksen sanoman julistaja. Katsotaan nyt toiseksi sitä, että Jeesus on erikoisesti itse myös tuon pelastuksen sanoman sisältö.
Tämän päivän tekstissä Jeesus lukee Nasaretin synagogassa pätkän sellaiset 700 vuotta aiemmin eläneen profeetta Jesajan kirjasta. Jeesuksen viesti on järisyttävä: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Jeesus itse on siis Jesajan kirjan sanoin Herran Voideltu, jonka Kaikkivaltias Jumala on lähettänyt Jeesuksen ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. Saarnaan parin viikon päästä tarkemmin tuosta voitelemisesta, joten jos se vaikuttaa himmeältä, niin koita kestää siihen asti.
Tuo Jeesuksen köyhiä, vangittuja, sokeita ja sorrettuja koskeva ohjelmanjulistus kuulostaa vaalikampanjalta, jossa on mopo karannut käsistä ja on menty lupailemaan aivan liikoja. Mutta Jeesus on tosissaan, eikä hän yritä ostaa puheillaan suosiota, koska hänen kuninkuutensa ei ole ihmisistä riippuvaista. Hänellä on jalat tiukasti maassa, koska hänen valtansa on taivaallista.
Jeesus sanoo myös julistavansa Herran riemuvuotta. Tuo riemuvuosi on erikoinen juttu.
Riemuvuosi
Vanhassa testamentissa, Kolmannessa Mooseksen kirjassa, Jumala antoi israelilaisille sellaisen säätämyksen, että joka 50. vuosi on erityinen vuosi. Se on suomeksi ilmaistu sanalla riemuvuosi.
Riemuvuotena “jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo”. (3. Moos. 25:10) “Riemuvuotena ostajan on luovuttava maasta ja entinen omistaja saa perintömaan taas haltuunsa.” (3. Moos. 25:28) Tuo orjuus on kuitenkin sen verran iso kysymys, että täytyy koettaa saarnata siitä joskus toiste vähän tarkemmin.
Riemuvuotena orjat siis vapautetaan ja maaomaisuus palautetaan sen aiemmille omistajille. Riemuvuosi on vapautuksen ja ennalleen palauttamisen vuosi. Riemuvuosi päättää pieleen menneen ajanjakson ja aloittaa uuden ajanjakson täysin puhtaalta pöydältä.
Lieneekö tuollaista “puhtaan pöydän”-pykälää ollut minkään muun kansan laeissa? Sitä ei tiedetä, että miten säntillisesti muinaisessa Israelissa tuota riemuvuosilakia käytännössä noudatettiin, kun ei niillä menneet noin niin kuin muutenkaan hommat ihan pulkkaan.
Riemuvuosi yhteisönä
Riemuvuositeemasta oli tullut israelilaisille kuitenkin tärkeä vapautuksen symboli. Assyrian valtakunnan raakuuksien jälkeen muinaisen maailmanhistorian näyttämölle nousi mahtava Babylonian valtakunta, jonka armeija levittäytyi ympäristöönsä kuin pullataikina. Babylonia valloitti noin 600 vuotta ennen Jeesuksen syntymää eteläisen Israelin eli Juudan kuningaskunnan ja siihen päättyi Daavidin kuningassuvun valta.
Niin kuin Neuvostoliiton valtiolla oli milloin mistäkin syystä tapana siirrellä kansalaisiaan asumaan uusille alueille, samaan tyyliin Babylonia pakkosiirsi pois omasta maastaan tuhannen kilometrin päähän Babyloniaan Juudan heimosta ne, jotka olivat jääneet vielä jälkeen henkiin. Miltä se olisi mahtanut tuntua, jos meidän uusmaalaisten kodit olisi poltettu ja meidät olisi aikoinaan syystä tai toisesta kävelytetty vaikkapa Uralille?
Siellä Babyloniassa juutalaiset alkoivat alkujärkytyksen jälkeen unelmoida vapaudesta ja paluusta omaan maahansa. Mooseksen laissa kerrottavasta riemuvuodesta tuli heille vapautumistoiveiden symboli. Miten upealta mahtoikaan heistä kuulostaa ajatus siitä, että niin kuin riemuvuotena orjat saavat vapautensa takaisin ja maansa menettäneet maansa takaisin, niin ehkä jonain vuonna hekin vielä pääsisivät vapauteen ja saisivat muuttaa takaisin omaan maahansa.
Juutalaiset olivat Babyloniassa 70 vuotta eli suurin piirtein sen mitä nykyään kuluu vuosia vauvasta työiän läpi eläkeläiseksi. Mutta se päivä todellakin koitti, että he saivat palata maahansa. Babylonia hävisi maailmanhistorian näyttämöltä ja valtiaaksi nousi Persia, joka antoi juutalaisille luvan palata kotiin.
Nyt, vuosisatoja myöhemmin Jeesuksen aikana, juutalaiset kärvistelivät sitten uuden maailmanmahdin, Rooman, vallan alla. Tässä elämässä se vaan tuntuu aina menevän jotenkin niin, että petokalan syö vielä isompi petokala.
Mutta tässä ja nyt, Nasaretin tuppukylässä, naapurin kundi, Daavidin kuningassukuun kuuluvan rakennusmies Joosefin adoptiopoika, ilmoittaa olevansa Herran Voideltu, Messias, joka on lähetetty julistamaan Herran riemuvuotta.
Orjat ja tonttinsa sössineet
Äkkiseltään nykypäivän Suomesta käsin tuntuu jotenkin omituiselta, että joku saisi ilmaiseksi maansa takaisin. Miten niin joku voi saada takaisin jotain, minkä on itse sössinyt, kun ei ole osannut pitää huolta omista asioistaan?
Mutta Jumalan edessä sinä ja minä, me kaikki olemme samalla viivalla. Sinä ja minä luulemme olevamme nokkelia käymään kauppaa. Mutta ihmiskunta on osoittautunut ihan alusta lähtien hirvittävän huonoksi vaihtokauppojen tekijäksi. Halvalla lähtee ja kulta vaihtuu kuraan.
Ihmiskunta vaihtoi tonttinsa paratiisissa ja pyhyytensä, vapautensa ja kaiken rikkautensa yhden hedelmän hinnalla kuolemaan ja synnin orjuuteen. Tuo diili voi tuntua naurettavalta, mutta ei sinun ja minun elämä ole yhtään sen kummempaa.
Minkä orja sinä olet? Oletko sinä vaihtanut unelmasi ja elämänhallintasi pullotettuun nesteeseen tai muutamaan grammaan valkoista jauhetta? Oletko sinä vaihtanut itsekunnioituksesi ja puhtaan omantuntosi internetistä löytyviin houkutteleviin kuviin?
Oletko velkaorjuudessa? Oletko katkeruutesi orjuuttama? Jaksatko aina muistuttaa jotakuta hänen virheistään?
Onko sinun pakko olla kaunis, komea, sivistynyt, huipputapaus? Pitääkö sinun menestyä paremmin kuin muut jossain asiassa? Mikä tavoite orjuuttaa sinua, mitä sinulta tuntuu aina puuttuvan?
Jos sinulta puuttuu jotain olennaista ja olet ulkonaisesti tai sisäisesti köyhä, tai jokin tuhoisa riippuvuus pitää sinua vankinaan, tai olet fyysisesti sokea tai hengellisesti sokea, tai joku pyrkii tällä hetkellä hyväksikäyttämään sinua tai kokonaan musertamaan sinut, ehkä aviopuolisosi, työtoverisi tai työnantajasi, niin mitä nämä Jeesuksen sanat voivat tarjota sinun elämääsi?
Jeesus, Kuningas, suostui siihen, että häntä kohdeltiin kuin orjaa, jotta sinusta tulisi ikuisesti vapaa ja ikuisesti rikas. Isä hylkäsi Jeesuksen ristille, jotta sinä saisit perintömaan taivaassa. Kristuksen veren tähden Jumala antaa sinulle luvan palata kotiin.
Siksi Kristuksen veressä on todellinen rikkaus, siksi Kristuksen veressä on tulevaisuus ja toivo, siksi Kristuksen veressä on todellinen vapaus ja voima. Kristus on kaikki mitä tarvitset.
Tänään
Jeesus on pelastuksen sanoman julistaja, mutta hän on samalla itse myös se, jossa on pelastus. Jeesus sanoo tämän päivän tekstissä nasaretilaisille, että: “Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Jeesuksen synagogasaarnan ensimmäinen sana on “tänään”. Se ei siis ole “huomenna” eikä “kesällä kello viisi”, vaan hän sanoo “tänään”. Sana “tänään” on Jeesuksen viesti myös sinulle tässä ja nyt. Syntien anteeksiantaminen ei ole jonkin päivän juttu, vaan: ”Tänään, sinun kuultesi, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
Sinun edessäsi on maailmanhistorian Kuningas, hän, jonka käsissä on ihmiskunnan menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Kristus on Herran riemuvuoden tuoja. Kristuksen toteuttama riemuvuosi tarkoittaa sitä, että kaikki syntisi, koko syntivelkasi, annetaan anteeksi.
Tuo Voideltu vapauttaa sinut synnin, kuoleman ja Paholaisen orjuudesta ja Kristuksen veren pesemänä pääset takaisin sille pyhälle maaperälle, ikuiseen elämään Jumalan luokse taivaassa, jota varten sinut on luotu. Siksi saat tässä ja nyt uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi.
Jeesus, Daavidin Poika, on sinun kuninkaasi, eikä hänen kuninkuutensa lopu koskaan, eikä mikään valtakunta sitä voita. Ei ole olemassa isompaa kalaa, joka sen vallan voisi syödä.
3) Jeesus sanoman kuuntelijana
Jeesus oli siis pelastuksen sanoman julistaja ja itse myös pelastuksen sanoman sisältö. Katsotaan vielä viimeiseksi Jeesusta sanoman kuuntelijana.
Tämän päivän tekstissä sanotaan nimittäin sellainen erittäin tärkeä yksityiskohta, että Jeesus meni sapattina synagogaan “tapansa mukaan” – siis tapansa mukaan.
Tänään [14.1.2018] oli Hesarissa aiheeseen liittyvä sarjis. Millä perusteella sinä päätät tulla tai olla tulematta messuun? Nyppiikö sua esimerkiksi se, jos saarna on huono? Oletko joskus kuullut todella huonon saarnan? Oletko silloin miettinyt sitä, että itse pitäisit kyllä paremman? Onko tämä saarna sinusta ehkä sellainen?
Miltä Jeesuksesta oli mahtanut kuunnella synagogissa saarnoja? Oliko siellä kuivaa kieltä ja vaikeasti seurattavia ajatusrakenteita?
Mutta Jeesukselle ei riitä hieno retoriikka, koska hän näkee myös sydämeen, että onko sillä saarnaajalla itsellään uskoa.
Katsoiko Jeesus synagogansa nettisivuilta saarnalistoja, että tänään on vuorossa niin surkea saarnaaja, että nyt ei kyllä kehtaa pyytää naapuria messiin?Funtsiko hän itsekin sitä, että taidanpa tänään mennä toiseen synagogaan?
Kun Israelin oppineet pohtivat, että mitä Jumalan käsky lepopäivästä tarkoittaa käytännössä, niin he määrittelivät sen esimerkiksi niin, että lepopäivänä ei saa kävellä noin kilometriä pidempää matkaa. Opettivatko he todellisuudessa näin siksi, ettei jengi karkaisi naapurikylien synagogiin kuuntelemaan parempia saarnaajia?
Jokainen saarna, jonka Jeesus kuuli, oli sellainen, että Jeesus pitäisi itse paremman. Mutta synagogassa hän aina oli, nöyrästi, tapansa mukaan, tikkana paikalla, vaikka siinä vieressä saattoi yrmistellä joku valittava mielensäpahoittaja, ja vaikka laulut eivät kuulostaneet enkelikuoron konsertilta ja vaikka kirkkokahvien tarjoilut eivät olleet ihan yhtä maukkaita kuin sushiravintolan buffetti.
Sinulla on varmasti miljoona hyvää syytä jättää jumalanpalvelus väliin ja tehdä muuta kuin pyhittää lepopäivä. On duunia, kouluhommia, harrastuksia ja rankkaa elämää. Minä tiedän, koska niin on minullakin ollut, on ja tulee olemaan.
Lepopäivän pyhittämiskäskyn rikkominen on kuin veden juominen: sitä tekee jatkuvasti eikä se edes maistu pahalta. Lepopäivän pyhittäminen tuntuu niin vähäiseltä ja niin mitättömältä asialta – yhtä mitättömältä kuin Nasaret.
Mutta niin kuin Kaikkivaltiaan Herran lupaukset toteutuivat ihmeellisesti jossain mitättömältä tuntuvassa tuppukylässä, niin ne toteutuvat myös sellaiselta vähäiseltä tuntuvassa asiassa kuin lepopäivä, pyhäpäivän messu ja ehtoollispöytä: siinä on Kristus.
Jos kerran Jumalan Poika piti tärkeänä mennä säännöllisesti jumalanpalvelukseen ja antaa Taivaallisen Isän hoitaa häntä siellä, kaikesta sen vajavaisesta toteutuksesta huolimatta, niin ole siis sinäkin vähässä uskollinen ja tee messussa käymisestä jokaviikkoinen tapasi. Messussa sinä et hoida Jumalaa, vaan Jumala hoitaa sinua.
En tiedä, miltä Jeesuksesta mahtaa tuntua kuunnella näitä Helsingin Luther-kirkon saarnoja, mutta täällä hän kuitenkin on keskellämme, edelleen uskollisesti, tapansa mukaan, ekana paikalla, koska hän on luvannut olla läsnä Sanassaan. Jumalan Sana ja sakramentit ovat meille syntien anteeksisaamisen, hengellisen kasvun ja uskon säilymisen elinehto.
Niin kuin riemuvuosi aloitti asiat puhtaalta pöydältä, sinä saat aloittaa viikkosi jälleen puhtaalta pöydältä, ehtoollispöydästä.
Rukoillaan. Rakas Jumala, kiitos pelastuksen sanomasta, ikuisesta ja lopullisesta riemuvuodesta, joka koskee ihan jokaista meistä. Kiitos siitä, että sinun viestisi pelastuksen sanomassa on “tänään”, niin että se koskee tätä päivää ja tätä hetkeä ja saamme aloittaa jälleen puhtaalta pöydältä. Kiitos siitä, että saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Kristuksen nimessä ja veressä. Auta meitä näkemään ne, jotka ovat köyhiä, alistettuja ja eri asioiden orjuuttamia ja anna meille halua ja voimaa ryhtyä auttamaan ja jakamaan omastamme. Ole aina keskellämme, lupauksesi mukaisesti, myös täällä Helsingin Luther-kirkossa. Jeesuksen nimessä aamen.
Pastori Martti Haverinen 