Sana luo yhteyden – Jaak. 3:2-12

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 3.9.2017 13. sunnuntai helluntaista, 2. vuosikerta Jaak. 3: 2-12 Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Jos panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko hevosta. Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut … Jatka lukemista Sana luo yhteyden – Jaak. 3:2-12 →

Säteilevä hedelmä – Joh. 15:1-10

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 11.6.2017Pyhän Kolminaisuuden päivä, 2. vuosikertaJoh. 15: 1-10 Jeesus sanoo:”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka … Jatka lukemista Säteilevä hedelmä – Joh. 15:1-10 →

Sanassa on… – Joh. 17:6-10

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 14.5.2017 4. sunnuntai pääsiäisestä (Cantate), 2. vuosikerta Joh. 17: 6-10 Jeesus rukoili ja sanoi:”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, … Jatka lukemista Sanassa on… – Joh. 17:6-10 →

Luksuslukaali – 1. Kor. 3:7-15

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 19.2.2017 2. sunnuntai ennen paastonaikaa (Sexagesima), 2. vuosikerta 1. Kor. 3: 7–15 Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja … Jatka lukemista Luksuslukaali – 1. Kor. 3:7-15 →

Ikuisesti yhteistä laatuaikaa – Joh. 1:1-14

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 25.12.2016 Joulupäivä, kaikki vuosikerrat Joh. 1: 1-14 Alussa oli Sana.Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.Jo alussa Sana oli Jumalan luona.Kaikki syntyi Sanan voimalla.Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.Tuli mies, … Jatka lukemista Ikuisesti yhteistä laatuaikaa – Joh. 1:1-14 →

Elämää suurempi kirja – 2. Piet. 1:19-21

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 11.12.2016 3. adventtisunnuntai, 2. vuosikerta 2. Piet. 1: 19-21 Me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään … Jatka lukemista Elämää suurempi kirja – 2. Piet. 1:19-21 →

Sinnikäs piirittäjä ja elämän tie – Ef. 6:10-18

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 16.10.2016 Uskonpuhdistuksen muistopäivä, 1. vuosikerta Ef. 6: 10-18 Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, … Jatka lukemista Sinnikäs piirittäjä ja elämän tie – Ef. 6:10-18 →

Luoja haluaa viettää lepopäivän sinussa – Luuk. 14:1-6

Martti Haverisen saarna Helsingin Luther-kirkon messussa 18.9.2016 18. sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta Luuk. 14: 1-6 Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet … Jatka lukemista Luoja haluaa viettää lepopäivän sinussa – Luuk. 14:1-6 →